Hemmottelua ja luonnonkosmetiikkaa

Viikonlopun kunniaksi lämmitettiin sauna, jonne en lopulta ehtinyt muun porukan kanssa. Sinällään harmi, mutta toisaalta ei. Nyt minulle jäi mahdollisuus ottaa hetki itselle saunoen. Mikään ei ole näin kylminä iltoina mieltäylentävämpää kuin saunan lämpö!



Minulla oli valmistujaiset kuukausi takaperin ja juhlavieraat muistivat minua aivan ihanilla lahjoilla. Ne oli niin minun näköisiä. Lahjojen ihanuudesta huolimatta ihan sydämestäni täytyy sanoa, että minulle oli tärkeintä nähdä niitä ystäviä ja sukulaisia. Kiireisen arjen keskellä heitä ei näe tarpeeksi usein ja osan kanssa on välimatkaakin. Ainoa negatiivinen asia juhlissani oli tarjoilu, tai siis onneksi äiskä pelasti tilaamalla pitopalvelusta voikkarikakun ja porkkanakakun. Olin ollut koko edellisen viikon kipeänä enkä ehtinyt toteuttaa oikeastaan mitään suunnittelemiani leivonnaisia. Harmitti, kun yleensä tykkään tarjota juhlissa monipuolisesti erilaisia herkkuja. Onneksi nuo äiskän tuomat kakut oli älyttömän hyviä, joten se helpotti merkittävästi tuskaani.

Nyt joku ehkä miettii miten tuo sauna ja nämä juhlat liittyvät toisiinsa. Noh, minua muistettiin monilla hemmottelulahjoilla ja yhtä niistä pystyin hyödyntämään täällä kotona. Sain jalkakylpyainekset, jotka luonnollisuudellaan ilahduttivat vielä ekstraa. Seos nimittäin sisälsi merisuolaa, pihlajaa, horsmaa ja laventelia. Ei muuta.




Kiehuvaa vettä vatiin ja kuivatut kasvit perään. Tuoksu, joka kasveista nousi höyryn mukana oli ihana. Ja aika nopeasti mieleeni tuli hajumuisto Kiinasta, jossa olin vaihdossa ammattikorkean aikaan. Mieleeni tuli tee. Me juotiin paikalliseen tapaan paljon teetä, joka oli irtoteetä eli rehut lilluivat sielä veden seassa ja sellaisen ritilän läpi juotiin. Teelehtien lisäksi siellä oli erilaisia kukkia mukana myös. Alkuun se tuntui vähän hassulta suodatinkahviin tottuneelle, mutta hyvin pian se oli täysin normaalia. Kaikki teki niin. Itse en nyt kuitenkaan tätä jalkakylpyäni alkanut nauttimaan sisäisesti vaan tyydyin nauttimaan tuoksusta ja lämpöisestä vedestä.

Nyt lämmityskauden alettua ihoni on alkanut reagoimaan aika vahvasti kuivumalla. Mulla on kädet todella korput ja muuallakin kropassa sellasia kuivia länttejä. Myös kasvoille on pitänyt ottaa käyttöön kosteuttavampi voide. Moni hehkuttaa madaran voiteita, mutta itselleni ne ovat olleet pettymys pihlaja- ja nokkosvoidetta lukuunottamatta. Niissä ei riitä kosteusteho - se on niiden puute. Kesällä ne on ok. Tällä hetkellä käytössäni on Madaran pikkusiskomerkki Mossan lakkavoide, jonka avulla "taistelen vanhenemisen ensimerkkejä vastaan". Se on siis yksi Youth defence -sarjan tuotteista. Se on ihan mukavan kosteuttava - aika samantyylinen kuin Madaran pihlaja- ja nokkosvoide. Tykkään semmoisista kunnon voidemaisista rasvoista talvella. Lisäkosteutusta iholle saan myös arganöljystä. Kuiviin kantapäihin ja noihin aiemmin mainitsemiini kropan kuiviin läntteihin mulla on Flown sheavoi. Toimii! Ihan huipputuote. Vielä pitäisi jossain vaiheessa hommata Weledan skin food, koska olen lukenut sen olevan luonnonkosmetiikan vastine Bepanthenille.


Sain lahjaksi myös lahjakortin paikalliseen ekokauneushoitolaan, jossa on edustettuna suomalainen EkoPharma. Ensi viikolla täytynee varailla aikaa. Olen jokseenkin varma, että EkoPharma voisi olla minun seuraava merkki, jota testailen kotona. Kotimaisuus viehättää. 

Mikä on oma luonnonkosmetiikkasuosikkisi kuivalle iholle? 

Kalenterit kiireenkesyttäjinä

Itse olen havahtunut monta kertaa, että olin suunnitellut tekeväni jotain, mutta sitten kuitenkin lopulta huomaan, ettei tullutkaan tehtyä tai ei ainakaan oikeaan aikaan. Joulukortit, siementen esikasvatus, marjojen keruu, sienestys, auton katsastus, auton huolto, ikkunoiden pesu, joulukinkun varaus, jne. Viime jouluna tosiaan ostin lopulta puolikkaan sian, jotta sain paikalliselta tuottajalta joulukinkun. Oli muuten pakastimessa lihaa jonkun aikaa. Toinen ajanhallintaan liittyvä probleema koskee tuplabookkausta puolison kanssa. Oli aikoja, kun aloimme mieheni kanssa puhumaan jostain viikonlopusta ja huomasimme, että olimme molemmat sopineet viikonlopulle eri yhteistä menoa. Tähän jälkimmäiseen löysimme ratkaisuksi perhekalenterin. Ensimmäiseen vuosikalenterin.


Maalla asuessa sähköjen katkeaminen vaikeuttaa vedensaantia. Vesivarastojen puhtauden todennäköisyys maksimoidaan vuosikalenterissa olevien säännöllisesti toistuvien merkintöjen avulla.



Perhekalenteri puhelimessa

Tuplabookkaukset ovat jääneet historiaan sen jälkeen, kun perustimme perheelle sähköpostiosoitteen yhteistä kalenteria varten. Kalenteri on synkattu molempien puhelimiin, jolloin siellä näkyy omien kalentereiden lisäksi myös yhteiset menot. Me käytettiin yhteiseen osoitteeseen ihan gmailia, kun on henkilökohtaiset tilitkin sen kautta käytössä. Uskoisin, että mikä tahansa kalenterillinen osoite toimii tässä loistavasti. 

Vuosikalenterin avulla ehdit enemmän

Vuosikalenteri on sitä varten, ettei ajankulu pääse yllättämään. Monet asiat elämässä on sellaisia, jotka voidaan ajatella tapahtuvan suht tiettyyn aikaan vuodesta. Vuosikalenterilla pyritään ennakoimaan, joka taas on avainasemassa kiireen kesytyksessä. Olen itse pitänyt vuosikalenterini oman henkilökohtaisen kalenterini puolella ja sitten tarpeen mukaan siirtänyt sieltä asioita perhekalenterin puolelle. Luin joku vuosi takaperin artikkelin, jonka mukaan jokainen päivä tulisi aikatauluttaa jos ei minuutilleen niin tunnilleen. Tehokasta se suorittaminen varmasti on, mutta itse tykkään ajatuksesta, että ehtii fiilistellä ja nauttia siitä tekemisestä myös.

Ei siis ole tarkoitus tietää puoli vuotta etukäteen tarkalleen päivämäärää koska lähtee vaikkapa mansikoita poimimaan tai sienimetsään - nämä kun menevät säiden ja muiden mukaan. Lähinnä, että se tieto on siellä, niin muistaa ja osaa sitten lähempänä aikatauluttaa sen vähän tarkemmin (kun tietää esim. säiden vaikutukset satoon, jne.).

Itse tykkään askarrella ja järjestellä joulua ja muita juhlia. Merkkaamalla ne vuosikalenteriin ja laittamalla muistutukset sopiviin kohtiin, voin olla varma, että mahdollisuudet ehtiä tekemään ajatellut asiat ovat paremmat kuin ilman kalenterin käyttöä. Ja en todellakaan muistaisi ottaa ajoissa perunoita itämään keväällä tai laittaa siemeniä itämään kasvimaata varten. Joulukin menee niin paljon pienemmällä stressillä, kun ennakkoon miettii mitä tekee milloinkin tai vaikka millaisen kalenterin tekee lapsille ja mitä siihen kalenteriin pitäisi ennakkoon ostaa. Kohtahan se joulu jo taas onkin! Täytynee tehdä tänne blogin puolelle postaus siitä millaiselta mun tämän vuoden joulun aikataulu näyttää.



Vuosikalenteriin voi laittaa esimerkiksi:
- auton huollot ja katsastukset (ja mahdolliset uusien renkaiden tilaukset)
- erilaiset siivoukset (ikkunoiden pesut, mattojen pesut)
- suodattimia sisältävien laitteiden huollot (liesituuletin, kuivausrumpu, LTO-laitteet)
- säilöntään liittyvät tapahtumat kuten marjastus ja sienestys.
- joulukorttien askartelu, ym. juhlavalmistelut
- lasten neuvoloiden varaukset (täällä pitää varata hyvissä ajoin, jos meinaa saada ajan synttärikuulle)
- harrastuksiin liittyvät ilmoittautumisajat
- syntymäpäivät
- muut tärkeät merkkipäivät

Yksi tärkeä vuosikalenteriin laitettava asia on varsinkin perheellisille parisuhdeaika ja oma aika. Mieluusti niin, että vähintään joka kuukaudelle tulee yksi merkintä molempiin. Itsellä tämän noudattaminen vähän ontuu, mutta kovasti yritän tässä asiassa parantaa! Kuitenkin fakta on se, että kun itse voi hyvin, muu perhekin voi hyvin.

Kiireetöntä sunnuntaita kaikille!!

-Laura



Miksi tunnet kuten tunnet?

Luen paraikaa psykologi Tony Dunderfeltin kirjaa nimeltä Ilon psykologia ja siinä käsitellään mm. tunteiden vaikutusta iloon - asiaa, jota itsekin olen välillä päässäni pyöritellyt. 


Ei ole yhdentekevää toimiiko tunteidensa mukaan vai ei. Mikäli toimii tunteitansa vastaan, ne ikäänkuin tukahdutetut tunteet jäävät taustalle eikä sen vuoksi jätä rauhaan. Tämä pätee yllättävän moneen asiaan, kun alkaa miettiä.  

Tietysti ennen kuin voi niiden tunteiden vietäväksi heittäytyä, ne tulisi kyetä tunnistamaan. On nimittäin vaara, että siinäkin menee vikaan. Omia tunteitaan pitäisi osata tulkita, jotta niitä voi käsitellä. Kirjassaan Dunderfelt toteaa, että joskus psyyke tuottaa perusteettomia ajatuksia tai paniikinomaisia tulkintoja elämästä, joiden vaikutuksenalaisuudesta voi olla hankala päästä eroon. Itse järkeilin, että joskus pelon tunne voi johtua aiemmista epäonnistumisista. Näin ollen jos kuuntelisi pelkkää tunnetta, jättäisi todennäköisesti tekemättä sen mitä aikoi tehdä. Jos sen sijaan ymmärtää tunteen alkuperän ja tavallaan tapahtumaketjun siellä taustalla, pystyy punnitsemaan tunteen kuuntelun / tunteen mukaan toimimisen hyötyjä ja haittoja. Voi myös miettiä miten se mahdollisesti näkyy, jos tunnetta ei seuraa. Dunderfeltin mukaan negatiivinen tunne on kuin hälytyskello, joka ilmoittaa jonkin asian vaativan huomiota. Hän peräänkuuluttaa ns. helikopteriperspektiivin omaksumista eli otetaan etäisyyttä, tulkitaan rauhassa tunteen (tai asian) alkuperää ja keskitytään ongelmakeskeisen ajattelun sijaan ratkaisukeskeiseen ajatteluun ja toimintaan. Negatiiviseen tunteeseen ei pidä jäädä vellomaan. 

Itselleni tunteiden merkitys ja niiden mukaan toimiminen korostuu varsinkin vaikeissa tilanteissa. Toki järki yleensä ohjaa, mutta voisi sanoa, että tunteet hienosäätävät toimintaa.


Esimerkiksi voisi ottaa eräät illanistujaiset, joihin minut ja mieheni kutsuttiin jokunen vuosi takaperin. Meillä oli silloin yksi lapsi ja tilanne oli se, että yöt olivat rikkonaisia ja minulla päivät yksinäisiä. Toki mieheni tuli illalla kotiin, mutta se oli sitten sitä ruuanlaittoa ja lapsen hoitoa. Ei oltu silloin vielä yhtä kokeneita arjenpyörityksessä kuin tällä hetkellä :) Toisin sanoen yhteistä aikaa ei hirveästi ollut ja oma jaksaminen oli heikoilla. Sinällään koin velvollisuutta mennä iltaa istumaan, koska minusta on mukavaa, jos joku järkkäilee kemuja ja niissä on yleensä hauskaa. Näinä kiireisinä aikoina porukka kieltäytyy helposti, joka on ärsyttävää juhlan järjestäjälle. Tähän voinee samaistua jokainen juhlia joskus järjestänyt.

Olin jo ilmoittanut, että osallistumme kemuihin ja muksulle oli hoitopaikka sovittuna. Alkoi ahdistaa. Ahdisti ajatus valvoa vapaaehtoisesti myöhään, kun voisi nukkua. Ja ahdisti ajatus olla sosiaalinen isossa porukassa, kun oman puolison kanssa ei ollut tullut juteltua kunnolla hetkeen tai vietettyä aikaa muuten kuin rättipoikkiväsyneenä. Mietin miten tilanteesta voisi päästä pois. Oikeastaan ratkaisuksi tuli lopulta puskista tullut hölmö sanaharkka juhlien järjestäjän kanssa. Normaalisti pyrin näkemään riitatilanteiden yli ja olemaan vähemmän pikkumainen, mutta nyt lmoitin melko suorilta ettemme tule ja sen jälkeen varasin kylpyläloman minulle ja miehelleni. Tuntui kuin iso taakka olisi otettu harteilta. Saisin nukkua ja viettää aikaa mieheni kanssa. Oli paras ratkaisu hetkeen ja hyvä osoitus tunteiden kuuntelemisen tärkeydestä. Sanaharkkakin saatiin sovittua ja seuraavissa kemuissa taidettiin taas olla mukana.



Pienillä asioilla ja arjenvalinnoilla pystyy vaikuttamaan omaan iloonsa ja arjessa jaksamiseen. Vaikka tässä postauksessa lähestyin iloa negatiiviselta kantilta, tarkoitus on silti keskittyä ilon löytämiseen. Ne negatiiviset tunteet eivät välttämättä tule syyttä ja siksi niille pitäisi suoda hetki aikaa - ainakin sen verran, että ymmärtää miksi tuntee niinkuin tuntee. Sitten voi keskittyä niihin asioihin, jotka tuovat aitoa iloa - sellaista, joka sopii siihen hetkeen.

Iloa sunnuntaihin!

-Laura


Yrittäjien tarinoita kuuntelemassa

Koska olen kauniisti sanottuna "between the jobs", mulla on hyvä mahdollisuus hyödyntää erilaisia mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä tapahtumia. Tänään täällä Lappeenrannassa järjestettiin yrittäjyysfoorumi, jossa muutamat menestyneet yrittäjät esittelivät tarinaansa ja samalla loivat uskoa mahdollisesti aloittaville yrittäjille.



Paljon porukkaa. Aika paljon nuorisoa, kun järjestäjänä oli mm. ammattikoulu ja ammattikorkeakoulu.

Itselleni kaikkein antoisimmat puheenvuorot tarjosi Jounin kaupasta tunnettu Sampo Kaulanen sekä Biancaneve-vaateyrityksen perustaja Elina Loueranta.

Varmaan kaikki somea yhtään käyttävät ovat törmänneet Jounin kaupan fb-julkaisuihin, joissa milloin arvotaan pipoa ja milloin puhelinta. Täytyy myöntää, että jossain kohtaa ne alati kavereiden sivuilta omaan feediini nousevat julkaisut alkoivat ärsyttää, mutta en siltikään poistanut tykkäystäni Jounin kaupan sivulta. Syy tähän on ihan se, että haluan mielenkiinnolla seurata kauppiaan somemarkkinointia, joka hänen omien sanojensa mukaan tähtää siihen, että jokainen tykkääjä tulisi jossain vaiheessa käymään kaupassa myös ihan fyysisesti ja tuomaan muutaman euron kassaan. 

Onhan sitä tietynlaista yrittäjyyden riemua ollut mukava seurata, kun näiden pipoarvontojen lisäksi on ollut ulkomaisia asiakkaita kosiskelleita kampanjoita ja kuulinpa tänään, että some oli valjastettu käyttöön myös Venlaa havitellessa. Minusta on innostavaa tarkkailla miten jokin tietynlainen kampanjointi puree, ts. mitä ihmiset alkavat jakamaan ja millaisista julkaisuista tykätään. Meillä jokaisella on omat outoutemme ;) 



On nostettava hattua Sampolle siitä, että ihan lukujenkin valossa somemarkkinointi on näyttänyt purreen ja se itsensä likoon laittaminen on selkeästi ollut superhyvä veto järkyttävän velan kuittaamista ajatellen. Aiemmin sivusin postauksessani yrittäjän riskistä, että uskaltaisiko sitä ottaa sen parikymmentä tonnia, että pääsisin alkuun. Tuo Sampo otti jonkun yli 10 miljoonan lainan uuteen kaupparakennukseen, joka sijaitsee 600 ihmisen paikkakunnalla. Olisi jäänyt itsellä ottamatta. Sanon ihan suoraan :) Vaikka tuo mies on välillä ihan ärsyttävyyteen asti yhdessä jos toisessa mediassa, hän näyttää osaavan sen pelin. Jään mielenkiinnolla seuraamaan millaisia juttuja Sampo keksii tulevaisuudessa. Asennetta ei ainakaan puutu :)

Elina Loueranta kävi kertomassa oman tarinansa Biancaneve -yrityksen perustamiseen johtaneista asioista sekä askeleista kohti menestystä. Hän voitti tänä vuonna Pirkanmaan vuoden nuoriyrittäjä palkinnon ja on luotsannut urheiluvaatteisiin keskittynyttä yritystään jo vuodesta 2006. Yritys valmistaa kilpailuvaatteita mm. taitoluistelijoille ja fitnessurheilijoille, ja valikoimaan kuuluu myös oma urheiluvaatemallisto. On heidän valmistamiaan pukuja nähty muuten myös linnanjuhlissa  ja missikiertueilla. Ei paha!! 



Alkusysäys yritykselle tuli jo reilu 20 vuotta sitten, kun Elina teki taitoluistelujoukkueelleen esiintymisasut. Sen jälkeen ompeluinnostus kasvoi ja ajan myötä harrastuksesta tuli ammatti. Elina sanoi, ettei ole brändännyt tavoitteellisesti. Se kuulemma tapahtui vähän vahingossa, kun hän oli tehnyt itselleen hatun, jossa oli kissankokoisin strassikirjailuin yrityksen logo. Ihan lähimmät ihmiset epäilivät massiivisen logon olevan ihan hölmö juttu, mutta asiakkaat alkoivatkin kysellä ja pian näitä pipoja piti tehdä myös myyntiin. Sitten pipoja ja muita vaatteita alkoi olemaan asiakkaiden päällä somessa leviävissä kuvissa, jne...

Elinan tarina sykähdytti monellakin tapaa. Ehkä se suurin yhteys syntyi siinä kohtaa, kun hän kertoi olevansa kahden lapsen äiti. Hän kertoi kuinka oli ajatellut lasten ollessa leikki-ikäisiä, että he pärjäävät hyvin siellä työhuoneella mukana ja sopeutuvat erittäin hyvin yrittäjän arkeen. Kuitenkin nyt viimeisen vuoden aikana hän oli kokenut ahaa-elämyksen, että sen onnen tulisi löytyä sieltä arjesta. Näin ollen hän on nyt pyrkinyt iltaisin olemaan lapsille ihan aidosti läsnä ja kuunnella vaikkapa mitä oli koulussa ruokaa. Mahdolliset tarvittavat työjutut ehtii sitten tehdä lasten nukahdettua. Jotenkin tuli ihan omat opiskeluun liittyvät kipukohdat mieleen, josta kerroin pari postausta takaperin. 

Jos tiivistäisi tämän päiväisen annin kolmeen kohtaan:

1. Usko omaan ideaasi ja luota, että se kantaa. Epäilijöitä riittää aina. (liittyy niin yritysideaan kuin markkinointistrategiaan)
2. Verkostoidu, löydä sopivia yhteistyökumppaneita.
3. Ole rehellinen. Avoin vuorovaikutus sidosryhmien kanssa auttaa niin hyvinä kuin varsinkin huonoina hetkinä. 

Opiskelun ja kotiäitiyden yhdistäminen

Koska juuri julkaisin graduni, voinee sanoa kaiken olevan paketissa ja minun onnistuneen tavoitteessani. Kauppatieteiden maisteriopinnot ovat olleen haaveeni lukioiästä lähtien, joten fiilis on aika huikea!

Minulta usein kysytään miten olen onnistunut yhdistämään täysipäiväisen opiskelun ja kotiäitiyden.  Ajattelin nyt kirjoitella siitä vähän. Helppoa se ei ole ollut. Tehtävissä kyllä. Kyse on priorisoinnista. 

(Teille, jotka ette tienneet, opiskelin kauppatieteiden maisteriohjelmassa tietojohtamista, sivuaineeni oli tuotantotalous)

Lapsien kanssa kotona ollessa ei pysty tekemään koulun eteen mitään. Tai pystyy, mutta se ei ole kenenkään edun mukaista. Kokeilin. Päädyin huutamaan naama punaisena lapselle (silloin heitä oli kaksi ja toinen nukkui päikkäreitä), että katso nyt hetki sitä Titi-nallea, niin minä kirjoitan muutaman rivin tätä tehtävää. Lapselle tuli pahamieli ja minulle tuli pahamieli. Eikä siinä dvd:n aikana ehdi kovin paljoa ajatuksia kokoamaan, jotta saisi jotain merkittävää ruudulle naputeltua. Tämä oli silloin, kun olin vasta aloittanut opinnot. En siis vielä oikein osannut tehdä tätä kodin ja koulun yhdistämistä järkevästi.


Tuo täysipäiväinen opiskelu omalla kohdallani poikkeaa merkittävästi totutusta. Minulla oli opiskelijakortti ja kaikki eli minut laskettiin täysipäiväiseksi opiskelijaksi, mutta luennot minulla oli aina perjantaisin ja lauantaisin (niinä viikkoina kun oli). Luentoja oli yhtenä tai kahtena viikkona. Joskus oli molemmat päivät ja joskus vain toinen. Koulutusohjelmani oli laadittu niin, että se on mahdollista suorittaa työn ohessa. Lapsien kanssa kotona oleminen oli se minun työ.

Luentopäivinä minulla oli suurena apuna lasten isovanhemmat, joiden luona lapset vuoroon olivat. Lauantaisin mieheni oli kotona, joten luonnollisesti hän oli silloin lasten kanssa. Ymmärrettävästi koulun käyminen vaatii muutakin kuin luennoilla istumista (kun sekään ei ole pakollista), joten kotitehtäville piti löytää aikaa. Suoritin koulun täyspäiväisen opiskelun tahdissa eli 60 opintopistettä/lukuvuosi. Sanomattakin selvää, että välillä käytiin äärirajoilla, sillä toisin kuin normaali päivätyö, lastenhoito ei pääty iltapäivällä vaan jatkuu aamu seitsemästä aina sinne ilta kahdeksaan/yhdeksään. Sitten on aikaa tehdä niitä kouluhommia, jos jaksaa. Välillä ei jaksanut. Sen huomaaminen on tärkeää, muuten palaa loppuun. 

Meillä kouluhommat oli pääasiassa ryhmätöitä, joka on minusta hyvä juttu. Sieltä tuli ryhmän puolelta sellaista pientä positiivista painetta onnistua ja toisaalta itse pystyi luottamaan, että tekemällä oman osuutensa hyvin, arvosanat ovat mieleisiä. Meillä aikuisopiskelijoilla oli monella se periaate, että tehdään niin hyvin kuin pystytään. Kerran tehdään, niin miksi suotta tehdä sinne päin, kun samalla vaivalla saa tehtyä lähes priimaa. Hyvä ryhmä ja kaikinpuolin mahtavat vuosikurssilaiset olivat merkittävässä asemassa opintojen sujumisessa. Toki tärkein oli aito oma kiinnostus opiskeltavaan alaan (tietojohtaminen, johtaminen ja tuotantotalous), mutta ei sitä huonossa porukassa olisi jaksanut vääntää :)

Koulutöille löytyi aikaa, kun istuimme miehen kanssa alas, merkkasimme päivät, jolloin tehdään juttuja perheenä, jolloin minä teen hänen työpäivän jälkeen koulutehtäviä ja jolloin hän tekee työpäivän jälkeen omia juttuja. Ja saatoin minä itsekin joskus harvoin tehdä jotain muutakin kuin opiskelua omalla ajallani, piti välillä päästä juoksemaan tai luontoon muuten liikkumaan. Meillä on perhekalenteri puhelimissa, joka helpottaa arjen organisointia ihan älyttömästi! Itse halusin, että opinnoistani ei olisi kovin suurta haittaa lapsille. Toki se oli heille jossain määrin kova paikka, kun äiti ei ollutkaan päivittäin heidän kanssaan ja välillä iltaisin sulkeutui työhuoneeseen. Varsinkin esikoinen reagoi vahvasti, kun silloin alussa yritin vähän liian innokkaasti löytää niitä hetkiä opiskella. Siitä hänkin tasaantui, kun minä ensin ymmärsin koska kannattaa opiskella ja koska ei.


Pystyin opiskelemaan myös silloin, kun olin viimeisilläni raskaana kolmannen muksun kohdalla. Sovin ryhmäläisten kanssa niin, että teen joko heti ryhmätyön alkuun liittyviä osuuksia tai ryhmätyön loppuun liittyviä osuuksia, koska synnytys tapahtuisi täysin varmasti ryhmätyön aikana. Tällä tavoin onnistuin rauhoittamaan itselleni sellaisen pari-kolme viikkoa, ettei minun tarvinut edistää koulutehtäviä yhtään. Luennoilla en käynyt vauvan kanssa, mutta kävin minä meidän ryhmätöitä esittelemässä. Kerran poika oli äitini kanssa aulassa varttumassa (hän oli silloin tosi tosi pieni) ja toisella kerralla hän taisi olla kotona päiväunilla isänsä kanssa :)

Omat vinkkini opiskelun ja kotiäitiyden yhdistämiseen:


1. Etsi opiskelupaikka, jossa ei ole läsnäolopakkoa
2. Kerää itsellesi sopiva verkosto, joka hoitaa lapsia ollessasi koulussa. Älä kuormita yhtä ihmistä liikaa. Ei voi olettaa, että joku viettäisi kaikki vapaapäivänsä lapsia hoitaen.
3. Priorisoi. Karsi päivistä turhat asiat pois, niin saat aikaa opiskelulle. Itse jätin television katselun. En edes muista koska olisin viimeksi seurannut jotain sarjaa. En koe jääneeni mistään paitsi.
4. Löydä samanhenkiset ryhmäläiset, joiden kanssa pystyy sumplimaan aikatauluja ja joilla on samanlaiset arvosanatavoitteet.
5. Ole valmis tekemään paljon töitä.
6. Muista välillä tehdä myös muuta kuin opiskella tai olla lasten kanssa. Käy lenkillä, näe kavereita, istu metsässä kivellä. Mitä tahansa, joka auttaa nollaamaan päätä. Alkoholia en suosittele, sillä vaikka se saattaa nollata päätä, seuraavana päivänä olo ei välttämättä ole kovin tuottelias tai rauhallinen.

Epätoivosta kohti itsevarmuutta

On tullut testattua ihan käytännössä millainen fiilis tulee, kun tuntee, ettei omat resurssit eli voimavarat riitä. Resursseilla voidaan tarkoittaa mitä tahansa asiaa edistävää eli aikaa, tietoa, osaamista, varallisuutta, jne. 

Olen pyöritellyt sitä yrittäjyysasiaa monelta eri kantilta ja vaikka olen kaupallista-alaa lukenut, on yrittäjyyttä sivuttu vain pääpiirteittäin. Tai kyllä sitä oikeastaan on käsitelty syvällisestikin. Minua ei ole vain kiinnostanut sisäistää yritysrahoitusta tai yhtiömuotoja. Sen sijaan itse yrittäjyys, markkinointi, myynti ja tietynlainen numeron pyöritys kiehtoo ja on aina kiehtonut. Kävin siinä aiemmassa postauksessa mainitsemassani yrittäjyyspäivässä ja tuli taas muistutus siitä, että nuo em. asiat eivät ole olleet pääkiinnostukseni kohteena. Kuitenkin tosiasia on, että sikälimikäli tässä aletaan yritystä perustaa, niiden yhtiömuotojen ja varsinkin erilaisten rahoitusvaihtoehtojen tulee olla aika selkeänä päässä. Motivaatio on muuten hassu juttu, kun se tulee jotain kautta, aiemmat puuduttavat asiat alkavat tuntua kiinnostavilta. Niin myös nyt. Tällä kertaa motivaation herätti aito kiinnostus saada oma yritys menestymään.





Resurssivajeen eli itseni tapauksessa tietovajeen iskiessä tuntee fiiliksiä laidasta laitaan. Epätoivoa, ahdistusta, jopa uupumusta - ja kun näistä pääsee yli ja alkaa tehdä asialle jotain, tulee mukaan tunteita kuten oivaltamisen ilo, innostuneisuus ja itsevarmuus. Kun laskelmia tehdessä alkaa näyttää siltä, että ensimmäisen puolen vuoden osalta palkka tulisi suurelta osin lainarahasta ja näin ollen lainamäärä tulisi olemaan aika suuri, iskee epätoivo. Sitä uskoo omaan liikeideaansa, mutta samalla pessimisti on hypännyt olkapäälle ja huutelee lannistavia herjoja minkä ehtii. 

Yrittäjyyteen kuuluu tietynlainen riskinottaminen. Olen jo aiemmin miettinyt yrityksen perustamista ja ajatuksenani on perustaa yritys niin, ettei siihen tarvitsisi ylimääräisiä rahoituksia. Ajatus siitä, että pitäisi elää lainalla, on vieras. Kuitenkin olen nyt laskelmien kautta huomannut, että vaikka tekisin työtä pääasiassa kotona, työvälineinä läppäri, puhelin ja oma pääni, rahaa tarvitaan. Yrittäjyydestä koituu kuluja, joita ei välttämättä tule heti edes ajatelleeksi - kirjanpito, vakuutukset, printterit ym. hankinnat, matkakulut, markkinointimateriaali, nettisivutila, puhelin- ja internetlaskut, jne. Ennen kuin yritys ehtii laskuttaa yhtään mitään, sen on pitänyt jo maksaa laskuja. 

Nyt tällä viikolla olen menossa keskustelemaan paikallisen elinkeinoyhtiön edustajan kanssa yritysideastani sekä siihen liittyvästä kuten rahoitus, kilpailijat ja kysyntä. On nimittäin ihan satavarma, että jos en lähtisi sitä tietoa hakemaan tahoilta, jotka ovat sen tiedon kanssa päivittäin tekemisissä, olisin vielä vuoden päästäkin ihan yhtä uunona etsimässä tietoa nettisivuilta. Tämän viikkoisen keskustelun jälkeen pitäisi treffata TE-keskuksen edustaja sekä todennäköisesti myös ELY-keskuksen edustaja. Lisäksi minulla on lähisuvussa yrittäjiä kouluttanut ihminen, joka on luvannut sparrailla. Keskusteluiden kautta saan sitä tarvitsemaani tietoa ja ymmärrystä, jotka tasapainottavat tämän hetkistä tietovajetta. 





Oletan, että keskusteluiden jälkeen tiedän tämän markkina-alueen tilanteesta. Netistä en löytänyt varsinaisia paikallisia kilpailijoita, mutta onko syynä vähäinen kysyntä vai eikö tätä ole vielä kokeiltu. Sitten tiedän todennäköisesti myös tarkemmin juuri minulle sopivista rahoitusratkaisuista. Toivon myös, että keskustelukumppanini näkevät yritysideassani potentiaalia. He ovat nähneet jos minkäkinlaisia ideoita uransa varrella, joten luotan heidän näkemyksiinsä. Haluan kartoittaa tulevaa toimintaympäristöä sekä rauhassa tutkia miten yrityksellä olisi parhaimmat edellytykset toimia. Laskelmien kautta pystyn lisäämään omaa itsevarmuutta, kun tiedän faktoja esimerkiksi tarvittavasta myyntimäärästä ja kiinteistä kuukausittaisista kuluista. Samalla toki pyörittelen tuoteideoita päässäni ja suunnittelen logoa ja nettisivua. Pitää olla tasapaino niiden vakavien ja hauskojen asioiden välillä. 

Irtisanoutuminen

Olen kutkuttavassa elämänvaiheessa. Olen ottanut harppauksen kohti tuntematonta tai ehkä jopa hypännyt laiturilta pää edellä toivoen, ettei siellä ole kivi ihan heti pinnan alla. 

Minulla oli vakaa aikomus palata aiempaan työhöni nyt vanhempainvapaan ja opintovapaan jälkeen, mutta laskelmien jälkeen huomasin, ettei se kannatakaan. Työni olisi ollut Helsingissä ja itse olen Lappeenrannassa. Olin alunperin miettinyt, että jos voisin olla etätöissä pääasiassa ja käydä toimistolla 1-2 päivänä viikossa vuoroviikoin, se voisi toimia. Mutta työn luonteen vuoksi minulle sanottiin, että toimistolla pitäisi olla kolmena päivänä viikossa. 30 matkan junalippu maksaa 717€ ja lasten päivähoitomaksut ovat about 600 euroa, kun niihin ei oteta huomioon vanhempien työmatkakuluja, ainoastaan palkka. 

Irtisanoin itseni. Se oli aika erikoista itselleni. Mutta mielestäni on tärkeää, että kun on pieniä lapsia, työ ja vapaa-aika ovat sopusoinnussa. Sekä tietysti se, ettei joudu itse maksumieheksi siitä, että menee töihin. Ihan niin innokas työntekijä en ole, että haluaisin maksaa siitä, että tekisin töitä.

Mutta mitä sitten nyt tekisin? Kortit ovat levällään. Olen toki hakenut tälle alueelle useampaan työhön, mutta vielä ei ole tärpännyt. Olisi huippua, jos löytyisi työ, jossa voin itse kehittyä ja jolle minulla on mahdollisimman paljon annettavaa. Olen aika yllättynyt, ettei vielä edes ahdista juurikaan. Saa nähdä miten ahdistaa siinä kohdassa, kun työkkäriin pitää ilmottautua ja perustella irtisanoutumisen syyt. Ihan järkevät ne syyt ovat. Olisihan työmatkaan kulunut suuntaansa kaksi tuntia ja muutimme tänne mieheni työn perässä aikanaan. Tässä on siis perheen yhdistäminen ja työllistymisalueelta poistuminen syynä. Toivottavasti ne riittävät noiden laskelmieni lisäksi, ettei tulisi sitä kolmen kuukauden karenssia. Ei nimittäin olisi ihan sellaiseen varaa.

Aika jännittävä tilanne. Minulla on yksi yritysidea ollut jo muutaman vuoden ja nyt saattaisi olla aika katsoa onko se myös kannattava. Huomenna täällä järjestetään yrittäjyydestä kiinnostuneille sellainen tapahtuma ja osallistun siihen. Harmittavaa, ettei Suomessa ole hirveän helppo aloittaa yrittäjyyttä työttömänä. Kun perustaa yrityksen, jää samantien kaikki tuet pois, vaikkei yritystoiminta yleensä alkuun ole kovin kannattavaa kaikkine alkukustannuksineen. Mutta ehkäpä tässäkin kohtaa esteet ovat tehty voitettaviksi ja on aika elää edelleen kuten täällä blogissakin paasaan - positiivisesti, osaamiseensa ja itseensä uskoen :)

Tällä asenteella:



Löydä oma potentiaalisi

"Sä pystyt siihen"

"Rohkeesti vaan"

"Vielä vähän matkaa"

"Nyt en kyllä luovuta"

Onko sinulla tapana puhua itseksesi esimerkiksi tiukan paikan tullen? Sille usein hymistään ja kohotellaan kulmia, mutta todellisuudessa se on oikein hyvä tapa! Itselle suunnattu kannustuspuhe nimittäin ihan oikeasti tehoaa. Yhtä lailla kuin jatkuva haukkumisen ja mollaamisen kuunteleminen/ itsensä sättiminen vähentää minäpystyvyyttä (self-efficacy), sitä voidaan parantaa itseään tsemppaamalla, self-talkilla. Olisikohan tuo self-talk sitten suomeksi itsepuhelu :)



Sen sijaan, että sanomme itsellemme, että emme pysty tai kykene tekemään jotain, meidän tulee todeta itsellemme, että todellakin teen ja onnistun! Jos ei itse usko itseensä ja omiin kykyihinsä niin kuka sitten? Meissä jokaisessa on potentiaalia yhteen jos toiseen asiaan, se pitää vain valjastaa käyttöön! Monissa tilanteissa ainakin itsellä tuntuu, että toisella olkapäällä istuu joku, joka yrittää lytätä ja toisella olkapäällä toinen huutelee, että älä usko tuota, tee vaan :)

Jos minäpystyvyys on suhteellisen hyvällä ns. normaalilla tasolla, ei tsemppiä tarvita välttämättä paljoa, jotta nähdään selkeitä tuloksia. Tulokset voivat näkyä esimerkiksi energisyytenä ja tekemisen meininkinä. Saadaan aikaan vaikka mitä "koska minä voin ja kykenen". Jos minäpystyvyys taasen on jostain syystä alhaalla, eikä oikein luoteta niihin omiin kykyihin, tarvitaan enemmän työtä asian korjaamiseen. Ihan alkujaan kannattaa ottaa asian korjaamisessa armollinen asenne - se tulee viemään aikaa. Kun jaksaa nähdä vaivaa, se palkitaan. Jos alhainen minäpystyvyys liittyy vain johonkin tiettyyn asiaan tai tekemiseen (vrt. ei osata omasta mielestä laulaa, koska musiikinopettaja alakoulussa totesi näin), sen korjaaminen on helpompaa kuin tilanteessa, jossa ihminen on lytätty niin, että hän tuntee olevansa täysin hyödytön.



Ei tule varmaan yllätyksenä, että meistä kukaan ei ole hyödytön. Me ollaan kaikki tärkeitä. Jokaisen tulisi katsoa aamulla peiliin ja todeta itselleen, että "sä rokkaat, tästä päivästä tulee superhyvä" (koska self-talk ;) ). Kuka meidän elämästä päättää, ellei me itse? Me ollaan ihan itse vastuussa siitä millaiseksi me annetaan elämämme tulla. Niin hyvässä kuin pahassa. Joskus pitää uskaltaa ottaa se askel sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta saa elämäänsä toivottua muutosta. Silloin tsemppaaminen nimenomaan on tärkeää. Tsempataan meidät ylittämään itsemme! Opitaan uutta, tavataan uusia ihmisiä, käydään mielenkiintoisissa paikoissa, vaihdetaan työpaikkaa ja juostaan se iltalenkin viimeinen ylämäki. Koska me voidaan ja pystytään siihen. Muista aktiivisesti kertoa tämä itsellesi.

"Kyllä sä uskallat"

"Susta on siihen"

Ammatillista haastetta harrastuksista

Jos tämän hetken työssä ei pääse toteuttamaan itseään siinä määrin kuin tahtoisi, kannattaa miettiä vaihtoehtoisia keinoja. Sama pätee, jos olet esimerkiksi perhevapailla. Itselläni on aina ollut todella vahva halua vastata jostain asiasta ja kehittää asioita. Ennen kuin jäin perhe- ja opintovapaalle minulla oli työ, joka oli hyvin pitkälle rutiininomaista eikä vastuuta tai kehittämistä ollut juurikaan. Tai ei ainakaan siinä määrin kuin olisin niitä kaivannut. 


Itselleni ammatillista haastetta työn ohella löytyi agilityharrastuksen puolelta, kun otin vastaan seuramme agilityvastaavan pestin. Tämä oli silloin, kun agilityn suosio alkoi vasta nostaa päätään. Vastasin itse seuran agilityvuoroista, -ryhmistä ja treenien aikataulutuksesta. Ei ollut mikään helpoin rasti sijoittaa jokainen harrastaja juuri hänen aikatauluihin ja taitotasolle sopivaan ryhmään. Agility alkoi saada jalansijaa ja meilläkin toiminta kasvoi kohisten. Oli pakko alkaa tehdä rahaa ja siihen ryhdyimme järjestämällä epävirallisia ja virallisia agilitykilpailuita, joiden onnistuminen vaati hyviä projektinhallintataitoja. Itse en toki yksin järjestänyt vaan olin koonnut ympärilleni agilitytiimin, joka koostui innokkaista ja aikaansaavista ihmisistä. Oltiin kaikki ekaa kertaa tässä hommassa, joten maalaisjärjellä ja muilta seuroilta kyselemällä yritettiin pärjätä. Itse vastasin kokonaisuudesta ja muilla oli niissä ensimmäisissä kisoissa omat tonttinsa. Lisäksi meillä oli ihan huippu talkooporukka, jota ilman ei olisi tullut mitään. Siinä korostui se, mitä perus johtamisopuksissa toitotetaan, että koosta ympärillesi osaava porukka. Ei käynyt mielessänikään, ettei joku olisi hoitanut tonttiaan kunnialla. Saatiin ihan huippupalaute, vaikka oli ensimmäiset kisat ja tunsin, että jotain oli tullut tehtyä oikein. Tässä harrastuksessani opin paitsi paljon agilitystä, myös projektinhallintaa, stressinsietokykyä, viestintää, jonkinlaista liidaamista ja toki tsemppaamista myös.

Tämä blogikin on paitsi harrastus myös tapa kehittää itseäni ammatillisesti. Tällä nyt en tarkoita, että tavoitteeni olisi blogata ammatikseni vaan sitä, että pääsen treenaamaan paitsi sivujen ja kuvien muokkausta, myös affiliate-markkinointia. Vielä ei ole mainoksia missään, mutta tulen niitä jollain tapaa tänne tuomaan, jotta opin miten ne toimivat. Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että joka toinen postaus on mainontaa tai joka puolelta hyppää pop-uppia. Ei oo mun tyylisiä juttuja nuo. Tarkoitukseni on lisäksi siirtää tämä blogi bloggerista pois ja tehdä Wordpressillä sivusto. En tarkoita nyt sitä Wp-palvelua vaan ohjelmaa, jolla sitten luodaan sivut erilliseen webhotelliin. Joo, menee vähän nörtiksi ehkä, mutta haluan haastaa itseni :) Mua kiehtoo todella paljon verkkosivustot, niillä tapahtuva mainonta ja samoin some-markkinointi myös. Minulla on blogianikin varten olemassa markkinointisuunnitelma, mutta katsoo nyt koska olisi aikaa lähteä toteuttamaan. Tykkään seurata Google Analyticsin lukuja ja käppyröitä, josta mahdollisesti näen oman markkinointisuunnitelmani toimivuuden. Saas nähdä. Ainahan se on hyvä miettiä ja suunnitella kaikenlaista. Tämä bloggaus on kuitenkin suhteellisen halpa ja kivuton keino opetella uutta. Aikaa se tosin vaatisi vähän enemmän kuin nyt on antaa. Ei pidä antaa sen olla este, korkeintaan hidaste :)

Ota siis itse vastuu ammatillisesta kehittymisestä, jos et tunne saavasi tarpeeksi haasteita työelämässä tai esimerkiksi perhevapailla. Mahdollisuuksia on monia aina vapaaehtoistyöstä ja järjestöhommista erilaisiin käsityökerhoihin ja tanssitunteihin, tai vaikka bloggaus ;). Tärkeintä on se, että se tekeminen on sellaista, jonka tuntee kehittävän itseä siihen ammatilliseen suuntaan, jonne tahtoo tulevaisuudessa tähdätä.

Venyykö illat koneella tahtomattasi? Tässä yksi toimiva ratkaisu

Onkohan siellä ruudun takana muita, jotka kamppailevat samanlaisen ongelman kanssa kuin itse. Nimittäin monesti iltamyöhään huomaan istuvani koneella ja tuijottaen samoja uutisia/sivustoja ihan vain siksi, ettei jaksa nähdä sitä vaivaa lähteä nukkumaan. Pitäisi käydä suihkussa, ruokkia koira, harjata hampaat, etc... kyllä te tiedätte! Siinä on sitten se noidan kehä, että väsyttää ja pitäisi mennä nukkumaan, mutta ei jaksa niitä hommia mitä pitäisi tehdä ennen kuin voisi hyvillä mielin käydä unille.

Tähän apu löytyy niinkin pienestä asiasta kuin ennakoinnista. Tehdään ne asiat ennen kuin käydään siihen koneelle naputtelemaan blogia, gradua, sähköpostia, työhakemusta, whatever. Ei ole oikeasti isoista tekemisistä kyse, kun puhutaan suihkussa käymisestä, koiran ruokinnasta ja hampaiden harjauksesta, niin niihin menee yhteensä kaikkine vaiheineen ehkä 10 minuuttia. Jos 10 minuutin vuoksi lykkää nukkumaan menoa kaksi tuntia, niin voi miettiä pari kertaa, että miten meni niin kuin omasta mielestä :) Meikin poistoon menee muuten vielä vähemmän aikaa...

Tämä on selkeä ratkaisu ja toimiva sellainen. Muistaessani toteuttaa taputtelen itseäni olalle, mutta vähän liian usein on nyt ollut se toinen ääni kellossa. "Mä hetken luen uutisia nyt kun lapset nukkuvat ja meen sitten suihkuun välissä"... yeah right! Osaan kyllä olla omalle toiminnalleni ymmärtäväinen, enkä ruoski itseäni, mutta silti yritän muokata toimintaa vähän jaksavampaan suuntaan. Eihän tuollaisessa turhassa valvomisessa ole yhtään mitään järkeä. Siinä ei voita kukaan. Mielummin sitä haluaa olla päivän pirteä ja tehokas, käyden iltasella hyvällä fiiliksellä ajoissa nukkumaan. Jos on superväsynyt koko päivän, jokainen tietää mitä käy toimintakyvylle ja minkä verran saa aikaiseksi mitä sitten tekikään. Töissä siitä kärsii koko työyhteisö, kotona lapset ja puoliso. 

Eli ennen kuin istahdat koneen, teeveen tai kirjan ääreen, tee kaikki muut hommat siihen pisteeseen, että pystyt siirtymään untenmaille mahdollisimman vähin ponnistuksin, kun sen aika on. Aamullakin on muuten enemmän aikaa käytössä, kun illalla laittaa eväät ja miksei aamupalankin valmiiksi. Ja voi sen kahvinkeittimenkin ladata ja aamulla vain napsauttaa päälle ;)

Onko sinulla tällaisia ajankäyttöön liittyviä tapoja, joista haluaisit eroon? Tavan tunnistaminen on se ensimmäinen askel oman käyttäytymisen muokkaamisessa. Tsemppiä!

- Laura

I wonder if there are someone else out there who are struggling with same kind of problem as me. Namely, many times late at night I notice that I am sitting in front of my computer, staring the same news/websites just because I feel it too tiring to go to bed. You should shower, feed a dog, brush your teeth, etc...oh, you know! There is this vicious circle that you feel tired and you should go to bed but you don't have energy to act.

To this there is solution which is as simple as foresight. Let's make those things before opening the computer to tap text to blog, thesis, e-mail, work application, whatever. It is not question about big things when talking about showering, feeding a dog and brushing teeth. It takes around 10 minutes totally to do all those. If you postpone your bedtime 2hrs because of 10 minutes, you can think how wise is that :) btw, it takes even less time to remove make-up...

This is clear solution and working one. When I remember to execute this, I tap myself on shoulder but a bit too often there has been the opposite. "I read some news now when kids are sleeping and go to shower after a couple of pieces of news"... yeah right! I have learned to be understanding to my activity and not being too harsh to myself, but still I try to modify my actions to be more energy productive than consuming. That kind of staying up late is not wise for anyone. I rather want to be energetic and productive during a day and go to sleep on time feeling good about the day. If you are tired the whole day, everyone knows what happens to performance and how much you manage to do whatever you were doing. At work whole work community suffers and at home kids and spouse.

So before you start surfing online, channels at tv or reading a book (or whatever) do all other things ready so that you don't have to do anything else than walking to bed when you feel it is time to sleep. Btw, you get some extra minutes to your morning if you prepare your lunch box and even brekkie in the evening. You can also prepare your coffee maker, too. Then you just have to press the button in the morning :)

Do you have these kind of habits that you would like to get rid of? Identifying the habit is the first step to modify own behavior. Good luck!

-Laura

OMG It's Monday vai JES! MAANANTAI! 4 tapaa vaikuttaa omaan arkifiilikseen

http://bipolarpandamonium.tumblr.com/post/29301259507


En varmaankaan ole ainoa, jonka Facebookin feedi täyttyy sunnuntaina tai viimeistään maanantaina maanantaita kauhistelevista ja viikonlopun lyhyyttä pahoittelevista meemeistä. Jokaisen kohdalla ensimmäinen asia, joka päähäni tulee, on kysymys "miksi näin". Todellakin, miksi se maanantai on niin kauhea? Toki joku varmasti postaa meemin ihan vain, koska maanantai ja hassu meemi, ottaen asian huumorilla, mutta mitä jos se sitten ei olekaan huumoria?

Jos se maanantai on kauhea oman työn vuoksi, niin pitäisikö sille asialle mahdollisesti tehdä jotain? Kuitenkin 8h päivässä 5 päivää viikossa siellä työn touhussa kuitenkin yleensä ollaan. Työn kanssa on vähän sama juttu kuin hyvän sängyn kanssa. Sen parissa vietetään kolmasosa vuorokaudesta, joten sen olisi suotavaa olla itselle sopivaa.

Jos se maanantai on kauhea siksi, että oma puoliso lähtee taas töihin ja itse jää kotiin lapsikatraan kanssa, niin pitäisikö sille asialle mahdollisesti tehdä jotain? Ei tarvitse ahtautua kotiäitimuottiin, jos ei siihen meinaa helposti sujahtaa. Uskon vakaasti, että lapsi nauttii enemmän olla vanhempien kanssa, jotka eivät ole äkäsiä ja kireänä kuin viulun kieli. Jos siihen olotilaan auttaisi työ tai opiskelu, niin suosittelen. Ei se lapsi rikki mene päivähoidossa ja molemminpuoliselle suhteelle on antoisampaa, että molemmat jaksavat olla suhteellisen iloisina ja touhukkaina yhdessä. 


Mitä sitten tehdä, jos arki ahdistaa?

Keskustele esimiehen kanssa

Jos työ tuntuu puulta, sitä voi yrittää parantaa tuomalla asian esille. Yleensä tilanteessa auttaa, jos on pohtinut jotain kehitysehdotuksia jo itse. Onko se sitten kokonaan uusi työtehtävä, jonkin uuden vastuualueen saaminen tai muu työn organisointiin liittyvä asia, jolla piristää työtä? Vaihtoehtoja on paljon ja niistä kannattaa kysellä. Jos haluaa tehdä parhaansa viihtyäkseen työssään, niin minusta se on palkitsemisen arvoista. Proaktiivisuudesta sakottaminen kertoo huonosta johtamisesta. Asioiden esilletuontitapaan kannattaa kiinnittää huomiota. On eriasia laukaista päin naamaa, että työ on ihan syvältä ja ei voisi vähempää kiinnostaa kuin että sanoo kaipaavansa työhönsä lisää haastetta tämän hetken rutiinien lisäksi.

Keksi omia tapoja muuttaa työtä

Jos esimiehen kanssa ei pääse puusta pitkälle tai jos ei asiaa halua hänelle asti viedä, voi miettiä olisiko jotain keinoja itse kehittää työtä. Pystytkö esimerkiksi tekemään etätyötä ja mennä vaikka mukavaan kahvilaan naputtelemaan lattemukin kera? Tai onnistuuko lempimusiikin kuuntelu työn lomassa? Pystyisitkö muokkaamaan työpistettäsi inspiroivemmaksi? Tai omaehtoisesti muokata työilmapiiriä? Tai voisiko jonkun palaverin pitää neukkarin sijaan lenkkiversiona eli joko porukka kimpassa happihyppelylle tai sitten itse handsfreen kautta keskusteluissa mukana. Moni saattaa tässä älähtää, että läppäriä ei saa mukaan lenkille, mutta minä väitän, että oikeasti tehokkaissa palavereissa on tarpeen vain yksi läppäri avoinna ja oikeasti tehokkaiden palavereiden agenda/ mahdollinen slideshow lähetetään ennakkoon osallistujille, jotta he voivat valmistautua. Näin ollen lenkillä ei tarvita läppäriä tai näköyhteyttä, kun palaverin runko ja sisältö on tiedossa ja omat mielipiteet mietittynä. Ei liene epäselvää, että minusta tämän hetkinen yleinen kokouskulttuuri on tehotonta. Tästä minulla olisi paljonkin asiaa, taidan laittaa postausaiheeksi :)

Hae kouluun tai töihin

Itse halusin hoitaa lapset kotona, mutta huomasin etten ole sitä kotiäitityyppiä. Tarvitsin muutakin elämääni kuin sopivista lastenvaatteista ja ruuasta huolehtimisen. Hain kouluun ja pääsin. Lapsia tosin ei tarvinut laittaa hoitoon, kun opiskelut onnistuivat muiden aikuisten ollessa vapaalla. Se pieni irtiotto silloin tällöin oli suuri apu kotielämän tasapainotuksessa. Päiväopintoina olevat koulutukset yleensä vaativat, että lapsi on jossain hoidossa. Nykyään on kuitenkin erilaisia mahdollisuuksia katsella luennot jälkikäteen, yms. joten välttämättä lapsen ei tarvitse olla täysiä päiviä hoidossa. Monimuoto-opintoja on erilaisia eri aloilla, kannattaa uteliaasti tutkia löytyisikö sieltä se oma juttu.

Jos opiskelu tai kokoaikainen työ ei tule kysymykseen, niin olisiko osa-aikatyö ratkaisu? Työkokemus karttuu ja saa sen pienen "tauon" kotona olemiselle. Ollakseen piristävää, osa-aikatyön tulisi olla itseä kiinnostavaa, joten ihan mitä tahansa ei välttämättä kannata lähteä tekemään.

Hyödynnä opintovapaa

Jos olet ollut pidempään työelämässä, niin suosittelen lämmöllä opintovapaata. Kaikkiin opintoihin ei vapaata saa, mutta moneen kyllä. Kannattaa selvitellä olisiko jotain itseä kiinnostavaa koulutusta, johon vapaata ja tukea saisi. Opintovapaalla voi ehtojen täytyttyä saada aikuiskoulutustukea, joka on vain hieman alle normaalin palkan. Näin ollen edes talous ei välttämättä kärsi pahasti. Kannattaa tutustua ehtoihin Koulutusrahaston sivulla. Joku uusi laki on mahdollisesti tulossa, joka lyhentäisi vapaata ja vähentäisi rahamäärää, joten nyt on aika hyvä aika suunnitella oma vapaa. Vielä saisi rahoituksen vanhoilla ehdoilla.

Trying to catch 'em all!

Minulla oli eilen illalla ihan oma "gotta catch 'em all" meininki, kun ravasin pitkin tuota lähimetsää ristiin rastiin. Pokemonien sijaan tosin metsästin sieniä. Ihan parasta päännollausta, todellista mindfulnessia! Sitä vaan ajattelee koko ajan, että näkyykö sieniä, näkyykö sieniä ja jos näkyy niin mitä sieniä. Minulla on ollut tapana opetella uusia sieniä ajoittain ja tälle syksylle otin haasteeksi niinkin tutun yksilön kuin herkkutatin. Löysin niitä päivällä juniorin nukutuskävelyllä ja innostuin.

Yesterday evening I had my very own "gotta catch 'em all" spirit on when I was walking in the near by forest. Instead of pokemons I was hunting mushrooms. Best way to reboot your mind, true mindfulness! You just think all the time that "are there any mushrooms in sight" and if there is what mushrooms those are. I have tended to learn new mushrooms time to time and in this autumn I challenged myself to learn commonly known goodie - porcino. I found  three of those at noon when I was on walk putting my son to sleep and got inspired.



Monesti minulla on ollut tapana vain "käydä hakemassa" kanttarelleja eli siis nopea rundi tuttuihin paikkoihin ja sienet mukaan. Tehokasta kyllä, mutta tuo rentoutumis- ja päännollausaspekti tulee mukaan siinä, kun keskittyy siihen sienien bongaamiseen. Bongasin pari tosi isoa herkkutattia, jotka paha vaan olivat jo nähneet parhaat päivänsä. Onneksi muutama käyttökelpoinenkin löytyi. Sitten löytyi sappitatteja ja olin ehkä vähän fiiliksissä, kun tunnistin ne. Olisi ottanut päähän, jos ne olisi pilanneet mun ruuan! Yhden pikkiriikkisen vaalean orakkaan löysin myös, kuten myös monia kanttarelleja.

Many times I have tended to "go to get" some chanterelles, which means quick round in places I know those mushrooms grow and mushrooms to  the basket. Efficient yes, but that relaxing/mind rebooting aspect comes along when you concentrate to spot mushrooms. I spotted couple of super big porcinos, which unfortunately had seen their best days already. Luckily I found some usable, too. Then I found bitter boletes (Tylopilus felleus) and I was so proud of myself after identifying those! It would have been a disaster if those would have ruined my cooking! One tiny hedgehog mushroom was found, too, as well as many chanterelles.





Pari tuntia meni kuin hujauksessa ja kotiin palasin yhdentoista kieppeissä. Kiitos Suomen valoisan kesän!! Jäi kyllä sellainen into taas päälle, että joutunee lähtemään toiseen metsään tekemään toisen rundin! 

A couple of hours went super quickly and I came back home around 11 pm. Thanks to Finnish light summer nights! Now I have such an inspiration on that I am quite sure I have to go for another round in another forest!

Oletko itse innokas sienestäjä? Are you enthusiastic to go out to pick some mushrooms?

Viisi helppoa keinoa parantaa työpaikan ilmapiiriä

En tiedä teistä, mutta minulle merkitsee valtavasti työympäristössäni ne ihmiset. On todella tärkeää, että heidän kanssaan tulee toimeen ja voi töiden lomassa vaihtaa sana tai kaksi vaikka säästä. Mikään ei ole ikävämpi fiilis kuin joutua päivästä toiseen olemaan kyräilyn alaisena tai pahempaa vielä, jos jokaista tekemistä vahditaan. 

Itse ajattelen niin, että pyrin olemaan muita kohtaan sellainen, jonkalainen toivoisin muiden olevan minua kohtaan. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla paras kaveri eikä kemioiden tarvitse synkata sillä tasolla, että tapaisi työn ulkopuolella. Riittää, että työt hoituvat mahdollisimman sujuvasti ja töissä on mukavaa.

Työilmapiirin tärkeyden ymmärtää varmasti jokainen ihan maalaisjärjellä. Hyvä työilmapiiri tukee työssä jaksamista, tuloksellisuutta sekä innovatiivisuutta. Innovatiivisuus saattaa kuulostaa korkealentoiselta pellepeloton-meiningiltä, mutta oikeasti meistä jokainen on sen kanssa päivittäin tekemisissä. Se on sitä, kun pohditaan miten jotain asioita voisi tehdä vähän helpommin, tuottavammin tai ehkä itselle hauskemmalla tavalla.


Seuraavilla tosi simppeleillä tavoilla voi itse vaikuttaa työilmapiiriin.


1. Tervehdi kaikkia ja vastaa tervehdykseen

Peruskauraa. Niin pitäisi toimia ja toivottavasti mahdollisimman moni niin tekeekin. Se "moi" tai "hei" tai "huomenta" ei maksa mitään ja tuolla pienellä sanalla saa ympärillä oleville ihmisille hieman yhteenkuuluvuudentunnetta. Jos joku (tuntematonkin) huikkaa huomenta, niin siihen voi ihan rohkeasti vastata takaisin. Sitä paitsi ethän tiedä, vaikka se, jota tervehdit tai jätät tervehtimättä on tuleva läheinen työtoverisi tai esimiehesi ja tuossa hetkessä syntyy ensivaikutelma, jonka toinen saattaa muistaa vuosienkin päästä. Tietysti, jos on jokin palaveri kesken kuulokkeiden kautta, niin ehkei silloin tule kiinnitettyä edes huomiota huuteluihin, mutta yleensä tällöin ei olla avoimessa tilassa muutenkaan. Ja hei, tervehdi myös sitä siistijää ja muita toimitiloissa liikkuvia ihmisiä, vaikka niillä olisi eri firman vaatteet päällä. 

2. Muista kiittää

Peruskohteliaisuuksia edelleen, mutta helposti kiireessä unohtuvat ja näillä pienillä eleillä pystyy pitämään omalta osaltaan työpaikan ilmapiiriä ystävällisenä. Kun joku tekee puolestasi jotain tai tarjoaa apuaan, niin muista kiittää. Kiitoksella on yllättävän suuri voima. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, että jatkaisiko vapaaehtoista jeesailua, jos ei siitä saa edes kiitosta.

3. Välitä

Lähimmiltä kollegoilta kannattaa välillä kysellä kuulumisia. Saattaa löytyä yhteistä keskusteltavaa kahvipöytään tai pääsee yhdessä pallottelemaan jotain työasiaa. Ja välillä kollegalla saattaa olla henkilökohtaisessa elämässään jotain, joka näkyy työelämässä ja silloinkin voi olla helpottavaa, jos sitä voi edes hitusen valottaa työkaverille. Kun työpaikalla saadaan pieni tieto muussa elämässä olevasta myllerryksestä, voi saada ihan eri tavalla apua ja ymmärrystä. 

4. Kehu

Koska viimeksi kehuit työkaveriasi jostain? "Tosi hyvin klousattu kauppa" tai "Sä keksit tosi hyvän ratkaisun" tai ihan vaan "Hyvä idea, eipä tullut mieleenikään". Tai ihan mitä vaan, kunhan tarkoitat sitä mitä sanot. Jos vaikka työkaverilla on kiva paita, joka sopii hänelle, niin voi siitäkin kehua. Kehut piristävät mieltä.


5. Unohda aina pahimman epäily

Varsinkin naisvaltaisilla aloilla syntyy helposti kuppikuntia, jotka kahvittelevat yhdessä jutellen ja naureskellen. Sitä saattaa tuntua, että ne henkilöt naureskelevat juuri sinulle, jos naurua alkaa kuulua vaikka sen jälkeen, kun kävelit ohi. Todennäköisesti siinä on vaan hauska juttu loppunut juuri kriittisellä hetkellä. Ja täytyy sanoa, että jos aikuiset ihmiset naureskelevat työkaverilleen, on joku kohta henkisessä kasvussa vielä kesken (näillä naureskelijoilla). 



Kun on itse reilu muille, auttaa omien resurssien puitteissa ja on peruskohtelias kaikille, pitää tällä tavoin omalta osaltaan huolen, että työilmapiiri pysyy hyvänä tai jopa paranee. Ja mikä parasta, hyvillä tavoilla on taipumus levitä. Kun saa apua, auttaa helpommin myös muita ja toisin päin. Myös positiivinen asenne on tarttuvaa. Näkemällä asioissa hyvät puolet, alkaa ajan kanssa myös muut huomaamaan mahdollisuudet uhkien sijaan.

Kannattaa kokeilla panostaa näihin ihan vaan vaikka huvikseen. Sitä saattaa yllättyä positiivisesti ;)

Hyvällä sykkeellä niin töissä kuin vapaalla <3

- Laura



Enjoying, not performing!

Olin julkaisemassa tätä eilen, mutta tuulen aiheuttama sähkökatko toi mutkia matkaan. Maalla asumisen iloja.

I was publishing this yesterday but the wind caused blackout. Advantages when living in countryside.

Oi voi, ulkona on ihan järjetön tuuli! Ja sade! Voi niitä, jotka ovat tällä hetkellä juoksemassa Jukolan viestissä pitkin metsiä. Vaikka metsistä pidänkin, niin jotenkin nyt houkuttelee olla sisällä ja kuunnella ulkoa kuuluvaa sateenkohinaa lämpimässä. Olen koko päivän litteroinut graduuni liittyviä haastatteluita. Se on kuulkaa pitkäveteistä puuhaa se. Sinänsä mielenkiintoista kuunnella kertaalleen ne haastattelut, mutta se puhtaaksi kirjoittaminen! Kirjoittaminen vie kolme kertaa sen verran aikaa kuin itse haastattelu ja haastatteluni ovat 35-98 minuuttia. Nyt se on onneksi saatu tehtyä ja pitäisi alkaa analysoimaan. Jotenkin on vaan hankalaa saada otetta analyysistä. Päässä se on muotoutunut kaiken aikaa, kun teki haastatteluita yms. Mutta se paperille saaminen. Vanha kunnon sokeriöveri voisi toimia hetkellisesti runosuonen löytymiseen, mutta ei se energiapiikki kestä kuin pienen tovin.

Sateesta ja energiasta tuli mieleeni toissapäiväinen juoksulenkkini, joka tuli tehtyä lämpöisessä kesäsateessa. Ihanan virkistävää, kun ei oikastaan tule kuuma ollenkaan. Loppumatka oli jokseenkin huvittavaa, kun lenkkarit olivat aivan märät. Lätisi vaan joka askelella!

Oh my gosh what a wind there is outside! And rain! Poor them, who are running in the forest at the moment in a big orienteering event called Jukola. Even though I like forests a lot, somehow I like now being inside and listening to rain outside. I have spent the whole day by transcribing interviews to my thesis! That is so boring! Those interviews are of course interesting but the actual writing. Writing take three times more time than the actual interview and my interviews are 35-98 minutes. Now I have finally written those all, so now it is all about analysis. Some how it is really hard to start analysing. I have the process going on in my mind all the time when I was doing the interviews, etc. but the writing. Good old sugar overdose could work for a while to help to find writing mood but that energy spike won't last for long.

From rain and energy my evening run a couple of days a go came to my mind. It was warm summer rain and so refreshing because you didn't actually felt sweaty at all. The end of the route was quite funny because my sneakers were so wet that you could hear it in every step! 

Old me would never have stopped to take a selfie during a run because it lowers the heart rate.

Reilu viisi vuotta takaperin olin liikunnassa vahvasti suorittavaa tyyppiä. Mukana oli vahvasti myös välineurheilua, tiedättehän. Ei voinut lähteä lenkille ilman sykevyötä, sykemittaria ja gps-laitetta. Piti saada matka, syke, vauhti ja energiakulutus tarkasti tietoon. Arvatkaa mikä katastrofi ja päivän pilaantuminen, jos sinänsä hyvän lenkin jälkeen huomasi jonkun laitteen tiltanneen ja jäi vaikka reitti piirtymättä ja keskivauhti saamatta.

Tuommoinen toiminta toi sinänsä hyvää oloa, mutta varsinaisen liikunnan riemun löysin vasta, kun lopetin tuon suorittamisen. Ei se helppoa ollut. 

Ennen juoksin vaikka hampaat irvessä sen ennalta suunnittelemani reitin. Nyt juoksen fiiliksen mukaan. Vaihtelen nopeutta sen mukaan miltä tuntuu, teen mäkivetoja, jos on energiat kohdillaan ja hyppelehdin metsässä kiveltä toiselle, jos tuntuu siltä. Jos ei jaksa ennalta suunniteltua reittiä, niin ei haittaa muuttaa sitä kesken kaiken. Siinähän saattaa vaikka löytää jotain mielenkiintoista, jos oikaisee normaalista poikkeavasta kohdasta metsän läpi.

About five years back I was strongly performing every time when doing any exercise. I was also highly equipped, you know. I could not go out for a run without heart rate monitor and gps. I had to get to know the route, heart rate, speed and energy consumption. Guess what catastrophe and day ruiner it was if after a basically good run you noticed that some equipment had not worked the way it should have had and you were not able to get the route or average speed.

Back then all that measuring was part of the wellbeing experience but the actual joy of exercise I found after I stopped that measuring and performing. It was not easy.

Before I ran the route I had decided beforehand even if it didn't feel good. Now I ran according to my feelings. I change speed, ran up to hills if I feel energetic and jump from a stone to another in forest if I feel like it. If I don't feel like running the route I decided, I change the route. By doing that you might find something interesting if you use some short cut and go through a forest in a place you don't usually go.


It is great that when I am out in forest, I have time to look around and sense all scents, colors and singing birds.

Itse uskon, että kokisin nykyään kovin suositut aktiivisuusrannekkeet lähinnä ahdistavina. Riittää, että mä itse tiedostan jos jää lenkit joltain viikolta väliin, en tarvitse siihen enää mitään piipittävää kelloa lisäämään ärtymystä. Ehkä nuo toimivat niillä, jotka tarvitsevat jonkun ulkopuolisen apua potkimaan sohvalta ylös. En tiedä :) Muutenkin koen liikkumisen aikatauluttamisen ahdistavana. Tykkään liikkua silloin, kun tuntuu siltä.

Suorittamisen lopetettuani, minun ei tarvitse etsiä motivaatiota lenkille lähtemiseen. Se on olemassa luonnostaan. Jos ei huvita juosta, niin kävelen. Itsensä kuunteleminen voi helposti jäädä suorittamisen jalkoihin, mutta sitäkin voi harjoitella. Miettii mitä oikeasti haluaa ja mikä on sen tiellä. Onko se väsymys (unta lisää), terveys (sopivat hoitokeinot ja sovellettu tekeminen terveyden tilan mukaan), ruoka (kuka valitsee kaupassa?) vai joku muu? Itselläni suurin syy välillä edelleen meinaa olla väsymys, mutta muistaessani miten piristävä vaikutus pienelläkin happihyppelyllä on, epäröinnit unohtuvat.

I believe that I would feel nowadays very popular activity bracelets mostly stressing. It is enough that I myself am aware that in some weeks I have not been able to do some exercise. I don't need any beeping watch to increase my irritation. Maybe those work for people who need someone to kick them up from coach. I don't know :) In general I feel that for me scheduling exercise causes stress. I like to work out when I feel like it.

After I stopped performing I don't have to find motivation to go out to exercise. I have it naturally. If I don't feel like running, I walk. Listening to yourself might easily be unheard when performing but you can practice it. You can think what you really want and what is holding you back. Is it tiredness (more sleep), health (suitable curing methods and applied ways to do what you want according to you present health), food (who makes the decisions in store?) or something else? For me tiredness is even still sometimes trying to keep me on coach but I have learned to retrieve to my mind the refreshing feeling that exercise brings and then all hesitations are forgotten.

Kuuntele itseäsi!
Listen to yourself!

- Laura

3 easy tips to enhance your happiness

How are you? Are you feeling good? How is your everyday life?
Voitko hyvin? Onko hyvä olla? Miten arki sujuu?

Jos vastasit kyllä ja hyvin, aivan loistava juttu!! Mikäs sen mukavampaa, kun viihtyä siinä missä on. Niin sen kuuluisi ollakin.
If you answered that you are doing great, that is awesome! What is more pleasant than enjoy the life you are living. That is how it should be.

Jos vastasit et ja ei suju, mieti mikä tähän on syynä. Onko se kuormittava työ? Kiireisenä pitävä arki? Oma ulkomuoto? Erilaiset kolotukset? Parisuhde?
If you answered that you are not feeling so well, think what may cause it. Is it stressful job? Busy everyday life? Pain and ache? Relationship?

Mikä se syy sitten onkaan ja vaikka kaikki olisi loistavasti, minulla on antaa vinkki kuinka sitä hyvää fiilistä voi nostaa ihan päivittäisessä tekemisessä.
What ever the reason is and even if everything is great, I have a couple of tips how you can increase your happiness level in everyday life.




1. Mieti mitkä asiat tekevät sinut iloiseksi ja joiden tekeminen lataa akkujasi.

Minut tekee iloiseksi luonnossa liikkuminen, käsillä tekeminen, blogin kirjoittelu ja valokuvien napsiminen. Ostin puhelimen ihan kameran perusteella, koska puhelin kulkee kuitenkin koko ajan mukana. Puhelimessani on 21 megapikselin kamera ja sillä saa juuri omiin tarpeisiini sopivia kuvia.


1. Think what makes you happy and what reloads your batteries.

Exercise in nature, making by hands, writing blog and taking pictures make me happy. I chose my phone because of the camera. It is always with me so I don't need another camera. I have 21mpix camera in my phone and it works really well for what I need it for. 


2. Sisällytä ainakin yksi itselle voimaa antava tekeminen päivääsi.

Jos päivä on muuten yhtä juoksemista paikasta toiseen ja kalenterin hallintaa, pyrin löytämään edes pienen tovin aikaa ottaa pari omasta mielestäni mielenkiintoista kuvaa. Hyvässä lykyssä ehdin lähettämään kuvan myös instaani jonkun hauskan pikku tarinan kera. Itse pyrin sisällyttämään noita kuvanapsimisia muutaman päivään ja se tekee minut iloiseksi. Kuitenkin pari kertaa viikossa täytyy päästä yksin sinne luontoon tai tehdä jotain, josta näkee kättensä jäljen (diy/blogi). Töissä se voisi olla esimerkiksi jokin ennakkoon aamulla mietitty tehtävä, jolle tietää olevan aikaa päivän aikana. Tässä on ideana ihan se ajatus siitä, että on saanut valmiiksi - ei ole vain tehnyt vähän sieltä ja vähän täältä. 

2. Make sure you have at least one empowering thing to do in your day.

If my day is running from place a to place b and calendar managing, I try to find at least a short time for myself to take a couple of interesting pictures. If I'm lucky, I might even have time to post it to my Instagram with some funny little story. I try to include those picture takings a few to my day because it makes me happy. Still I need my alone time in nature or doing my diy stuff a couple of times a week. At work it could be for example some task that you decide in the morning and you know you will have time to do that. The idea behind this is that when you finish the task, you will make something ready - not only do a little bit of this and a little bit of that. The power of making ready is huge for your mind.

3. Oikaise

Välillä on ihan sallittua oikaista, jotta löytää ajan sille voimia antavalle tekemiselle. Nakkeja ja ranskalaisia iltaruuaksi ja loppuillaksi pihalle tekemään hiekkakakkuja ja vaikka napsimaan niitä kuvia. Tai pakata lapset pyöräkärriin ja lähteä ajelulle. Itselle pään tuuletusta ja lapset näkee maisemia. Jos ottaa eväät matkaan, niin siitä tulee ikimuistoista. Meillä ei ole kärryä, joten me pakataan välillä iltapala eväsreppuun ja mennään metsään. Metsässä sitten kuvailen jotain marjoja, kukkasia ja puita samalla, kun tutkitaan muurahaisten marssia tai kuunnellaan linnun laulua. Tai sitten lapsille mieluisa DVD pyörimään ja itselle hetki aikaa tehdä mitä sattuu huvittamaan. Sitä omaa aikaa kestää juuri sen verran, kun se DVD jaksaa kiinnostaa, mutta jos asennoituu pariin minuuttiin, on viisi minuuttia jo ruhtinaallisesti, puolesta tunnista puhumattakaan.


3. Use a short cut

Sometimes it is allowed to use a short cut to find the time to make something empowering. Meatballs and french fries for dinner and after that the rest of the evening outside making sand castles and taking those pictures. Or then you can pack your kids to bicycle van and go for a ride. You get some "alone time" and kids are able to view the landscape. If you take some food with you, it becomes unforgettable. We don't have bicycle van, so we pack sometimes some snacks to a backpack and go to the forest. There I take pics of some berries and trees while at the same time we are examining how ants are running and birds are singing. Or then you can just put your kids favorite DVD on and do whatever you like. You will have "alone time" as much as the DVD will stay interesting enough. If you think it will last a couple of minutes, 5 minutes will feel almost like winning in a lottery, not to mention half an hour.



Iloa päivääsi!
Happiness for your day!
-Laura

Sleep - cure for (nearly) everything!


Väsymys - tuo kaikille jossain määrin tuttu kaveri. Perheellisille ja pikkuvauva-arkea eläville vielä jokseenkin korostetusti, kun varsinkin vauvan kanssa yöheräily vaan kuuluu palettiin ja isommat lapsukaiset näkee painajaisia tai kärsii kasvukivuista. Se on muuten kidutuskeinona hyvä - saada herätys juuri kun olet nukahtanut. Monta kertaa. Peräkkäin.

Tein vähän tahtomattani suht pitkän empiirisen testin itselläni miten väsymys vaikuttaa motivaatioon ja yleiseen ajattelutapaan. Lyhyesti - se latistaa, passivoi ja saa tuntemaan ajatuksia, että ei pysty, ei kykene eikä varmasti onnistu. Ja hermotkin on kireellä. Yllätyitkö? ;)

Tiredness - familiar friend for nearly everyone. Especially people with kids know what I am talking about because in baby year you wake up several time per night and when they grow up they see some nightmares. It is pretty working torturing method - to get waken up just after getting in to sleep. Many times. In a row.

I made kind of accidentally an empirical test on myself about how tiredness affects to your motivation and general way to think. Briefly - it pulls you down, makes you passive, and makes you think that you can't, you are not able and you won't success. And you have short fuse. Were you surprised? ;)



Ei sitä turhaan paasata eri tahoilla, että lepo on hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää. Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että lapseni nukkuvat (tällä hetkellä) hyvin. Muistan kyllä ne ajat, kun eivät nukkuneet. Nyt sitten iltaisin aiheutan itse itselleni univelkaa valvomalla erittäin (e-r-i-t-t-ä-i-n) myöhään, vaikka tiedän lasten heräävän aamulla seitsemän pintaan. Noita pitkään valvomisia on nyt ollut about viikon ja sen kyllä huomasi!

Eilen taas havahduin, kun kello kävi puolta yötä ja vielä kukuin hereillä. Asian tiedostaminen on aina se ensimmäinen askel asian muuttamiseen. Havahtumiseni sattui sopivassa kohdassa, sillä mieheni oli menossa vähän myöhemmin tänään töihin. Sovimme, että minulla olisi "omaa aikaa" aamusta, joten päätin käyttää sen nukkumiseen.

It is not a coincident that rest is told to be very important for your wellbeing. I am in a lucky position because my kids sleep really well (atm). I do remember those times when they didn't. Now I am the one who causes sleeping debts for myself by staying awake really (r-e-a-l-l-y) late, even though I know that kids will wake up around seven in the morning. Those late nights lasted a bit over a week and you could sure feel it!

Yesterday I got this sort of awakening when the clock was around midnight and I was still awake. When you actually realize something, it is the first step to change it. My awakening happened in really great time because my husband was going to work later today. We made a deal that I will have some "alone time" in the morning so I decided to use it for sleeping.


Valinta oli ehdottomasti mitä parhain! Heräsin siinä yhdeksän maissa, jolloin muu perhe lähti ulkoilemaan. Rauhaisan aamiaisen jälkeen olo oli todella levännyt ja virkeä, joten päätin vielä käydä nauttimassa lämpimästä metsästä. Kävin kiertämässä pienen reitin pöpelikössä ja vitsit miten ihanasti auringon lämmittämä luonto tuoksui! Tuli ihan flashbackejä lapsuuden mökkikesiin, kun ilmassa leijui sellainen lämpimän makea tuoksu. Tuo on yksi vahvoista tuoksumuistoistani. Toinen on pannulla voissa lämmitetty makaronilaatikko, jossa tuoksuu maustepippuri (mamma<3).

Tuo aamun oma hetki oli kyllä parhaimmailla mahdollisella tavalla käytetty! Akkuja tuli ladattua monella tavalla ja väitän synergiaedun olevan valtava! 1+1=3(x100)!

The decision was absolutely the best! I woke up around nine, when rest of the family went out to play. After peaceful brekkie I felt myself really perky, so I decided to go for a walk and enjoy of warm forest. I walked a short round in the bushes and gosh, how great scent there was when the sun was warming nature! I got flashbacks to my childhood when we were on summer cottage and there were this kind of warm sweet scent in the air. That is one of my strongest scent memories. Another on is macaroni casserole re-heated on pan in butter, seasoned with allspice (grandma<3)

That time alone was spent in a best possible way! I recharged my batteries in many ways and I claim that the synergy is huge! 1+1=3(x100)!




Mene ulos, tee jotain hauskaa ja lataile akkuja!
Go out, do something fun and recharge your batteries!

- Laura