Featured Slider

Toinen steppi mielekkäämpään työhön

2. Muokkaa nykyistä työtä


Alkuun on hyvä miettiä onko tämän hetkisessä työssä asioita, jotka menevät yksyhteen ensimmäisen stepin kanssa. Mikäli on, kannattaa miettiä voisiko niiden osuutta omassa työnkuvassa kasvattaa. Erilaisia työnorganisointiin liittyviä muutoksia on helppo tuoda itse työpäivään (tauot, to do -listat, töiden porrastus, jne.)  Jos ei meinaa löytyä mitään, musiikin kuuntelu voi joskus olla yllättävän tehokas piristysruiske tai vaikkapa työskentelypaikan muutos (kahvila, sohva, rutiinista poikkeava työpiste). Ja aina voi sopia kahvitauon samaan aikaan hauskan työkaverin kanssa. Vartin verran "naurujoogaa" saa aikaan ihmeitä.


Uskalla ottaa tilanne puheeksi niin esimiehen kuin muun tiimin kesken

Jos ei itse pysty tekemään työn muokkaamisesta päätöstä, suosittelen lämpimästi ottamaan asian puheeksi työnantajan kanssa. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa työ, jossa ollaan yksin, mutta ajoittain otetaan asiakaspuheluita vastaan. Jos vapaa-ajalla nauttii kovasti olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, todennäköisesti nauttii myös noiden asiakkaiden kanssa toimimisesta.

Aina ennen isoja työratkaisuja kannattaa keskustella esimiehen ja tiimin kanssa. Tuossa aiemmin ollut esimerkki toimii myös tässä. Voihan olla, että kyseisen työn tekijä ei vapaa-ajalla nauti muiden ihmisten kanssa toimimisesta ja kokee vähäisetkin asiakaspuhelut ahdistavina ajatustyön keskeyttäjinä. Tällöin työn mielekkyyttä pystyisi parantamaan jättämällä nämä asiakaspuhelut niille, jotka niistä nauttivat. Eihän se tietenkään aina ole niin yksinkertaista jättää töitä muille, mutta kun asioista keskustelee, niihin saattaa löytyä ratkaisut. Esimerkin kaltaisessa tilanteessa ihanteellistahan olisi, mikäli työporukasta löytyy molempien kaltaiset henkilöt. Tällöin töitä voisi uudelleen järjestellä niin, että toinen ottaa toisenkin asiakaspuheluosuudet ja toinen taas hoitaa enemmän itsekseen hoidettavia tehtäviä. Kaikki voittavat. Eli siis tiivistettynä - jokaiselle omien vahvuuksien mukaisia työtehtäviä. Tämä on myös tärkeä asia muistaa, kun on esimiehenä tiimissä. Pienillä muutoksilla tiiminjäsenten motivaatio voidaan boostata ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Tässäkin korostuu vuorovaikutuksen tärkeys. Kukaan ei ole toisen ajatusten lukija, joten ne ajatukset täytyy itse tuoda ulos. Aina on mahdollista, että joku toinen lähellä oleva on miettinyt samaa ja saadaan aikaan hedelmällisiä ja monia hyödyttäviä ratkaisuja. Ja vaikkei olisikaan ajatellut, voi keskustelun avaus saada aikaan pohdintaa, jolla on monia positiivisia vaikutuksia. Pahinta mitä voi käydä, niin tiimi/esimies on todella muutosvastarintaisia ja sitä jää itse yksin omien ajatustensa kanssa. Eli ei kovin paha. Sitten voi todeta yrittäneensä ja miettiä uutta ratkaisua tilanteeseen.


Pohdi millaisissa työtehtävissä voisi päästä tekemään itselle tärkeitä asioita

Jos tämän hetkinen työ ei tarjoa sellaista tekemistä, jossa pääsisi hyödyntämään ensimmäisen stepin luonnollisesti tärkeitä asioita, on järkevää pysähtyä miettimään millaisissa työtehtävissä asia olisi toinen. Parhaimmassa tapauksessa ratkaisu löytyy samasta yrityksestä, jossa jo toimit. Monissa yrityksissä on mahdollista erilaiset työkierrot ja aina voi ilmaista halunsa siirtyä talon sisällä. Joskus tämä omia arvoja vastaavien työtehtävien pohdinta vie paljon aikaa ja siihen kannattaa panostaa. Se voi myös turhauttaa, varsinkin silloin, jos tajuaa muutoksen vaativan merkittävää lisäkouluttautumista. Kuitenkin ensimmäisen stepin tuoma luontaisesti tärkeiden asioiden kirkastuminen saa yleensä aikaan huiman motivaatioboostin, jolloin lisäkoulutus tuntuu vain hauskalta ja mielekkäältä - vähän jännittävältäkin.


Parhaimmillaan nykyisen työn tuunaaminen saa aikaan positiivisen kierteen ja jopa koko organisaation kulttuurin muutoksen parempaan. Ei siis kannata missään nimessä vähätellä sen voimaa vaan mahdollisuuksien mukaan ottaa itse se ensimmäinen askel sen toteutumiseen omalla työpaikalla.




Ensimmäinen steppi mielekkäämpään työhön

Me aikuiset vietetämme 1/3 päivästä yleensä töissä ja on ihan huippujuttu, jos siitä työstä oikeasti nauttii. Se pitäisi minusta olla jokaisen tavoitteena. Itselle olisi katastrofi, jos joutuisi kolmanneksen päivästä viettämään tehden jotain, joka ei voisi vähempää kiinnostaa.

Joskus tietysti on otettava vastaan se työ, jonka vaan saa, jotta on rahaa edes jonkinlaiseen elämiseen. Se on järkevää, mutta pidemmän päälle ajateltuna se kannattaa itse ajatella välivaiheena. Siitä nimittäin hyötyvät kaikki - sekä työntekijä, työnantaja että muut kanssaeläjät. Seuraavaksi kerron miksi.

Kun ajattelet vähemmän motivoivan työn välivaiheena, jaksat tehdä sitä paremmin. Sitä on yllättävän helppoa vaan alkaa pyöriä itsesäälissä ja ketutuksessa miettien, että tässä sitä nyt ollaan ja yritetään kestää. Kuitenkin jos tekee itselleen askelmat päästä itseä enemmän miellyttävään työhön, välivaiheen työ ei tunnu niin vastenmieliseltä. Kun jaksaa henkisesti tehdä työtä, työnjälki pysyy yleensä odotetunlaisena ja työnantaja sekä työyhteisö on tyytyväinen. Myös lähipiiri on yleensä tyytyväinen, kun heidän ei tarvitse kuunnella purnausta ikävästä työstä koko ajan. Ja jos se välivaihe tuntuu kestävän liian pitkään, aina voi kokeilla vaihtaa sitä väliaikaistyötä. Tärkeitä, että itse ymmärtää missä kohtaa omaa projektiaan menee.

Millaisilla stepeillä siihen itseä enemmän miellyttävään työhön voisi sitten päästä? Tässä ensimmäinen steppi, olkaa hyvät!

Kuva: abluecup/iStockphoto

1. Luontaisesti tärkeiden asioiden selvittäminen

Mieti missä olet hyvä

Olen varma, että meillä kaikilla on jokin sellainen uniikki ominaisuus tai ominaisuuksien rypäs, joka tekee meistä muita parempia jossakin asiassa. Mikä se asia sitten on, niin sen selvittäminen ei ole välttämättä yksinkertainen prosessi. Sitä on hyvä lähteä miettimään siltä kantilta, että missä on onnistunut elämässä. Mitkä asiat tuntuvat sujuvan kuin vettä vaan - luonnollisesti? Mitkä ovat olleet niitä wau-hetkiä? Tämän jälkeen voi pohtia, että mitkä asiat ja omat luonteenpiirteet saivat tämän wau-hetken aikaan. 

Mieti mitä teet mieluiten ja mitä arvostat

Tällä en tarkoita pelkästään työtä vaan myös vapaa-aikaa. Teetkö käsilläsi? Harrastatko intohimoisesti jotain? Vietätkö aikaa mökillä? Toimitko yhdistysaktiivina? Jotain muuta? Itse olen tykännyt asioiden organisoinnista myös vapaa-ajalla eri yhdistyksissä toimien ja näin ollen olen huomannut ,että minulle on mieleistä työ, jossa pääsen organisoimaan ja ratkaisemaan ongelmia - olemaan vastuussa jostakin. Arvostan ekologisuutta ja hiilijalanjäljen pienenemistä. Samoin arvostan ensiluokkaista asiakaskokemusta. Jos ei oikein keksi mitä arvostaa, voi miettiä tyypilliseen suomalaiseen tapaan negaation kautta. Minkä menetys, epäonnistuminen tai tuhoutuminen harmittaisi.

Mieti miksi pidät siitä tekemisestä mieluiten

Itse pidän tosiaan siitä, että olen vastuussa jostakin ja löydän ratkaisuja ongelmiin. Minusta on hienoa, jos pääsen näkemään "kätteni jäljen" käytännössä eli esimerkiksi ongelman ratkaisun jälkeisen vaiheen tai innostuneempia ihmisiä. Kaikki eivät halua suurta vastuuta. Osa haluaa vain tehdä sen mitä odotetaan - hoitaa sen oman sopivan kokoisen tontin. Osa tykkää siitä, että saa tehdä asioita yksin. Osa voimaantuu suuressa porukassa. Jotkut innostuvat nähdessään kättensä jäljen konkreettisesti ja toiset tykkäävät, kun näkevät oman tekemisensä isomman tekemisen osana. Kaikki aidot syyt ovat yhtä hyviä. Syitä on niin paljon kuin on ihmisiä. Mieti omat syysi.


Kun tietää itse omat luontaiset vahvuutensa, on helpompi muokata työstään mielekkäämpää!





Miten löytää aikaa omille harrastuksille

Olen kipuillut hyvin paljon arjen saamiseksi tasapainoon. Muuten olen onnistunut ihan hyvin, mutta omilla harrastuksille en ole löytänyt aikaa. Mielessäni olen kirjoittanut monta blogitekstiä ja juossut monta lenkkiä. Todellisuudessa en yhtäkään kumpaakaan.

Olen aika monta kertaa tuonut esille, että asumme maalla hiekkatien varrella ilman katuvaloja. Voi siis hyvin ymmärtää miksei tuonne pimeään huvita iltasella lähteä juoksemaan. Taajamassa asuessamme kävin monta kertaa viikossa juoksemassa - valaistut reitit lähtivät heti kotiovelta. Kaiken huipuksi, kun meillä tällä hetkellä minä haen lapset ja mies tulee vasta myöhään kotiin, en enää lasten nukkumaan mentyä jaksa hypätä crosstrainerin päälle. Ei mikään hyvä juttu tuo liikunnan vähentyminen, kun muut elämäntavat ovat ennallaan. En todellakaan halua alkaa muuttamaan elintapojani herkuttomampaan suuntaan. Kahvin kanssa on kiva ottaa joku suklaa tai hyvä pala kakkua, kun huvittaa eikä miettiä sitä sen enempää. Näin ollen minun piti miettiä jokin tapa ratkaista tuo liikuntahaaste.

Kaivattu valoilmiö

Työni on luonteeltaan sellaista, että voin tehdä sitä oikeastaan missä ja milloin vain. Välillä tulee iltaisin inspiraatio kirjata ylös erilaisia kehitystoimenpiteitä siivousasioihin (kuten eilen) tai pähkäillä jonkin teknisen asian parissa. Toisaalta välillä päivisin iskee totaalinen anti-inspiraatio ja tuntuu, ettei aivot toimi. Kerran voin vaikuttaa tekemisiini aika monipuolisesti, tajusin, että se kannattaa hyödyntää myös liikunta-asiassa. 

Esimerkiksi tänään olin koko päivän kotona töissä. Mulla oli eilen fiilis, että ei oikein jaksa lähteä toimistolle, että kotona on hyvä. Omia tuntemuksia kannattaa oppia tarkkailemaan ja tunnistamaan. Olen huomannut, että fiiliksen mukaan tehdyt valinnat vaikuttavat merkittävästi siihen miten asiat rullaavat siitä valinnasta edespäin. Vein lapset päiväkotiin ja palasin kotiin. Rauhallinen aamupala oman keittiönpöydän ääressä. Harvinaista herkkua pienten lasten äitinä. Samalla rustailin mieleen tulevia asioita paperille. Kone auki, sähköpostien läpikäynti ja kasa muita töitä. Sain nopeasti asioita tehdyksi ja lounaan jälkeen päätin tehdä vielä muutaman mieleentulleen asian ja jossain kahden tienoilla päätin lähteä lenkille. 

Ison tien varressa aurinkoa ihastelemassa


Lenkki alkoi hyvin, mutta verenmaku tuli vähän yllättäen suuhun ja meno tuntui nihkeältä. Otin sitten vähän rauhallisemmin ja fiilistelin sitä ihanaa aurinkoa, joka tuli ilahduttamaan meitä tänään! Bongasin jopa pajunkissoja tänään! Tammikuussa! Ei oo järkee!! Kotiin tultua tein pari lihaskuntoharjotusta vielä ja suihkun kautta koneen ääreen ja pari työhommaa vielä ennen lasten hakua. Olo oli kuin uudestisyntyneellä! Päivän liikunta-annos tuli napattua valosalla raikkaassa ulkoilmassa. ja ehdin tehdä kaikki suunnitellut duunit ja jopa jotain ekstraa. Mikä sen parempaa! Tuosta omasta ajasta saa ihan hurjan energiaboostin ja fiiliksen nousuun.

Pajunkissoja tammikuussa!

Tietotyössä on minusta hölmöä tuijottaa tunteja. Tietysti sen verran, ettei nyt ympäripyöreitä päiviä tee, mutta tarkoitan, että ennemmin kannattaisi kiinnittää huomiota tehtyyn työhön. Työpaikalle on helppo tulla istumaan 7,5h ajaksi "tekemään töitä". Tietotyö sisältää usein kehittämistä ja ongelmanratkaisua, joille molemmille on tyypillistä, että inspiraatio ei katso kellonaikaa. Joskus se ahaa-elämys tulee kymmeneltä sen jälkeen, kun lapset on unilla ja talo hiljainen. Ja monesti inspiraation iskiessä se työteho on huima - tulosta syntyy huomattavasti nopeammin kuin ilman inspiraatiota. Entäpä siis jos hyödyntäisitkin joustavan työn tuomat mahdollisuudet ja kävisit urheilemassa tai harrastamassa keskellä päivää, jos kuitenkin tiedät inspiraation valtaavan sinut iltasella?

Hemmottelua ja luonnonkosmetiikkaa

Viikonlopun kunniaksi lämmitettiin sauna, jonne en lopulta ehtinyt muun porukan kanssa. Sinällään harmi, mutta toisaalta ei. Nyt minulle jäi mahdollisuus ottaa hetki itselle saunoen. Mikään ei ole näin kylminä iltoina mieltäylentävämpää kuin saunan lämpö!



Minulla oli valmistujaiset kuukausi takaperin ja juhlavieraat muistivat minua aivan ihanilla lahjoilla. Ne oli niin minun näköisiä. Lahjojen ihanuudesta huolimatta ihan sydämestäni täytyy sanoa, että minulle oli tärkeintä nähdä niitä ystäviä ja sukulaisia. Kiireisen arjen keskellä heitä ei näe tarpeeksi usein ja osan kanssa on välimatkaakin. Ainoa negatiivinen asia juhlissani oli tarjoilu, tai siis onneksi äiskä pelasti tilaamalla pitopalvelusta voikkarikakun ja porkkanakakun. Olin ollut koko edellisen viikon kipeänä enkä ehtinyt toteuttaa oikeastaan mitään suunnittelemiani leivonnaisia. Harmitti, kun yleensä tykkään tarjota juhlissa monipuolisesti erilaisia herkkuja. Onneksi nuo äiskän tuomat kakut oli älyttömän hyviä, joten se helpotti merkittävästi tuskaani.

Nyt joku ehkä miettii miten tuo sauna ja nämä juhlat liittyvät toisiinsa. Noh, minua muistettiin monilla hemmottelulahjoilla ja yhtä niistä pystyin hyödyntämään täällä kotona. Sain jalkakylpyainekset, jotka luonnollisuudellaan ilahduttivat vielä ekstraa. Seos nimittäin sisälsi merisuolaa, pihlajaa, horsmaa ja laventelia. Ei muuta.




Kiehuvaa vettä vatiin ja kuivatut kasvit perään. Tuoksu, joka kasveista nousi höyryn mukana oli ihana. Ja aika nopeasti mieleeni tuli hajumuisto Kiinasta, jossa olin vaihdossa ammattikorkean aikaan. Mieleeni tuli tee. Me juotiin paikalliseen tapaan paljon teetä, joka oli irtoteetä eli rehut lilluivat sielä veden seassa ja sellaisen ritilän läpi juotiin. Teelehtien lisäksi siellä oli erilaisia kukkia mukana myös. Alkuun se tuntui vähän hassulta suodatinkahviin tottuneelle, mutta hyvin pian se oli täysin normaalia. Kaikki teki niin. Itse en nyt kuitenkaan tätä jalkakylpyäni alkanut nauttimaan sisäisesti vaan tyydyin nauttimaan tuoksusta ja lämpöisestä vedestä.

Nyt lämmityskauden alettua ihoni on alkanut reagoimaan aika vahvasti kuivumalla. Mulla on kädet todella korput ja muuallakin kropassa sellasia kuivia länttejä. Myös kasvoille on pitänyt ottaa käyttöön kosteuttavampi voide. Moni hehkuttaa madaran voiteita, mutta itselleni ne ovat olleet pettymys pihlaja- ja nokkosvoidetta lukuunottamatta. Niissä ei riitä kosteusteho - se on niiden puute. Kesällä ne on ok. Tällä hetkellä käytössäni on Madaran pikkusiskomerkki Mossan lakkavoide, jonka avulla "taistelen vanhenemisen ensimerkkejä vastaan". Se on siis yksi Youth defence -sarjan tuotteista. Se on ihan mukavan kosteuttava - aika samantyylinen kuin Madaran pihlaja- ja nokkosvoide. Tykkään semmoisista kunnon voidemaisista rasvoista talvella. Lisäkosteutusta iholle saan myös arganöljystä. Kuiviin kantapäihin ja noihin aiemmin mainitsemiini kropan kuiviin läntteihin mulla on Flown sheavoi. Toimii! Ihan huipputuote. Vielä pitäisi jossain vaiheessa hommata Weledan skin food, koska olen lukenut sen olevan luonnonkosmetiikan vastine Bepanthenille.


Sain lahjaksi myös lahjakortin paikalliseen ekokauneushoitolaan, jossa on edustettuna suomalainen EkoPharma. Ensi viikolla täytynee varailla aikaa. Olen jokseenkin varma, että EkoPharma voisi olla minun seuraava merkki, jota testailen kotona. Kotimaisuus viehättää. 

Mikä on oma luonnonkosmetiikkasuosikkisi kuivalle iholle? 

Kalenterit kiireenkesyttäjinä

Itse olen havahtunut monta kertaa, että olin suunnitellut tekeväni jotain, mutta sitten kuitenkin lopulta huomaan, ettei tullutkaan tehtyä tai ei ainakaan oikeaan aikaan. Joulukortit, siementen esikasvatus, marjojen keruu, sienestys, auton katsastus, auton huolto, ikkunoiden pesu, joulukinkun varaus, jne. Viime jouluna tosiaan ostin lopulta puolikkaan sian, jotta sain paikalliselta tuottajalta joulukinkun. Oli muuten pakastimessa lihaa jonkun aikaa. Toinen ajanhallintaan liittyvä probleema koskee tuplabookkausta puolison kanssa. Oli aikoja, kun aloimme mieheni kanssa puhumaan jostain viikonlopusta ja huomasimme, että olimme molemmat sopineet viikonlopulle eri yhteistä menoa. Tähän jälkimmäiseen löysimme ratkaisuksi perhekalenterin. Ensimmäiseen vuosikalenterin.


Maalla asuessa sähköjen katkeaminen vaikeuttaa vedensaantia. Vesivarastojen puhtauden todennäköisyys maksimoidaan vuosikalenterissa olevien säännöllisesti toistuvien merkintöjen avulla.



Perhekalenteri puhelimessa

Tuplabookkaukset ovat jääneet historiaan sen jälkeen, kun perustimme perheelle sähköpostiosoitteen yhteistä kalenteria varten. Kalenteri on synkattu molempien puhelimiin, jolloin siellä näkyy omien kalentereiden lisäksi myös yhteiset menot. Me käytettiin yhteiseen osoitteeseen ihan gmailia, kun on henkilökohtaiset tilitkin sen kautta käytössä. Uskoisin, että mikä tahansa kalenterillinen osoite toimii tässä loistavasti. 

Vuosikalenterin avulla ehdit enemmän

Vuosikalenteri on sitä varten, ettei ajankulu pääse yllättämään. Monet asiat elämässä on sellaisia, jotka voidaan ajatella tapahtuvan suht tiettyyn aikaan vuodesta. Vuosikalenterilla pyritään ennakoimaan, joka taas on avainasemassa kiireen kesytyksessä. Olen itse pitänyt vuosikalenterini oman henkilökohtaisen kalenterini puolella ja sitten tarpeen mukaan siirtänyt sieltä asioita perhekalenterin puolelle. Luin joku vuosi takaperin artikkelin, jonka mukaan jokainen päivä tulisi aikatauluttaa jos ei minuutilleen niin tunnilleen. Tehokasta se suorittaminen varmasti on, mutta itse tykkään ajatuksesta, että ehtii fiilistellä ja nauttia siitä tekemisestä myös.

Ei siis ole tarkoitus tietää puoli vuotta etukäteen tarkalleen päivämäärää koska lähtee vaikkapa mansikoita poimimaan tai sienimetsään - nämä kun menevät säiden ja muiden mukaan. Lähinnä, että se tieto on siellä, niin muistaa ja osaa sitten lähempänä aikatauluttaa sen vähän tarkemmin (kun tietää esim. säiden vaikutukset satoon, jne.).

Itse tykkään askarrella ja järjestellä joulua ja muita juhlia. Merkkaamalla ne vuosikalenteriin ja laittamalla muistutukset sopiviin kohtiin, voin olla varma, että mahdollisuudet ehtiä tekemään ajatellut asiat ovat paremmat kuin ilman kalenterin käyttöä. Ja en todellakaan muistaisi ottaa ajoissa perunoita itämään keväällä tai laittaa siemeniä itämään kasvimaata varten. Joulukin menee niin paljon pienemmällä stressillä, kun ennakkoon miettii mitä tekee milloinkin tai vaikka millaisen kalenterin tekee lapsille ja mitä siihen kalenteriin pitäisi ennakkoon ostaa. Kohtahan se joulu jo taas onkin! Täytynee tehdä tänne blogin puolelle postaus siitä millaiselta mun tämän vuoden joulun aikataulu näyttää.



Vuosikalenteriin voi laittaa esimerkiksi:
- auton huollot ja katsastukset (ja mahdolliset uusien renkaiden tilaukset)
- erilaiset siivoukset (ikkunoiden pesut, mattojen pesut)
- suodattimia sisältävien laitteiden huollot (liesituuletin, kuivausrumpu, LTO-laitteet)
- säilöntään liittyvät tapahtumat kuten marjastus ja sienestys.
- joulukorttien askartelu, ym. juhlavalmistelut
- lasten neuvoloiden varaukset (täällä pitää varata hyvissä ajoin, jos meinaa saada ajan synttärikuulle)
- harrastuksiin liittyvät ilmoittautumisajat
- syntymäpäivät
- muut tärkeät merkkipäivät

Yksi tärkeä vuosikalenteriin laitettava asia on varsinkin perheellisille parisuhdeaika ja oma aika. Mieluusti niin, että vähintään joka kuukaudelle tulee yksi merkintä molempiin. Itsellä tämän noudattaminen vähän ontuu, mutta kovasti yritän tässä asiassa parantaa! Kuitenkin fakta on se, että kun itse voi hyvin, muu perhekin voi hyvin.

Kiireetöntä sunnuntaita kaikille!!

-Laura



Miksi tunnet kuten tunnet?

Luen paraikaa psykologi Tony Dunderfeltin kirjaa nimeltä Ilon psykologia ja siinä käsitellään mm. tunteiden vaikutusta iloon - asiaa, jota itsekin olen välillä päässäni pyöritellyt. 


Ei ole yhdentekevää toimiiko tunteidensa mukaan vai ei. Mikäli toimii tunteitansa vastaan, ne ikäänkuin tukahdutetut tunteet jäävät taustalle eikä sen vuoksi jätä rauhaan. Tämä pätee yllättävän moneen asiaan, kun alkaa miettiä.  

Tietysti ennen kuin voi niiden tunteiden vietäväksi heittäytyä, ne tulisi kyetä tunnistamaan. On nimittäin vaara, että siinäkin menee vikaan. Omia tunteitaan pitäisi osata tulkita, jotta niitä voi käsitellä. Kirjassaan Dunderfelt toteaa, että joskus psyyke tuottaa perusteettomia ajatuksia tai paniikinomaisia tulkintoja elämästä, joiden vaikutuksenalaisuudesta voi olla hankala päästä eroon. Itse järkeilin, että joskus pelon tunne voi johtua aiemmista epäonnistumisista. Näin ollen jos kuuntelisi pelkkää tunnetta, jättäisi todennäköisesti tekemättä sen mitä aikoi tehdä. Jos sen sijaan ymmärtää tunteen alkuperän ja tavallaan tapahtumaketjun siellä taustalla, pystyy punnitsemaan tunteen kuuntelun / tunteen mukaan toimimisen hyötyjä ja haittoja. Voi myös miettiä miten se mahdollisesti näkyy, jos tunnetta ei seuraa. Dunderfeltin mukaan negatiivinen tunne on kuin hälytyskello, joka ilmoittaa jonkin asian vaativan huomiota. Hän peräänkuuluttaa ns. helikopteriperspektiivin omaksumista eli otetaan etäisyyttä, tulkitaan rauhassa tunteen (tai asian) alkuperää ja keskitytään ongelmakeskeisen ajattelun sijaan ratkaisukeskeiseen ajatteluun ja toimintaan. Negatiiviseen tunteeseen ei pidä jäädä vellomaan. 

Itselleni tunteiden merkitys ja niiden mukaan toimiminen korostuu varsinkin vaikeissa tilanteissa. Toki järki yleensä ohjaa, mutta voisi sanoa, että tunteet hienosäätävät toimintaa.


Esimerkiksi voisi ottaa eräät illanistujaiset, joihin minut ja mieheni kutsuttiin jokunen vuosi takaperin. Meillä oli silloin yksi lapsi ja tilanne oli se, että yöt olivat rikkonaisia ja minulla päivät yksinäisiä. Toki mieheni tuli illalla kotiin, mutta se oli sitten sitä ruuanlaittoa ja lapsen hoitoa. Ei oltu silloin vielä yhtä kokeneita arjenpyörityksessä kuin tällä hetkellä :) Toisin sanoen yhteistä aikaa ei hirveästi ollut ja oma jaksaminen oli heikoilla. Sinällään koin velvollisuutta mennä iltaa istumaan, koska minusta on mukavaa, jos joku järkkäilee kemuja ja niissä on yleensä hauskaa. Näinä kiireisinä aikoina porukka kieltäytyy helposti, joka on ärsyttävää juhlan järjestäjälle. Tähän voinee samaistua jokainen juhlia joskus järjestänyt.

Olin jo ilmoittanut, että osallistumme kemuihin ja muksulle oli hoitopaikka sovittuna. Alkoi ahdistaa. Ahdisti ajatus valvoa vapaaehtoisesti myöhään, kun voisi nukkua. Ja ahdisti ajatus olla sosiaalinen isossa porukassa, kun oman puolison kanssa ei ollut tullut juteltua kunnolla hetkeen tai vietettyä aikaa muuten kuin rättipoikkiväsyneenä. Mietin miten tilanteesta voisi päästä pois. Oikeastaan ratkaisuksi tuli lopulta puskista tullut hölmö sanaharkka juhlien järjestäjän kanssa. Normaalisti pyrin näkemään riitatilanteiden yli ja olemaan vähemmän pikkumainen, mutta nyt lmoitin melko suorilta ettemme tule ja sen jälkeen varasin kylpyläloman minulle ja miehelleni. Tuntui kuin iso taakka olisi otettu harteilta. Saisin nukkua ja viettää aikaa mieheni kanssa. Oli paras ratkaisu hetkeen ja hyvä osoitus tunteiden kuuntelemisen tärkeydestä. Sanaharkkakin saatiin sovittua ja seuraavissa kemuissa taidettiin taas olla mukana.



Pienillä asioilla ja arjenvalinnoilla pystyy vaikuttamaan omaan iloonsa ja arjessa jaksamiseen. Vaikka tässä postauksessa lähestyin iloa negatiiviselta kantilta, tarkoitus on silti keskittyä ilon löytämiseen. Ne negatiiviset tunteet eivät välttämättä tule syyttä ja siksi niille pitäisi suoda hetki aikaa - ainakin sen verran, että ymmärtää miksi tuntee niinkuin tuntee. Sitten voi keskittyä niihin asioihin, jotka tuovat aitoa iloa - sellaista, joka sopii siihen hetkeen.

Iloa sunnuntaihin!

-Laura


Yrittäjien tarinoita kuuntelemassa

Koska olen kauniisti sanottuna "between the jobs", mulla on hyvä mahdollisuus hyödyntää erilaisia mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä tapahtumia. Tänään täällä Lappeenrannassa järjestettiin yrittäjyysfoorumi, jossa muutamat menestyneet yrittäjät esittelivät tarinaansa ja samalla loivat uskoa mahdollisesti aloittaville yrittäjille.



Paljon porukkaa. Aika paljon nuorisoa, kun järjestäjänä oli mm. ammattikoulu ja ammattikorkeakoulu.

Itselleni kaikkein antoisimmat puheenvuorot tarjosi Jounin kaupasta tunnettu Sampo Kaulanen sekä Biancaneve-vaateyrityksen perustaja Elina Loueranta.

Varmaan kaikki somea yhtään käyttävät ovat törmänneet Jounin kaupan fb-julkaisuihin, joissa milloin arvotaan pipoa ja milloin puhelinta. Täytyy myöntää, että jossain kohtaa ne alati kavereiden sivuilta omaan feediini nousevat julkaisut alkoivat ärsyttää, mutta en siltikään poistanut tykkäystäni Jounin kaupan sivulta. Syy tähän on ihan se, että haluan mielenkiinnolla seurata kauppiaan somemarkkinointia, joka hänen omien sanojensa mukaan tähtää siihen, että jokainen tykkääjä tulisi jossain vaiheessa käymään kaupassa myös ihan fyysisesti ja tuomaan muutaman euron kassaan. 

Onhan sitä tietynlaista yrittäjyyden riemua ollut mukava seurata, kun näiden pipoarvontojen lisäksi on ollut ulkomaisia asiakkaita kosiskelleita kampanjoita ja kuulinpa tänään, että some oli valjastettu käyttöön myös Venlaa havitellessa. Minusta on innostavaa tarkkailla miten jokin tietynlainen kampanjointi puree, ts. mitä ihmiset alkavat jakamaan ja millaisista julkaisuista tykätään. Meillä jokaisella on omat outoutemme ;) 



On nostettava hattua Sampolle siitä, että ihan lukujenkin valossa somemarkkinointi on näyttänyt purreen ja se itsensä likoon laittaminen on selkeästi ollut superhyvä veto järkyttävän velan kuittaamista ajatellen. Aiemmin sivusin postauksessani yrittäjän riskistä, että uskaltaisiko sitä ottaa sen parikymmentä tonnia, että pääsisin alkuun. Tuo Sampo otti jonkun yli 10 miljoonan lainan uuteen kaupparakennukseen, joka sijaitsee 600 ihmisen paikkakunnalla. Olisi jäänyt itsellä ottamatta. Sanon ihan suoraan :) Vaikka tuo mies on välillä ihan ärsyttävyyteen asti yhdessä jos toisessa mediassa, hän näyttää osaavan sen pelin. Jään mielenkiinnolla seuraamaan millaisia juttuja Sampo keksii tulevaisuudessa. Asennetta ei ainakaan puutu :)

Elina Loueranta kävi kertomassa oman tarinansa Biancaneve -yrityksen perustamiseen johtaneista asioista sekä askeleista kohti menestystä. Hän voitti tänä vuonna Pirkanmaan vuoden nuoriyrittäjä palkinnon ja on luotsannut urheiluvaatteisiin keskittynyttä yritystään jo vuodesta 2006. Yritys valmistaa kilpailuvaatteita mm. taitoluistelijoille ja fitnessurheilijoille, ja valikoimaan kuuluu myös oma urheiluvaatemallisto. On heidän valmistamiaan pukuja nähty muuten myös linnanjuhlissa  ja missikiertueilla. Ei paha!! 



Alkusysäys yritykselle tuli jo reilu 20 vuotta sitten, kun Elina teki taitoluistelujoukkueelleen esiintymisasut. Sen jälkeen ompeluinnostus kasvoi ja ajan myötä harrastuksesta tuli ammatti. Elina sanoi, ettei ole brändännyt tavoitteellisesti. Se kuulemma tapahtui vähän vahingossa, kun hän oli tehnyt itselleen hatun, jossa oli kissankokoisin strassikirjailuin yrityksen logo. Ihan lähimmät ihmiset epäilivät massiivisen logon olevan ihan hölmö juttu, mutta asiakkaat alkoivatkin kysellä ja pian näitä pipoja piti tehdä myös myyntiin. Sitten pipoja ja muita vaatteita alkoi olemaan asiakkaiden päällä somessa leviävissä kuvissa, jne...

Elinan tarina sykähdytti monellakin tapaa. Ehkä se suurin yhteys syntyi siinä kohtaa, kun hän kertoi olevansa kahden lapsen äiti. Hän kertoi kuinka oli ajatellut lasten ollessa leikki-ikäisiä, että he pärjäävät hyvin siellä työhuoneella mukana ja sopeutuvat erittäin hyvin yrittäjän arkeen. Kuitenkin nyt viimeisen vuoden aikana hän oli kokenut ahaa-elämyksen, että sen onnen tulisi löytyä sieltä arjesta. Näin ollen hän on nyt pyrkinyt iltaisin olemaan lapsille ihan aidosti läsnä ja kuunnella vaikkapa mitä oli koulussa ruokaa. Mahdolliset tarvittavat työjutut ehtii sitten tehdä lasten nukahdettua. Jotenkin tuli ihan omat opiskeluun liittyvät kipukohdat mieleen, josta kerroin pari postausta takaperin. 

Jos tiivistäisi tämän päiväisen annin kolmeen kohtaan:

1. Usko omaan ideaasi ja luota, että se kantaa. Epäilijöitä riittää aina. (liittyy niin yritysideaan kuin markkinointistrategiaan)
2. Verkostoidu, löydä sopivia yhteistyökumppaneita.
3. Ole rehellinen. Avoin vuorovaikutus sidosryhmien kanssa auttaa niin hyvinä kuin varsinkin huonoina hetkinä.