Featured Slider

Miten löytää aikaa omille harrastuksille

Olen kipuillut hyvin paljon arjen saamiseksi tasapainoon. Muuten olen onnistunut ihan hyvin, mutta omilla harrastuksille en ole löytänyt aikaa. Mielessäni olen kirjoittanut monta blogitekstiä ja juossut monta lenkkiä. Todellisuudessa en yhtäkään kumpaakaan.

Olen aika monta kertaa tuonut esille, että asumme maalla hiekkatien varrella ilman katuvaloja. Voi siis hyvin ymmärtää miksei tuonne pimeään huvita iltasella lähteä juoksemaan. Taajamassa asuessamme kävin monta kertaa viikossa juoksemassa - valaistut reitit lähtivät heti kotiovelta. Kaiken huipuksi, kun meillä tällä hetkellä minä haen lapset ja mies tulee vasta myöhään kotiin, en enää lasten nukkumaan mentyä jaksa hypätä crosstrainerin päälle. Ei mikään hyvä juttu tuo liikunnan vähentyminen, kun muut elämäntavat ovat ennallaan. En todellakaan halua alkaa muuttamaan elintapojani herkuttomampaan suuntaan. Kahvin kanssa on kiva ottaa joku suklaa tai hyvä pala kakkua, kun huvittaa eikä miettiä sitä sen enempää. Näin ollen minun piti miettiä jokin tapa ratkaista tuo liikuntahaaste.

Kaivattu valoilmiö

Työni on luonteeltaan sellaista, että voin tehdä sitä oikeastaan missä ja milloin vain. Välillä tulee iltaisin inspiraatio kirjata ylös erilaisia kehitystoimenpiteitä siivousasioihin (kuten eilen) tai pähkäillä jonkin teknisen asian parissa. Toisaalta välillä päivisin iskee totaalinen anti-inspiraatio ja tuntuu, ettei aivot toimi. Kerran voin vaikuttaa tekemisiini aika monipuolisesti, tajusin, että se kannattaa hyödyntää myös liikunta-asiassa. 

Esimerkiksi tänään olin koko päivän kotona töissä. Mulla oli eilen fiilis, että ei oikein jaksa lähteä toimistolle, että kotona on hyvä. Omia tuntemuksia kannattaa oppia tarkkailemaan ja tunnistamaan. Olen huomannut, että fiiliksen mukaan tehdyt valinnat vaikuttavat merkittävästi siihen miten asiat rullaavat siitä valinnasta edespäin. Vein lapset päiväkotiin ja palasin kotiin. Rauhallinen aamupala oman keittiönpöydän ääressä. Harvinaista herkkua pienten lasten äitinä. Samalla rustailin mieleen tulevia asioita paperille. Kone auki, sähköpostien läpikäynti ja kasa muita töitä. Sain nopeasti asioita tehdyksi ja lounaan jälkeen päätin tehdä vielä muutaman mieleentulleen asian ja jossain kahden tienoilla päätin lähteä lenkille. 

Ison tien varressa aurinkoa ihastelemassa


Lenkki alkoi hyvin, mutta verenmaku tuli vähän yllättäen suuhun ja meno tuntui nihkeältä. Otin sitten vähän rauhallisemmin ja fiilistelin sitä ihanaa aurinkoa, joka tuli ilahduttamaan meitä tänään! Bongasin jopa pajunkissoja tänään! Tammikuussa! Ei oo järkee!! Kotiin tultua tein pari lihaskuntoharjotusta vielä ja suihkun kautta koneen ääreen ja pari työhommaa vielä ennen lasten hakua. Olo oli kuin uudestisyntyneellä! Päivän liikunta-annos tuli napattua valosalla raikkaassa ulkoilmassa. ja ehdin tehdä kaikki suunnitellut duunit ja jopa jotain ekstraa. Mikä sen parempaa! Tuosta omasta ajasta saa ihan hurjan energiaboostin ja fiiliksen nousuun.

Pajunkissoja tammikuussa!

Tietotyössä on minusta hölmöä tuijottaa tunteja. Tietysti sen verran, ettei nyt ympäripyöreitä päiviä tee, mutta tarkoitan, että ennemmin kannattaisi kiinnittää huomiota tehtyyn työhön. Työpaikalle on helppo tulla istumaan 7,5h ajaksi "tekemään töitä". Tietotyö sisältää usein kehittämistä ja ongelmanratkaisua, joille molemmille on tyypillistä, että inspiraatio ei katso kellonaikaa. Joskus se ahaa-elämys tulee kymmeneltä sen jälkeen, kun lapset on unilla ja talo hiljainen. Ja monesti inspiraation iskiessä se työteho on huima - tulosta syntyy huomattavasti nopeammin kuin ilman inspiraatiota. Entäpä siis jos hyödyntäisitkin joustavan työn tuomat mahdollisuudet ja kävisit urheilemassa tai harrastamassa keskellä päivää, jos kuitenkin tiedät inspiraation valtaavan sinut iltasella?

Hemmottelua ja luonnonkosmetiikkaa

Viikonlopun kunniaksi lämmitettiin sauna, jonne en lopulta ehtinyt muun porukan kanssa. Sinällään harmi, mutta toisaalta ei. Nyt minulle jäi mahdollisuus ottaa hetki itselle saunoen. Mikään ei ole näin kylminä iltoina mieltäylentävämpää kuin saunan lämpö!



Minulla oli valmistujaiset kuukausi takaperin ja juhlavieraat muistivat minua aivan ihanilla lahjoilla. Ne oli niin minun näköisiä. Lahjojen ihanuudesta huolimatta ihan sydämestäni täytyy sanoa, että minulle oli tärkeintä nähdä niitä ystäviä ja sukulaisia. Kiireisen arjen keskellä heitä ei näe tarpeeksi usein ja osan kanssa on välimatkaakin. Ainoa negatiivinen asia juhlissani oli tarjoilu, tai siis onneksi äiskä pelasti tilaamalla pitopalvelusta voikkarikakun ja porkkanakakun. Olin ollut koko edellisen viikon kipeänä enkä ehtinyt toteuttaa oikeastaan mitään suunnittelemiani leivonnaisia. Harmitti, kun yleensä tykkään tarjota juhlissa monipuolisesti erilaisia herkkuja. Onneksi nuo äiskän tuomat kakut oli älyttömän hyviä, joten se helpotti merkittävästi tuskaani.

Nyt joku ehkä miettii miten tuo sauna ja nämä juhlat liittyvät toisiinsa. Noh, minua muistettiin monilla hemmottelulahjoilla ja yhtä niistä pystyin hyödyntämään täällä kotona. Sain jalkakylpyainekset, jotka luonnollisuudellaan ilahduttivat vielä ekstraa. Seos nimittäin sisälsi merisuolaa, pihlajaa, horsmaa ja laventelia. Ei muuta.




Kiehuvaa vettä vatiin ja kuivatut kasvit perään. Tuoksu, joka kasveista nousi höyryn mukana oli ihana. Ja aika nopeasti mieleeni tuli hajumuisto Kiinasta, jossa olin vaihdossa ammattikorkean aikaan. Mieleeni tuli tee. Me juotiin paikalliseen tapaan paljon teetä, joka oli irtoteetä eli rehut lilluivat sielä veden seassa ja sellaisen ritilän läpi juotiin. Teelehtien lisäksi siellä oli erilaisia kukkia mukana myös. Alkuun se tuntui vähän hassulta suodatinkahviin tottuneelle, mutta hyvin pian se oli täysin normaalia. Kaikki teki niin. Itse en nyt kuitenkaan tätä jalkakylpyäni alkanut nauttimaan sisäisesti vaan tyydyin nauttimaan tuoksusta ja lämpöisestä vedestä.

Nyt lämmityskauden alettua ihoni on alkanut reagoimaan aika vahvasti kuivumalla. Mulla on kädet todella korput ja muuallakin kropassa sellasia kuivia länttejä. Myös kasvoille on pitänyt ottaa käyttöön kosteuttavampi voide. Moni hehkuttaa madaran voiteita, mutta itselleni ne ovat olleet pettymys pihlaja- ja nokkosvoidetta lukuunottamatta. Niissä ei riitä kosteusteho - se on niiden puute. Kesällä ne on ok. Tällä hetkellä käytössäni on Madaran pikkusiskomerkki Mossan lakkavoide, jonka avulla "taistelen vanhenemisen ensimerkkejä vastaan". Se on siis yksi Youth defence -sarjan tuotteista. Se on ihan mukavan kosteuttava - aika samantyylinen kuin Madaran pihlaja- ja nokkosvoide. Tykkään semmoisista kunnon voidemaisista rasvoista talvella. Lisäkosteutusta iholle saan myös arganöljystä. Kuiviin kantapäihin ja noihin aiemmin mainitsemiini kropan kuiviin läntteihin mulla on Flown sheavoi. Toimii! Ihan huipputuote. Vielä pitäisi jossain vaiheessa hommata Weledan skin food, koska olen lukenut sen olevan luonnonkosmetiikan vastine Bepanthenille.


Sain lahjaksi myös lahjakortin paikalliseen ekokauneushoitolaan, jossa on edustettuna suomalainen EkoPharma. Ensi viikolla täytynee varailla aikaa. Olen jokseenkin varma, että EkoPharma voisi olla minun seuraava merkki, jota testailen kotona. Kotimaisuus viehättää. 

Mikä on oma luonnonkosmetiikkasuosikkisi kuivalle iholle? 

Kalenterit kiireenkesyttäjinä

Itse olen havahtunut monta kertaa, että olin suunnitellut tekeväni jotain, mutta sitten kuitenkin lopulta huomaan, ettei tullutkaan tehtyä tai ei ainakaan oikeaan aikaan. Joulukortit, siementen esikasvatus, marjojen keruu, sienestys, auton katsastus, auton huolto, ikkunoiden pesu, joulukinkun varaus, jne. Viime jouluna tosiaan ostin lopulta puolikkaan sian, jotta sain paikalliselta tuottajalta joulukinkun. Oli muuten pakastimessa lihaa jonkun aikaa. Toinen ajanhallintaan liittyvä probleema koskee tuplabookkausta puolison kanssa. Oli aikoja, kun aloimme mieheni kanssa puhumaan jostain viikonlopusta ja huomasimme, että olimme molemmat sopineet viikonlopulle eri yhteistä menoa. Tähän jälkimmäiseen löysimme ratkaisuksi perhekalenterin. Ensimmäiseen vuosikalenterin.


Maalla asuessa sähköjen katkeaminen vaikeuttaa vedensaantia. Vesivarastojen puhtauden todennäköisyys maksimoidaan vuosikalenterissa olevien säännöllisesti toistuvien merkintöjen avulla.



Perhekalenteri puhelimessa

Tuplabookkaukset ovat jääneet historiaan sen jälkeen, kun perustimme perheelle sähköpostiosoitteen yhteistä kalenteria varten. Kalenteri on synkattu molempien puhelimiin, jolloin siellä näkyy omien kalentereiden lisäksi myös yhteiset menot. Me käytettiin yhteiseen osoitteeseen ihan gmailia, kun on henkilökohtaiset tilitkin sen kautta käytössä. Uskoisin, että mikä tahansa kalenterillinen osoite toimii tässä loistavasti. 

Vuosikalenterin avulla ehdit enemmän

Vuosikalenteri on sitä varten, ettei ajankulu pääse yllättämään. Monet asiat elämässä on sellaisia, jotka voidaan ajatella tapahtuvan suht tiettyyn aikaan vuodesta. Vuosikalenterilla pyritään ennakoimaan, joka taas on avainasemassa kiireen kesytyksessä. Olen itse pitänyt vuosikalenterini oman henkilökohtaisen kalenterini puolella ja sitten tarpeen mukaan siirtänyt sieltä asioita perhekalenterin puolelle. Luin joku vuosi takaperin artikkelin, jonka mukaan jokainen päivä tulisi aikatauluttaa jos ei minuutilleen niin tunnilleen. Tehokasta se suorittaminen varmasti on, mutta itse tykkään ajatuksesta, että ehtii fiilistellä ja nauttia siitä tekemisestä myös.

Ei siis ole tarkoitus tietää puoli vuotta etukäteen tarkalleen päivämäärää koska lähtee vaikkapa mansikoita poimimaan tai sienimetsään - nämä kun menevät säiden ja muiden mukaan. Lähinnä, että se tieto on siellä, niin muistaa ja osaa sitten lähempänä aikatauluttaa sen vähän tarkemmin (kun tietää esim. säiden vaikutukset satoon, jne.).

Itse tykkään askarrella ja järjestellä joulua ja muita juhlia. Merkkaamalla ne vuosikalenteriin ja laittamalla muistutukset sopiviin kohtiin, voin olla varma, että mahdollisuudet ehtiä tekemään ajatellut asiat ovat paremmat kuin ilman kalenterin käyttöä. Ja en todellakaan muistaisi ottaa ajoissa perunoita itämään keväällä tai laittaa siemeniä itämään kasvimaata varten. Joulukin menee niin paljon pienemmällä stressillä, kun ennakkoon miettii mitä tekee milloinkin tai vaikka millaisen kalenterin tekee lapsille ja mitä siihen kalenteriin pitäisi ennakkoon ostaa. Kohtahan se joulu jo taas onkin! Täytynee tehdä tänne blogin puolelle postaus siitä millaiselta mun tämän vuoden joulun aikataulu näyttää.



Vuosikalenteriin voi laittaa esimerkiksi:
- auton huollot ja katsastukset (ja mahdolliset uusien renkaiden tilaukset)
- erilaiset siivoukset (ikkunoiden pesut, mattojen pesut)
- suodattimia sisältävien laitteiden huollot (liesituuletin, kuivausrumpu, LTO-laitteet)
- säilöntään liittyvät tapahtumat kuten marjastus ja sienestys.
- joulukorttien askartelu, ym. juhlavalmistelut
- lasten neuvoloiden varaukset (täällä pitää varata hyvissä ajoin, jos meinaa saada ajan synttärikuulle)
- harrastuksiin liittyvät ilmoittautumisajat
- syntymäpäivät
- muut tärkeät merkkipäivät

Yksi tärkeä vuosikalenteriin laitettava asia on varsinkin perheellisille parisuhdeaika ja oma aika. Mieluusti niin, että vähintään joka kuukaudelle tulee yksi merkintä molempiin. Itsellä tämän noudattaminen vähän ontuu, mutta kovasti yritän tässä asiassa parantaa! Kuitenkin fakta on se, että kun itse voi hyvin, muu perhekin voi hyvin.

Kiireetöntä sunnuntaita kaikille!!

-Laura



Miksi tunnet kuten tunnet?

Luen paraikaa psykologi Tony Dunderfeltin kirjaa nimeltä Ilon psykologia ja siinä käsitellään mm. tunteiden vaikutusta iloon - asiaa, jota itsekin olen välillä päässäni pyöritellyt. 


Ei ole yhdentekevää toimiiko tunteidensa mukaan vai ei. Mikäli toimii tunteitansa vastaan, ne ikäänkuin tukahdutetut tunteet jäävät taustalle eikä sen vuoksi jätä rauhaan. Tämä pätee yllättävän moneen asiaan, kun alkaa miettiä.  

Tietysti ennen kuin voi niiden tunteiden vietäväksi heittäytyä, ne tulisi kyetä tunnistamaan. On nimittäin vaara, että siinäkin menee vikaan. Omia tunteitaan pitäisi osata tulkita, jotta niitä voi käsitellä. Kirjassaan Dunderfelt toteaa, että joskus psyyke tuottaa perusteettomia ajatuksia tai paniikinomaisia tulkintoja elämästä, joiden vaikutuksenalaisuudesta voi olla hankala päästä eroon. Itse järkeilin, että joskus pelon tunne voi johtua aiemmista epäonnistumisista. Näin ollen jos kuuntelisi pelkkää tunnetta, jättäisi todennäköisesti tekemättä sen mitä aikoi tehdä. Jos sen sijaan ymmärtää tunteen alkuperän ja tavallaan tapahtumaketjun siellä taustalla, pystyy punnitsemaan tunteen kuuntelun / tunteen mukaan toimimisen hyötyjä ja haittoja. Voi myös miettiä miten se mahdollisesti näkyy, jos tunnetta ei seuraa. Dunderfeltin mukaan negatiivinen tunne on kuin hälytyskello, joka ilmoittaa jonkin asian vaativan huomiota. Hän peräänkuuluttaa ns. helikopteriperspektiivin omaksumista eli otetaan etäisyyttä, tulkitaan rauhassa tunteen (tai asian) alkuperää ja keskitytään ongelmakeskeisen ajattelun sijaan ratkaisukeskeiseen ajatteluun ja toimintaan. Negatiiviseen tunteeseen ei pidä jäädä vellomaan. 

Itselleni tunteiden merkitys ja niiden mukaan toimiminen korostuu varsinkin vaikeissa tilanteissa. Toki järki yleensä ohjaa, mutta voisi sanoa, että tunteet hienosäätävät toimintaa.


Esimerkiksi voisi ottaa eräät illanistujaiset, joihin minut ja mieheni kutsuttiin jokunen vuosi takaperin. Meillä oli silloin yksi lapsi ja tilanne oli se, että yöt olivat rikkonaisia ja minulla päivät yksinäisiä. Toki mieheni tuli illalla kotiin, mutta se oli sitten sitä ruuanlaittoa ja lapsen hoitoa. Ei oltu silloin vielä yhtä kokeneita arjenpyörityksessä kuin tällä hetkellä :) Toisin sanoen yhteistä aikaa ei hirveästi ollut ja oma jaksaminen oli heikoilla. Sinällään koin velvollisuutta mennä iltaa istumaan, koska minusta on mukavaa, jos joku järkkäilee kemuja ja niissä on yleensä hauskaa. Näinä kiireisinä aikoina porukka kieltäytyy helposti, joka on ärsyttävää juhlan järjestäjälle. Tähän voinee samaistua jokainen juhlia joskus järjestänyt.

Olin jo ilmoittanut, että osallistumme kemuihin ja muksulle oli hoitopaikka sovittuna. Alkoi ahdistaa. Ahdisti ajatus valvoa vapaaehtoisesti myöhään, kun voisi nukkua. Ja ahdisti ajatus olla sosiaalinen isossa porukassa, kun oman puolison kanssa ei ollut tullut juteltua kunnolla hetkeen tai vietettyä aikaa muuten kuin rättipoikkiväsyneenä. Mietin miten tilanteesta voisi päästä pois. Oikeastaan ratkaisuksi tuli lopulta puskista tullut hölmö sanaharkka juhlien järjestäjän kanssa. Normaalisti pyrin näkemään riitatilanteiden yli ja olemaan vähemmän pikkumainen, mutta nyt lmoitin melko suorilta ettemme tule ja sen jälkeen varasin kylpyläloman minulle ja miehelleni. Tuntui kuin iso taakka olisi otettu harteilta. Saisin nukkua ja viettää aikaa mieheni kanssa. Oli paras ratkaisu hetkeen ja hyvä osoitus tunteiden kuuntelemisen tärkeydestä. Sanaharkkakin saatiin sovittua ja seuraavissa kemuissa taidettiin taas olla mukana.



Pienillä asioilla ja arjenvalinnoilla pystyy vaikuttamaan omaan iloonsa ja arjessa jaksamiseen. Vaikka tässä postauksessa lähestyin iloa negatiiviselta kantilta, tarkoitus on silti keskittyä ilon löytämiseen. Ne negatiiviset tunteet eivät välttämättä tule syyttä ja siksi niille pitäisi suoda hetki aikaa - ainakin sen verran, että ymmärtää miksi tuntee niinkuin tuntee. Sitten voi keskittyä niihin asioihin, jotka tuovat aitoa iloa - sellaista, joka sopii siihen hetkeen.

Iloa sunnuntaihin!

-Laura


Yrittäjien tarinoita kuuntelemassa

Koska olen kauniisti sanottuna "between the jobs", mulla on hyvä mahdollisuus hyödyntää erilaisia mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä tapahtumia. Tänään täällä Lappeenrannassa järjestettiin yrittäjyysfoorumi, jossa muutamat menestyneet yrittäjät esittelivät tarinaansa ja samalla loivat uskoa mahdollisesti aloittaville yrittäjille.



Paljon porukkaa. Aika paljon nuorisoa, kun järjestäjänä oli mm. ammattikoulu ja ammattikorkeakoulu.

Itselleni kaikkein antoisimmat puheenvuorot tarjosi Jounin kaupasta tunnettu Sampo Kaulanen sekä Biancaneve-vaateyrityksen perustaja Elina Loueranta.

Varmaan kaikki somea yhtään käyttävät ovat törmänneet Jounin kaupan fb-julkaisuihin, joissa milloin arvotaan pipoa ja milloin puhelinta. Täytyy myöntää, että jossain kohtaa ne alati kavereiden sivuilta omaan feediini nousevat julkaisut alkoivat ärsyttää, mutta en siltikään poistanut tykkäystäni Jounin kaupan sivulta. Syy tähän on ihan se, että haluan mielenkiinnolla seurata kauppiaan somemarkkinointia, joka hänen omien sanojensa mukaan tähtää siihen, että jokainen tykkääjä tulisi jossain vaiheessa käymään kaupassa myös ihan fyysisesti ja tuomaan muutaman euron kassaan. 

Onhan sitä tietynlaista yrittäjyyden riemua ollut mukava seurata, kun näiden pipoarvontojen lisäksi on ollut ulkomaisia asiakkaita kosiskelleita kampanjoita ja kuulinpa tänään, että some oli valjastettu käyttöön myös Venlaa havitellessa. Minusta on innostavaa tarkkailla miten jokin tietynlainen kampanjointi puree, ts. mitä ihmiset alkavat jakamaan ja millaisista julkaisuista tykätään. Meillä jokaisella on omat outoutemme ;) 



On nostettava hattua Sampolle siitä, että ihan lukujenkin valossa somemarkkinointi on näyttänyt purreen ja se itsensä likoon laittaminen on selkeästi ollut superhyvä veto järkyttävän velan kuittaamista ajatellen. Aiemmin sivusin postauksessani yrittäjän riskistä, että uskaltaisiko sitä ottaa sen parikymmentä tonnia, että pääsisin alkuun. Tuo Sampo otti jonkun yli 10 miljoonan lainan uuteen kaupparakennukseen, joka sijaitsee 600 ihmisen paikkakunnalla. Olisi jäänyt itsellä ottamatta. Sanon ihan suoraan :) Vaikka tuo mies on välillä ihan ärsyttävyyteen asti yhdessä jos toisessa mediassa, hän näyttää osaavan sen pelin. Jään mielenkiinnolla seuraamaan millaisia juttuja Sampo keksii tulevaisuudessa. Asennetta ei ainakaan puutu :)

Elina Loueranta kävi kertomassa oman tarinansa Biancaneve -yrityksen perustamiseen johtaneista asioista sekä askeleista kohti menestystä. Hän voitti tänä vuonna Pirkanmaan vuoden nuoriyrittäjä palkinnon ja on luotsannut urheiluvaatteisiin keskittynyttä yritystään jo vuodesta 2006. Yritys valmistaa kilpailuvaatteita mm. taitoluistelijoille ja fitnessurheilijoille, ja valikoimaan kuuluu myös oma urheiluvaatemallisto. On heidän valmistamiaan pukuja nähty muuten myös linnanjuhlissa  ja missikiertueilla. Ei paha!! 



Alkusysäys yritykselle tuli jo reilu 20 vuotta sitten, kun Elina teki taitoluistelujoukkueelleen esiintymisasut. Sen jälkeen ompeluinnostus kasvoi ja ajan myötä harrastuksesta tuli ammatti. Elina sanoi, ettei ole brändännyt tavoitteellisesti. Se kuulemma tapahtui vähän vahingossa, kun hän oli tehnyt itselleen hatun, jossa oli kissankokoisin strassikirjailuin yrityksen logo. Ihan lähimmät ihmiset epäilivät massiivisen logon olevan ihan hölmö juttu, mutta asiakkaat alkoivatkin kysellä ja pian näitä pipoja piti tehdä myös myyntiin. Sitten pipoja ja muita vaatteita alkoi olemaan asiakkaiden päällä somessa leviävissä kuvissa, jne...

Elinan tarina sykähdytti monellakin tapaa. Ehkä se suurin yhteys syntyi siinä kohtaa, kun hän kertoi olevansa kahden lapsen äiti. Hän kertoi kuinka oli ajatellut lasten ollessa leikki-ikäisiä, että he pärjäävät hyvin siellä työhuoneella mukana ja sopeutuvat erittäin hyvin yrittäjän arkeen. Kuitenkin nyt viimeisen vuoden aikana hän oli kokenut ahaa-elämyksen, että sen onnen tulisi löytyä sieltä arjesta. Näin ollen hän on nyt pyrkinyt iltaisin olemaan lapsille ihan aidosti läsnä ja kuunnella vaikkapa mitä oli koulussa ruokaa. Mahdolliset tarvittavat työjutut ehtii sitten tehdä lasten nukahdettua. Jotenkin tuli ihan omat opiskeluun liittyvät kipukohdat mieleen, josta kerroin pari postausta takaperin. 

Jos tiivistäisi tämän päiväisen annin kolmeen kohtaan:

1. Usko omaan ideaasi ja luota, että se kantaa. Epäilijöitä riittää aina. (liittyy niin yritysideaan kuin markkinointistrategiaan)
2. Verkostoidu, löydä sopivia yhteistyökumppaneita.
3. Ole rehellinen. Avoin vuorovaikutus sidosryhmien kanssa auttaa niin hyvinä kuin varsinkin huonoina hetkinä. 

Opiskelun ja kotiäitiyden yhdistäminen

Koska juuri julkaisin graduni, voinee sanoa kaiken olevan paketissa ja minun onnistuneen tavoitteessani. Kauppatieteiden maisteriopinnot ovat olleen haaveeni lukioiästä lähtien, joten fiilis on aika huikea!

Minulta usein kysytään miten olen onnistunut yhdistämään täysipäiväisen opiskelun ja kotiäitiyden.  Ajattelin nyt kirjoitella siitä vähän. Helppoa se ei ole ollut. Tehtävissä kyllä. Kyse on priorisoinnista. 

(Teille, jotka ette tienneet, opiskelin kauppatieteiden maisteriohjelmassa tietojohtamista, sivuaineeni oli tuotantotalous)

Lapsien kanssa kotona ollessa ei pysty tekemään koulun eteen mitään. Tai pystyy, mutta se ei ole kenenkään edun mukaista. Kokeilin. Päädyin huutamaan naama punaisena lapselle (silloin heitä oli kaksi ja toinen nukkui päikkäreitä), että katso nyt hetki sitä Titi-nallea, niin minä kirjoitan muutaman rivin tätä tehtävää. Lapselle tuli pahamieli ja minulle tuli pahamieli. Eikä siinä dvd:n aikana ehdi kovin paljoa ajatuksia kokoamaan, jotta saisi jotain merkittävää ruudulle naputeltua. Tämä oli silloin, kun olin vasta aloittanut opinnot. En siis vielä oikein osannut tehdä tätä kodin ja koulun yhdistämistä järkevästi.


Tuo täysipäiväinen opiskelu omalla kohdallani poikkeaa merkittävästi totutusta. Minulla oli opiskelijakortti ja kaikki eli minut laskettiin täysipäiväiseksi opiskelijaksi, mutta luennot minulla oli aina perjantaisin ja lauantaisin (niinä viikkoina kun oli). Luentoja oli yhtenä tai kahtena viikkona. Joskus oli molemmat päivät ja joskus vain toinen. Koulutusohjelmani oli laadittu niin, että se on mahdollista suorittaa työn ohessa. Lapsien kanssa kotona oleminen oli se minun työ.

Luentopäivinä minulla oli suurena apuna lasten isovanhemmat, joiden luona lapset vuoroon olivat. Lauantaisin mieheni oli kotona, joten luonnollisesti hän oli silloin lasten kanssa. Ymmärrettävästi koulun käyminen vaatii muutakin kuin luennoilla istumista (kun sekään ei ole pakollista), joten kotitehtäville piti löytää aikaa. Suoritin koulun täyspäiväisen opiskelun tahdissa eli 60 opintopistettä/lukuvuosi. Sanomattakin selvää, että välillä käytiin äärirajoilla, sillä toisin kuin normaali päivätyö, lastenhoito ei pääty iltapäivällä vaan jatkuu aamu seitsemästä aina sinne ilta kahdeksaan/yhdeksään. Sitten on aikaa tehdä niitä kouluhommia, jos jaksaa. Välillä ei jaksanut. Sen huomaaminen on tärkeää, muuten palaa loppuun. 

Meillä kouluhommat oli pääasiassa ryhmätöitä, joka on minusta hyvä juttu. Sieltä tuli ryhmän puolelta sellaista pientä positiivista painetta onnistua ja toisaalta itse pystyi luottamaan, että tekemällä oman osuutensa hyvin, arvosanat ovat mieleisiä. Meillä aikuisopiskelijoilla oli monella se periaate, että tehdään niin hyvin kuin pystytään. Kerran tehdään, niin miksi suotta tehdä sinne päin, kun samalla vaivalla saa tehtyä lähes priimaa. Hyvä ryhmä ja kaikinpuolin mahtavat vuosikurssilaiset olivat merkittävässä asemassa opintojen sujumisessa. Toki tärkein oli aito oma kiinnostus opiskeltavaan alaan (tietojohtaminen, johtaminen ja tuotantotalous), mutta ei sitä huonossa porukassa olisi jaksanut vääntää :)

Koulutöille löytyi aikaa, kun istuimme miehen kanssa alas, merkkasimme päivät, jolloin tehdään juttuja perheenä, jolloin minä teen hänen työpäivän jälkeen koulutehtäviä ja jolloin hän tekee työpäivän jälkeen omia juttuja. Ja saatoin minä itsekin joskus harvoin tehdä jotain muutakin kuin opiskelua omalla ajallani, piti välillä päästä juoksemaan tai luontoon muuten liikkumaan. Meillä on perhekalenteri puhelimissa, joka helpottaa arjen organisointia ihan älyttömästi! Itse halusin, että opinnoistani ei olisi kovin suurta haittaa lapsille. Toki se oli heille jossain määrin kova paikka, kun äiti ei ollutkaan päivittäin heidän kanssaan ja välillä iltaisin sulkeutui työhuoneeseen. Varsinkin esikoinen reagoi vahvasti, kun silloin alussa yritin vähän liian innokkaasti löytää niitä hetkiä opiskella. Siitä hänkin tasaantui, kun minä ensin ymmärsin koska kannattaa opiskella ja koska ei.


Pystyin opiskelemaan myös silloin, kun olin viimeisilläni raskaana kolmannen muksun kohdalla. Sovin ryhmäläisten kanssa niin, että teen joko heti ryhmätyön alkuun liittyviä osuuksia tai ryhmätyön loppuun liittyviä osuuksia, koska synnytys tapahtuisi täysin varmasti ryhmätyön aikana. Tällä tavoin onnistuin rauhoittamaan itselleni sellaisen pari-kolme viikkoa, ettei minun tarvinut edistää koulutehtäviä yhtään. Luennoilla en käynyt vauvan kanssa, mutta kävin minä meidän ryhmätöitä esittelemässä. Kerran poika oli äitini kanssa aulassa varttumassa (hän oli silloin tosi tosi pieni) ja toisella kerralla hän taisi olla kotona päiväunilla isänsä kanssa :)

Omat vinkkini opiskelun ja kotiäitiyden yhdistämiseen:


1. Etsi opiskelupaikka, jossa ei ole läsnäolopakkoa
2. Kerää itsellesi sopiva verkosto, joka hoitaa lapsia ollessasi koulussa. Älä kuormita yhtä ihmistä liikaa. Ei voi olettaa, että joku viettäisi kaikki vapaapäivänsä lapsia hoitaen.
3. Priorisoi. Karsi päivistä turhat asiat pois, niin saat aikaa opiskelulle. Itse jätin television katselun. En edes muista koska olisin viimeksi seurannut jotain sarjaa. En koe jääneeni mistään paitsi.
4. Löydä samanhenkiset ryhmäläiset, joiden kanssa pystyy sumplimaan aikatauluja ja joilla on samanlaiset arvosanatavoitteet.
5. Ole valmis tekemään paljon töitä.
6. Muista välillä tehdä myös muuta kuin opiskella tai olla lasten kanssa. Käy lenkillä, näe kavereita, istu metsässä kivellä. Mitä tahansa, joka auttaa nollaamaan päätä. Alkoholia en suosittele, sillä vaikka se saattaa nollata päätä, seuraavana päivänä olo ei välttämättä ole kovin tuottelias tai rauhallinen.

Epätoivosta kohti itsevarmuutta

On tullut testattua ihan käytännössä millainen fiilis tulee, kun tuntee, ettei omat resurssit eli voimavarat riitä. Resursseilla voidaan tarkoittaa mitä tahansa asiaa edistävää eli aikaa, tietoa, osaamista, varallisuutta, jne. 

Olen pyöritellyt sitä yrittäjyysasiaa monelta eri kantilta ja vaikka olen kaupallista-alaa lukenut, on yrittäjyyttä sivuttu vain pääpiirteittäin. Tai kyllä sitä oikeastaan on käsitelty syvällisestikin. Minua ei ole vain kiinnostanut sisäistää yritysrahoitusta tai yhtiömuotoja. Sen sijaan itse yrittäjyys, markkinointi, myynti ja tietynlainen numeron pyöritys kiehtoo ja on aina kiehtonut. Kävin siinä aiemmassa postauksessa mainitsemassani yrittäjyyspäivässä ja tuli taas muistutus siitä, että nuo em. asiat eivät ole olleet pääkiinnostukseni kohteena. Kuitenkin tosiasia on, että sikälimikäli tässä aletaan yritystä perustaa, niiden yhtiömuotojen ja varsinkin erilaisten rahoitusvaihtoehtojen tulee olla aika selkeänä päässä. Motivaatio on muuten hassu juttu, kun se tulee jotain kautta, aiemmat puuduttavat asiat alkavat tuntua kiinnostavilta. Niin myös nyt. Tällä kertaa motivaation herätti aito kiinnostus saada oma yritys menestymään.





Resurssivajeen eli itseni tapauksessa tietovajeen iskiessä tuntee fiiliksiä laidasta laitaan. Epätoivoa, ahdistusta, jopa uupumusta - ja kun näistä pääsee yli ja alkaa tehdä asialle jotain, tulee mukaan tunteita kuten oivaltamisen ilo, innostuneisuus ja itsevarmuus. Kun laskelmia tehdessä alkaa näyttää siltä, että ensimmäisen puolen vuoden osalta palkka tulisi suurelta osin lainarahasta ja näin ollen lainamäärä tulisi olemaan aika suuri, iskee epätoivo. Sitä uskoo omaan liikeideaansa, mutta samalla pessimisti on hypännyt olkapäälle ja huutelee lannistavia herjoja minkä ehtii. 

Yrittäjyyteen kuuluu tietynlainen riskinottaminen. Olen jo aiemmin miettinyt yrityksen perustamista ja ajatuksenani on perustaa yritys niin, ettei siihen tarvitsisi ylimääräisiä rahoituksia. Ajatus siitä, että pitäisi elää lainalla, on vieras. Kuitenkin olen nyt laskelmien kautta huomannut, että vaikka tekisin työtä pääasiassa kotona, työvälineinä läppäri, puhelin ja oma pääni, rahaa tarvitaan. Yrittäjyydestä koituu kuluja, joita ei välttämättä tule heti edes ajatelleeksi - kirjanpito, vakuutukset, printterit ym. hankinnat, matkakulut, markkinointimateriaali, nettisivutila, puhelin- ja internetlaskut, jne. Ennen kuin yritys ehtii laskuttaa yhtään mitään, sen on pitänyt jo maksaa laskuja. 

Nyt tällä viikolla olen menossa keskustelemaan paikallisen elinkeinoyhtiön edustajan kanssa yritysideastani sekä siihen liittyvästä kuten rahoitus, kilpailijat ja kysyntä. On nimittäin ihan satavarma, että jos en lähtisi sitä tietoa hakemaan tahoilta, jotka ovat sen tiedon kanssa päivittäin tekemisissä, olisin vielä vuoden päästäkin ihan yhtä uunona etsimässä tietoa nettisivuilta. Tämän viikkoisen keskustelun jälkeen pitäisi treffata TE-keskuksen edustaja sekä todennäköisesti myös ELY-keskuksen edustaja. Lisäksi minulla on lähisuvussa yrittäjiä kouluttanut ihminen, joka on luvannut sparrailla. Keskusteluiden kautta saan sitä tarvitsemaani tietoa ja ymmärrystä, jotka tasapainottavat tämän hetkistä tietovajetta. 





Oletan, että keskusteluiden jälkeen tiedän tämän markkina-alueen tilanteesta. Netistä en löytänyt varsinaisia paikallisia kilpailijoita, mutta onko syynä vähäinen kysyntä vai eikö tätä ole vielä kokeiltu. Sitten tiedän todennäköisesti myös tarkemmin juuri minulle sopivista rahoitusratkaisuista. Toivon myös, että keskustelukumppanini näkevät yritysideassani potentiaalia. He ovat nähneet jos minkäkinlaisia ideoita uransa varrella, joten luotan heidän näkemyksiinsä. Haluan kartoittaa tulevaa toimintaympäristöä sekä rauhassa tutkia miten yrityksellä olisi parhaimmat edellytykset toimia. Laskelmien kautta pystyn lisäämään omaa itsevarmuutta, kun tiedän faktoja esimerkiksi tarvittavasta myyntimäärästä ja kiinteistä kuukausittaisista kuluista. Samalla toki pyörittelen tuoteideoita päässäni ja suunnittelen logoa ja nettisivua. Pitää olla tasapaino niiden vakavien ja hauskojen asioiden välillä.