lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 - mitä jäi käteen?

Tammikuussa 2016 jäin taas lasten kanssa kotiin ja jatkoin graduani siinä sivussa. Mieheni oli ollut marras-joulukuussa muutaman viikon lasten kanssa, jolloin itse pystyin keskittymän graduun. Gradun tekeminen tökki, kun tutkimusryhmiä en meinannut löytää. Onneksi kuitenkin oli jo organisaatio varmistunut. Helmikuukin sujui samalla tyylillä, mutta sitten maaliskuusta eteenpäin pääsin tekemään tutkimusta.

Huhti- toukokuussa perustin tämän blogini, joitain vanhan blogin tekstejä siirsin tänne, mutta muuten halusin aloittaa uudelta pohjalta. Oli kiva fiilis siirtää blogi oman domainin alle. Haaveilin silloin ja haaveilen yhä siirtymisestä wordpressin puolelle, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi hommata webhotellia. Pienestä taas kiinni. Innoistuin entistä enemmän villiyrteistä ja ymmärrys omasta hyvinvoinnista ja sen osatekijöistä oli vahvasti pinnalla. Huomasin, ettei maito suuressa määrin sovi itselleni ja kokeilin valmistaa itse vegaanista jäätelöä. Samoin julkaisin granola-reseptin, johon on tullut palattua monesti myöhemmin. - On se vaan niin hyvää! Luonnonkosmetiikkaa olen käyttänyt jo pitkään ja toukokuussa tuli esiteltyä niin luonnollisempia aurinkosuojatuotteita kuin itsetehtyjä voidepaloja. Tuo voidepalojen postaus oli muuten kaikkien aikojen luetuin tekstini. Lyhyt empirinen tutkimukseni paljastaa myös, että mikäli postauksesi on englanniksi ja liittyy vegaaniuteen tai tee-se-itse-kosmetiikkaan, se saa hurjasti lukijoita :D Kirjoitin aluksi sekä suomeksi että englanniksi, mutta lopulta koin englanniksi kirjoittamisen liian työlääksi. Yksi vaihtoehto olisi kirjoittaa vain englanniksi, mutta uskon antavani enemmän kirjallisesti, kun kirjoitan suomeksi.

Kesäkuussa kärsin migreenistä ja nautin lasten kanssa mökkeilystä. Juhannuksena herkuttelimme astetta terveellisemmällä herkulla. Kävin alkukesästä ystäväni häissä, jossa tarjottiin ruokana lähes kaikille sopivia tapaksia, jotka minusta sopivat mitä parhaiten juhlaruuaksi. Kesäkuiseen blogiarkistoon päätyi myös hehkutukseni liikunnan iloista sekä parhaimmat tärppini kuusenkerkkien hyödyntämiseen.

Heinäkuun alkuun esittelin viisi vinkkiä parantaa työpaikan ilmapiiriä. Mikään ei ole mukavampaa kuin lähteä aamulla töihin, jossa on pääsääntöisesti mukava fiilis. Rakastan hunajamarinoitua kanaa ja pitihän sitä julkaista resepti, jolla saa maustamattomat kanapalat superherkullisiksi! Toinen superhyperluettu postaukseni oli tämä askartelumassan ohje, jossa massaa ei tarvitse keittää ollenkaan ja ainekset löytyvät helposti. Vaikka tämä helppo onkin, tykkään ehkä itse kuitenkin vähän enemmän soodataikinasta, joka jää valkoiseksi tämän kuivuessa norsunluun väriseksi. En muista koska aiemmin olisin heinäkuussa aloittanut jo sienikauden, mutta niin vain hilluin yömyöhään sienimetsässä. Sieniä on vieläkin pakastimet pullollaan. Niitä on kiva kerätä, mutta mä olen vasta opettelemassa syömään niitä ja sen vuoksi ne ei ihan helposti löydä tietään pakastimesta ruokapöytään. Pitäisi skarpata.

Elokuussa mentiin itsensä arvostamisella, positiivisella arkifiiliksellä ja työhyvinvoinnilla. Esittelin myös tapoja miten harrastuksien kautta voi kehittää itseään ammatillisesti. Todellinen lukijamagneetti oli kirjoitukseni "Irtisanoutuminen", joka kertoo juurikin siitä mistä otsikko. Sanoin itseni irti perhe- ja opintovapaiden päättyessä. Työni oli Pasilassa ja itse olen Lappeenrannassa. Siinä yhtälöä kerrakseen.

Syyskuun alussa julkaisin graduni ja tuli silloin kirjoitettua omia ajatuksiani opiskelun ja kotiäitiyden yhdistämisestä. Lisäksi aiheena olivat tunteet ja kuinka ne ohjaavat toimintaa. Koska oli syyskuu, jaksoin tietysti edelleen ravata siellä metsässä niiden sienien perässä. Niitä tuli säilöttyä ja kerroin kuivaamisesta säilöntämuotona.

Lokakuu ja marraskuu olivat hiljaisia blogini osalta. Tätä selittää meidän erittäin hektinen arki, jossa mies oli pitkiä päiviä firmaa hoitamassa ja sen vetovastuun ottamista opettelemassa. Omat päivät täyttyivät saman firman talousasioista ja sitten ihan lasten kanssa olemisesta. On välillä aika rankkaa olla molemmat aikuiset ja ottaa vastaan se kolmen lapsen kiukku, joka kumpuaa toisen vanhemmän näkemättömyydestä. Plus että lapset olivat vuorotellen kipeitä. Lokakuussa tuli sentäs kerrottua tärpit kiireen selätykseen kalenterin avulla. Marraskuussa löysin itselleni sopivan tavan siivota. En nimittäin ole koskaan tykännyt imuroinnista sen metelin vuoksi. Lisäksi esittelin omat suosikkini luonnonkosmetiikan saralta.

Joulukuussa hektinen arki jatkui, mutta joulukorttiaskartelut sekä isoäitini piparkakkuresepti pääsivät lukijoiden iloksi blogiin. Kerroin myös omia suosikkejani suomalaisista vaate- ja asustevalmistajista. Lopuksi tietysti pieni katsaus jouluun, joka ei välttämättä mennyt kuin Strömsössä, mutta mukava joulu kaikesta huolimatta :)

Oikein oli mukava vuosi 2016. Odotan innolla tulevaa vuotta. Meillä on niin paljon suunnitelmia yrityksen suhteen ja siinä pääsee haastamaan itsensä todenteolla!!

Kun aikataulutus ei riitä, eikä kaikki mene kuin Strömsössä

Oh dear, menipä se joulukuu haipakkaa. Ei ole kuulkaa aina tulevan yrittäjän puolisona helppoa, kun toinen puuhaa yritysoston paperityön parissa ja minä sitten pyöritän arkea ja yrityksen taloushallintoa. Vaikka kuinka aikatauluttaa, niin silti ne tunnit loppuu vuorokaudesta. Auts. Toivotaan, että kohta olemme voiton puolella :) 



Meillä joulu ei sujunut ihan kuin strömsössä. Tai aatto sujui, mutta siis noin muuten :D Vaikka kuinka aikataulutin ja suunnittelin! Itse painoin pitkät päivät töissä jouluviikolla, kun äitini oli täällä lapsien kanssa. Alunperin olin suunnitellut tekeväni töiden lisäksi jouluvalmisteluja, mutta nounou, eipä muuten tehty ei. Jäin 22.-23. päivä lasten kanssa kotiin, kun äitini lähti takaisin kotiin ja siinä sitten kuulkaa puuhattiin porkkanalaatikkoa, piparitaloa ja arvatkaa lähtikö ne joulukortit ajoissa? No ei. Ja osa ei edes saanut, kun olin kyllä aikatauluttanut korttiaskartelua ja tehnytkin, mutta en tarpeeksi. Silloin askarrellessani tämän tajusin, mutta ajattelin tekeväni vielä toistamiseen kortteja. No en tehnyt eikä niitä tullut kaupastakaan ostettua. Tiedättekö sen fiiliksen, kun isossa hypermarketissa olette kävelemässä sinne "vähempijonoiseen" päätyyn ja siinä puolessa välissä, kun olet jo useamman jonon poikki kävellyt, tajuat, että ne joulukortit on siellä tulosuunnassa peräseinällä. Sori kaverit, joille ei korttia tänä vuonna tullut. Mä kuitenkin ajattelin teitä <3 

Aarikan tontut on söpöjä!

Onneksi ymmärsin nuo aikataulun realiteetit ja en jaksanut ottaa stressiä. Mutta Note to self: jos aikataulutit joulusiivouksen pitkin joulukuun alkua, niin se lasten joululoman aloitus reippaasti ennen joulua ei välttämättä ole hyvä idea. Olin siis siivonnut kotia joulukuun alussa, kun päivähoidon aikaan koti pysyy aika kivassa kuosissa. Toista on silloin, kun koti on leikkiareena koko päivän ja monta päivää putkeen ;)

Olen suuri imelletyn perunalaatikon fani ja se eräällä tavalla tekee mulle joulun. Tänä jouluna jäin kuitenkin ilman sitä. Imeltymisen sijaan mun laatikko alkoi käymään. Siis käymään! Vaikka tein kaikkien taiteen sääntöjen mukaan - jauhoinen peruna, kuorineen keittäminen, kuuma massa... Olisi saattanut jopa ketuttaa, mutta täytyy rehellisesti myöntää, että pelkästään nauratti. Miten pystyikään mennä niin keturalleen. Yleensä olen tehnyt laatikot pakastimeen hyvissä ajoin ennen joulua, ettei sitten aattona tai aaton aattona tarvitse kuin paistaa. Tämän joulun poikkeus ehdottomasti vahvisti sen, että niin täytyy toimia jatkossakin. Note to self nr 2: Kun aikataulutat jotain jollekin päivälle, toteuta se. Muuten käy näin. Imelletyn perunalaatikon menetys unohtui onneksi, kun porkkanalaatikko ja savulohi onnistui paremmin kuin hyvin! Tein myös graavilohta, jota en itse syö enkä uskaltanut maistaa nytkään. Vaikka itse tein ja muut kehui. Uskallus. Se on välillä pienestä kiinni ;)


Ihania lahjoja sain. Kirjoista tulen todennäköisesti kertomaan enemmänkin. Toinen on itseni epämukavuusalueelle vievä "Tuhoa tämä kirja", jossa nimensä mukaisesti pitää joka sivu tuhota siinä kerrotulla tavalla. Kahvirenkuloita, hedelmien merkkitarrojen liimausta, sivujen repimistä, maassa tallomista. Minulle vähän hankalaa, kun en oikeasti ole tuhoamisen ystävä.. Toinen sitten on nimeltään Anna mennä - Saara Särmän ja Rosa Meriläisen opas hauskempaan elämään. Siinä on monia oivalluksia. Olen lukenut nyt reilu 50 sivua ja hihkunut (pääni sisällä) ilosta moneen otteeseen kaikkia niitä ajatuksia, joita kirja herättää.

Ote kirjasta "Anna Mennä" (kirj. Rosa Meriläinen ja Saara Särmä)

perjantai 16. joulukuuta 2016

Suositaan suomalaista

Olen aika pihi kuluttaja ja punnitsen joskus hyvinkin tarkkaan mitä ostan. Monesti käy niin, että kasaan itselleni tavaraa kärryyn tai koriin ja sitten sen tuotekiertelyn aikana käyn päässäni debattia että ostaako vai ei ja hyvin usein perustelut kääntyvät kielteiselle kannalle ja palautan tuotteen takaisin paikalleen. 

Nyt kolmenkympin jälkeen (meinasin ensin kirjoittaa, että aikuisiällä, mutta se olisi ollut vale) olen alkanut enemmän kiinnittää huomiota arvojeni mukaisiin hankintoihin. Itselleni se tarkoittaa kotimaisuuden ja eettisyyden suosimista. Haluan omalla kulutuksellani tukea suomalaista työtä. 

Minulle se tarkoittaa esimerkiksi, että valitsen talvellakin suomalaiset tomaatit ja kurkut, vaikka niiden hiilijalanjälki todennäköisesti on sama tai jopa suurempi kuin espanjalaisilla kollegoilla. Suomalaisia tuotteita ostan aina, kun vain mahdollista ja hinta ei ole järkyttävä.

Lisäksi haluan tukea suomalaista designia ja suomalaisia yrityksiä. Ymmärrettävästi monet Suomessa suunnitellut tuotteet valmistetaan ulkomailla, mutta mikäli suunnittelijat ovat Suomessa, ostan tuotteita mielelläni. Meillä on kaapeissa Arabian Teemaa sekä Iittalan Kartiota, vaatekaapistani löytyy mm. Nansoa, Marimekkoa ja jopa yksi Katri Niskasen suunnittelema vaate ja lempparikoruni on Kalevalakorulta. Tuen mielelläni suomalaisia yrityksiä, koska ne maksavat veronsa Suomeen ja sen myötä hyödyttävät meitä kaikkia. Kirppareilta ostan edelleen sitä kivaa mitä sattuu löytymään, mutta uusia vaatteita tms. ostaessa pyrin suosimaan suomalaista ja panostamaan määrän sijasta laatuun. Toki totuuden nimissä täytyy sanoa, että kyllä omasta ja lasteni kaapista löytyy myös halpojen ketjujen vaatteita. Lapsilla sen vuoksi, että ei sitten harmita ne pinttyneet tahrat niin paljoa ja itsellä  mm. siksi, kun kotiäitivuosien jälkeen piti saada kerralla ostettua useampi ns. työvaate.



Uusin löytöni Suomi-designin puolella on Utuan laukut. Ostin itselleni Haave-laukun valmistujaislahjaksi syksyllä ja olen niin iloinen hankinnastani. Itselleni laukuissa merkitsee sen tilavuuden lisäksi merkin huomaamattomuus - logoa kirkuvat laukut ei ole minun juttuni. Tuossa logo on nätisti painettuna, muttei hyppää silmille. Utuan laukut valmistetaan Kreikassa, mutta suunnittelu on Suomessa. Laukut ovat nahkaa ja käsintehtyjä. Laadun huomaa, kun laukun saa käsiinsä. Sisäpuolen mokka on niin pehmeää!! Lisäksi Utuan laukkujen valmistuksessa on kiinnitetty huomiota valmistuksen mahdollisimman pieneen ympäristökuormitukseen. Eihän noista laukuista voi kuin tykätä :) Koska minulle on työhyvinvointi erittäin sydäntä lähellä oleva aihe, on myös tarina näiden laukkujen takana erittäin mieltä lämmittävä sen surullisesta vivahteesta huolimatta. Laukkujen suunnittelija Piia Vähäsalo on sairautensa vuoksi osittain työkykyinen ja monen työnantajan mielestä varmasti riski, mutta niin hän vain on saanut annettua työpanoksen näin hienoihin laukkuihin. Tässä näkee kuinka tärkeää on etsiä keinot käyttää sitä omaa osaamista, vaikka siihen ei enää 100% kykenisikään. Kaikki voittaa :) Nyt odotan, että Utua julkaisisi viikonloppulaukun mallistoonsa. Sellainen on ollut hankintalistalla jo pitkään, mutta sopivaa ei ole tullut eteen. Saas nähdä josko Utuan malli miellyttäisi silmää.

Olen listaillut joitain kivoja arvojeni mukaisia kauppoja, joista meinasin itse shoppailla, kunhan tulee ajankohtaiseksi päivittää vaatekaappia tai asusteita :) Vaikka nuo hinnat ovat monien kohdalla melko korkeat, ajattelen tulevan ostokseni eräänlaisena sijoituksena tai panostuksena. Luotan nimittäin siihen, että hyvin ja laadukkaasti tehty vaate/asuste kestää aikaa. Ja mikäli joku nyt pohtii, että viitsiikö klikata linkkejä, että hyödynkö minä niistä teidän klikkauksista, niin noups, en hyödy. Nämä eivät siis ole affiliate-linkkejä.

Aarni-wood - puiset rannekellot. Itseäni miellyttää visakoivu ja sitten musta eeben. Tuolta löytyy myös puisilla kehyksillä silmä- ja aurinkolaseja. Aarnin tuotteet valmistetaan sertifioidusta puusta ja itseäni yllätti, että kotimaisten puiden alkuperä tiedetään paikkakunnan tarkkuulla.

Alpa - villaisia ihanan lämpöisen oloisia neuleita! Alpan tuotteet suunnitellaan Suomessa ja tuotetaan Euroopassa vastuullisissa tuotantolaitoksissa. Nimestäkin voi päätellä, että materiaalina on alpakan villa, joka on lämpöisempää, sileämpää ja ennen kaikkea kestävämpää kuin lampaanvilla. Tämä Twilight - neuletakki on yksi mun suosikkeja. Samoin tämä Symppis-villatakki on sellainen, jonka kovin haluaisin. Tulee vaan valinnan vaikeus noiden värien suhteen!

Nudge - " Suomessa suunniteltuja ja eettisesti valmistettuja vaatteita, koruja ja lahjatavaraa itsenäisiltä suomalaisilta pienvalmistajilta" Aivan ihania vaatteita, koruja ja printtejä! Tuonne on todella kattavasti koottu myyntiin suomalaista designia parhaimmillaan ja näistä osa on ihan Suomessa valmistettukin. Kuitenkin tuolla on myös muualla suunniteltua ja tuotettua, joten mikäli suomalaista työtä haluaa tukea, klikkaile kohdasta "finnish design" :)

Tietysti Neulomo ansaitsee myös maininnan. Ja näitä hei saa ihan Prismastakin! Neulomon kanssa yhteistyötä tekee Tauko design, jonka yhtä mekkoa olen katsellut jo tovin sillä silmällä. Neulomon tuotteet valmistetaan Nokialla ja heidän tarkoituksena on osoittaa, että vaatteiden valmistus voi kannattaa myös Suomessa. Lisämaininnan ansaitsee myös nettisivuilla käytetyt mallit - he ovat monen eri kokoisia. Vaatteita on siis koosta XS kokoon 5XL. Nuo vaatteet (esim. tämä tunika) ei ole hinnakkaita ollenkaan, jos vertailee yleisesti suomalaisten vaatteiden hintoihin. Ja Prismasta saa vielä bonaritkin päälle ;D


Suosin suomalaista, suosithan sinäkin? :) - Laura

tiistai 13. joulukuuta 2016

Joulupiparkakkuja suvun reseptillä

Menneinä vuosina olen tehnyt piparkakkutaikinan sillä melko perinteisellä ohjeella, jossa rasvaan sekoitetaan siirappi ja mausteet, johon sitten seoksen viilettyä sekoitetaan kananmuna ja jauhot. Nyt tänä vuonna halusin ottaa käyttöön edesmenneen mammani joulupiparkakkureseptin, joka ei englanniksi taipuisikaan "ginger bread", koska tämä taikina ei sisällä inkivääriä sitten ollenkaan.



Meillä oli lapsuudessa tapana leipoa piparkakkuja aina itsenäisyyspäivänä ja itse olen sitä perinnettä halunnut siirtää myös lapsilleni. Tänä vuonna tosin leipominen meni itsenäisyyspäivän yli, sillä varsinaisena päivänä oli kaikenlaista aikatauluhaastetta :) Mutta edes siinä itsenäisyyspäivän nurkilla ;) Tänään illalla otin oman hetken ja koristelin muutaman. Todennäköisesti loput tulevat olemaan lasten koristelemia ja itse seuraan sitä puuhaa statistin roolissa.

Nämä piparkakut ovat mureita ja rapsakoita. Älyhyviä. Sellasia lempeän makuisia. Kaulitessa joutuu jauhottamaan jonkun verran pohjaa, ettei tartu kiinni. Tämä ohje on myös loistava, mikäli kaapissa on vain pieni tippa siirappia, sitä tulee nimittäin vain pari ruokalusikallista!


Mamman joulupiparkakut


150g voita
150g sokeria
1 muna
1 tl kanelia
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl hienonnettua kardemummaa (jauhoin rouhetta pienemmäksi kahden lusikan välissä, kun en omista morttelia)
1/2 tl soodaa
5 dl vehnäjauhoja
2 rkl siirappia

Ennakkoon ota rasva huoneenlämpöön
1. Sekoita keskenään kuivat aineet
2. Vaahdota toisessa astiassa rasva ja sokeri
3. Lisää muna rasva-sokerivaahtoon
4. Lisää kuivat aineet ja siirappi
5. Sekoita hyvin. Käsillä voi lisäksi puristella taikinan hyvin sekaisin.
6. Anna tekeytyä viileässä mielellään yön yli. Tai tee taikina aamulla ja leivo illalla.
7. Kauli ja painele söpöjä piparkakkuja.
8. Laita taikina välillä jääkaappiin, jos alkaa tarttumaan kaulimeen/pöytään. Hyvä vinkki on myös pitää kulho viileässä ja ottaa pöydälle vain sen verran taikinaa kuin on tarvis.

P.S. Tee taikina tuplana, niin jää jotain leivottavaakin ;)

Herkullisia leipomishetkiä! - Laura


tiistai 6. joulukuuta 2016

Joulukorttiaskartelua yksin ja lasten kanssa


Tosi usein iltaisin, kun lapset menee nukkumaan, kaivan tietokoneen nenän eteen ja alan pyörittää ruudulla jotain työjuttua. Ihan vapaaehtoisesti ja se on kivaakin. Tutkimuksenkin valossa palautuminen ei epäonnistu, vaikka tekisi kotona töitä, mikäli se tekeminen on itsestä oikeasti kivaa.


 
Kuitenkin tuossa joku ilta? viikko? takaperin havahduin siihen, että olisi kiva tehdä jotain muutakin kuin niitä työjuttuja, joita saa kyllä ihan riittämiin tehdä töissä. TOSIN mulla se tuotteliain aika iskee juuri silloin, kun pitäisi lähteä lapsia hakemaan. Olen tuotteliaimmillani klo 15-19. Ei ihan mene yksyhteen suomalaisen työkulttuurin kanssa;)

Päätin, että nyt ihan systemaattisesti alan tekemään iltaisin välillä jotain muuta kivaa juttua töiden lisäksi. Ja tähän ei myöskään lasketa esimerkiksi pyykkien viikkausta. Ne minun iltoja yhdessä vaiheessa rytmitti. Työn kehittäminen ja viikkaus.



Eilisiltana iski joulukortti inspiraatio, kun olin löytänyt pitsiteippiä kaupasta. Oli ihanaa päästä toteuttamaan itsestä sitä luovaa puolta. Täytyy sanoa, että välillä sitä toivoi, että olisi voinut jollain parilla klikkauksella säätää paperien ym. tykötarpeiden värisävyjä, tussikin levisi ja käsi tärisi, mutta päätin pyristellä irti tästä olkapäällä huutelevasta pilkunnus... perfektionistista ja mennä niillä mitä oli saatavilla. 




Tänään sitten jatkettiin lasten kanssa korttiaskartelua. Varsinkin vanhin tyttäreni rakastaa askartelua ja hän olikin erityisen tuottelias. Annoin hänelle vapaat kädet suunnittelun ja värimaailman osalta. Oli mielenkiintoista nähdä mitä alkaa syntymään. Joulukortissa voi ihan hyvin olla sydänlettinen tyttö banaani kädessä. Meidän 3,5-vuotias leikkasi ja liimasi itselleen kuusikortin samaan tyyliin kuin isosisko teki. Tosi upeita tekivät molemmat neitoset. Meidän juniori keskittyi istumaan keittiön pöydällä ja tekemään inventaariota askartelulaatikon sisällöstä.



Tänä jouluna (no eikö se jo vähän niinkuin ala olla?) olen lähempänä itse tehtyä jouluistutusta kuin aiempina vuosina koskaan. Tästä täytyy kiittää miestäni, sillä hän kävi ostamassa aivan täydellisen pienen sypressin ja tulilatvan. Nyt täytyisi vain ottaa itseä niskasta ja hakea aitasta joku kiva istutusastia. Havut ja mustikanvarvutkin on jo haettu. Käsillä tekeminen on niin ihanaa vastapainoa koneella naputteluun, että se menee jopa jonkinlaisesta terapiasta. Ja onhan se eräänlaista mindfulnessia, kun koko ajan keskittyy siihen millainen siitä tekeleestä tulee. Tuo mindfulness-kohta pätee vain silloin, kun askartelee ilman leikki-ikäisiä. Leikki-ikäisten kanssa mukava fiilis tulee muusta :)


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tärppini Natural Goods Companyn ysmyn viimeiseen päivään

Natural Goods Companylla on vielä nyt sunnuntaina ystävämyynnit käynnissä ja ajattelin antaa pari omaa tärppiä, kun kerran tuli sinne kymppi jos toinenkin tuhlattua :)

Itselläni on tapana alkaa tsekkailemaan tarjontaa aina sieltä isoimmista 60% alennusryhmästä ja siitä sitten edetä niihin pienempiin. Toinen ihan jopa järkevämpi vaihtoehto olisi miettiä ensin mitä tarvitsee ja katsoa sitten niistä kategorioista josko sieltä löytyisi tämä tarpeellinen juttu alesta. Mutta mä olin tällä kertaa vähemmän järkevä ja hyvä niin, mukaan nimittäin tarttui pari joululahjaa tarpeellisuuksien lisäksi.

Santen kynsilakan poistoaine toimii ihan oikeasti hyvin ja myös ei-luonnollisiin-kynsilakkoihin. Tuolta saa myös Logonan luonnollisia kynsilakkoja, jotka olivat markkinoiden ekat sertifikaatin saaneet kynsilakat :) Minulla on käytössä kiva tumman punainen.

Mossan lakka päivävoide, jota hehkutin edellisessä postauksessa, vahva suositus.

Samaisessa postauksessa hehkutin myös ihoöljyjä, joista löytyisi sekä arganöljy että risiiniöljy alennuksesta. Oli siellä muitakin. Minulle lähti koriin arganin lisäksi jojoba, risiiniä kun on lähes täysi pullo kaapissa.

Madaran AHA-kuorintavoide on alennettuna ja samoin merkin pihlajavoide. Ostin tuota pihlajaa, sillä sitä voi käyttää meidän muksutkin. Mikäli kaapistasi puuttuu vielä misellivesi, niin kannattaa tsekata olisiko Madaran versio mieluinen. Itse olen tykännyt siitä, mutta koska se ei ole suomalainen, meinasin seuraavaksi antaa mahdollisuuden Ekopharman vastaavalle. 

Tällaisia vinkkejä tähän viimeiseen ysmypäivään :) Ja linkit eivät muuten ole affiliatelinkkejä, katsotaan josko ensi kerralla ;)

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Suosikkini luonnonkosmetiikassa

Minulta on kyselty omia suosikkejani luonnonkosmetiikan saralta, joten tässä postauksessa ajattelin muutamia lemppareitani esitellä. Joidenkin tuotteiden kohdalla etsin vielä sitä omaa, mutta seuraavassa omia kokemuksiani :)

Kun lähdin vaihtamaan ihonhoitotuotteitani luonnonkosmetiikan puolelle, minulle oli tärkeää, että en joudu tinkimään mistään. Pidän puhtaista tuoksuista, joten alkuun pelkäsin vähän sellaista yrttituoksuvallankumousta. No onneksi sellaista ei tullut. Toki muutama yrttisempi on tullut vastaan, mutta noin pääpiirteittäin olen ollut kaikin puolin positiivisesti yllättynyt. Ihoni voi erittäin hyvin, tuotteet ovat yhtä riittoisia kuin vastaavat "normikosmetiikan" edustajat ja tuntuvat/vaikuttavat tehokkailta.



Kosteutta ja kuorintaa kasvoille

Kasvojen kuorintaan suosikkini on Madaran AHA-hedelmähappoihin perustuva kuorintanaamio AHA Brightening peel mask. Ensimmäisillä käyttökerroilla tuntui poltetta, mutta joko ihoni tottui tai sitten sillä oli vaikutusta, kun ravistin tuubia hetken aikaa ennen levitystä. Ravistelun mukaan tulon jälkeen ei ole pahemmin poltellut. Mielestäni koostumus on ollut koko ajan sama, mutta ehkä aavistuksen tasaisempi noiden ravisteluiden jälkeen. Tämän lisäksi pitäisi löytyä joku ihana kosteuttava naamio näihin kohta taas palaaviin pakkaskeleihin. Mikäli sulla olisi joku vinkki, otan mielelläni vastaan :)

Kosteusvoiteena kasvoille minulla on Mossan lakka-sarjan kasvovoide, joka pelasti lämmityskauden alettua täyteläisellä, mutta hyvin imeytyvällä ja kosteuttavalla koostumuksellaan. Tätä voisi verrata jossain määrin Madaran pihlaja- tai nokkosvoiteeseen koostumuksensa perusteella. Vaikka tuo Mossa onkin mukavan kosteuttava, tykkään silti läträtä välillä tuon argan-öljyn kanssa. Lisäksi mulla on risiiniöljy, jota oli pakko ostaa ja kokeilla toimisiko se mulla räpsyripsien kasvatuksessa. Vielä on vaiheessa tämä testi, mutta ainakin vahvemman oloiset nuo räpsyttimet on. Nyt on muutama viikko mennyt aloituksesta ja kolmisen kuukautta ajattelin aktiivisesti testata ja seurata miten muijan käy :) Tuo öljy on muuten myös hitsin hyvä silmämeikin irroittaja!



Joku vuosi takaperin löysin miselliveden (Tällä hetkellä kaapissa Madara, mutta koska liputan kotimaisuutta, seuraavaksi lähtee testiin EkoPharman vastaava) ja se on kyllä niin monikäyttöinen, että se tulisi löytyä jokaisen kaapista. Paitsi että sen avulla käy aamuinen kasvojen puhdistus erittäin sukkelasti, sillä voi puhdistaa myös illalla meikit. Tosin ainakin itse joudun pari kolme kertaa pyyhkimään kasvot, jotta kaikki meikkijämät ovat poissa. Kosteutusta ei kuulemma välttämättä tarvitse, paitsi minun ihoni, joka kyllä ilmoittaa, jos jää rasvat levittämättä. Misellivettä olen käyttänyt menestyksekkäästi myös kainaloiden puhdistukseen tilanteessa, jossa vedellä lotraus ei tullut kysymykseen. Eli sopii kyllä yhteen jos toiseen. Suosittelen lämmöllä :) Putsarina minulla on tällä hetkellä EkoPharman Herukkasarjan maito ja ai että tykkään siitä! Hyvin putsaa meikit ja ne tiukimmat mitkä ei silmistä tällä lähde, niin lähtee viimeistään tuolla risiiniöljyllä. Yksi putsari, jota houkuttaisi myös kokeilla on kotimaisen Flow-kosmetiikan kasvojen puhdistusgeeli, joka on öljymäinen ja sitten kun siihen sekoittuu vettä, siitä tulee maitomaista. Mietin josko tämä poistaisi jo itsessään ne viheliäisimmät rajauskynän jäljet ripsien tyvestä. Onko kellään kokemusta tästä?




Toimiva luonnonkosmetiikan deodorantti

Ekompi dödö - tuo harmaita hiuksia aiheuttanut murheenkryyni! Minä nimittäin testasin yhtä jos toista deodoranttia ennen kuin ystäväni Schmidts ponnahti silmieni eteen ja se oli menoa sitten se. Itse olen testaillut niitä hajusteettomia versioita ja eniten minua on miellyttänyt se kaikkein uusin sensitive -dödö, jossa ei ole soodaa vaan magnesiumia. Se soodallinen versio ärsytti aavistuksen ihoa, mutta tämän kanssa ei ärsytystä ole ollut. Tämä on erittäin tarkka siitä, että se täytyy levittää puhtaalle iholle. Eli ei käy, että illalla käyt suihkussa ja aamulla laitat dödön. Joko dödö illalla tai sitten pesun jälkeen aamulla. Koska kyseessä on deodorantti, sen tarkoitus ei ole estää hikoilua kuten antiperspiranttien. Hajua kyllä. Nuo hajusteettomat kyllä pitävät koko päivän tosi hyvin, mutta välillä jos oikein hikoilee, siinä tulee sellainen sen hajusteettoman dödön haju (niin mikä? :''D), niin olen miettinyt ostaisiko seuraavaksi sen paljon hehkutetun bergamont-limen ja käyttäisi sitä liikunnallisina päivinä. En vaan ole päässyt mihinkään livenä haistelemaan ja olen kaikenlaisia hajusteita vähän arka tilaamaan sokkona netistä.





sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Koti puhtaaksi ilman imuria

Mulla on aina ollut aikamoinen kynnys tarttua imuriin, koska vihaan sitä ääntä. Markkinoilla vissiin on hiljaisiakin imureita, mutta meidän kaapista on aina löytynyt moisten vastakohta. Keksin ratkaisun siivouskynnyksen madaltamiseen, kun olin meidän firman siivoojien mukana siivoamassa rappukäytäviä. Lasta!!! Hiljainen, tehokas ja näkee oman kättensä jäljen! Menee kuulkaa ihan mindfulnessista!

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että ihmisille on pitänyt kehittää mindfulness-harjoituksia, koska koneet hoitavat nykyään niin paljon sellaisia töitä, joissa ihminen on aikaisemmin joutunut keskittymään hetken vain siihen yhteen tekemiseen ja näkemään kättensä jäljen. Koneiden vuoksi noita kokemuksia haetaan nyt mindfulness-harjoitteista. Tässä seuraavaksi pähkinänkuoressa lastalla siivoamisesta :)

Tuo vihreä reuna on lastareuna ja tuohon harmaaseen alueeseen kiinnitetään moppi.


Meillä on kylppärissä ollut sellainen pehmeä superlonmainen lasta, joka ei mielestäni ole paras siivoamiseen, koska se pehmeä reuna ei ole tarpeeksi napakka. Hommasin kotiin Sinin monitoimimopin, joka toimii paitsi moppikehyksenä, myös lastana. Sillä olen nyt monena iltana siivonnut lasten mentyä nukkumaan. Ainoa mihin tarvitsen imuria on meidän karvalankamaton puhdistus. Tosin meidän imurissa imuteho ei ole niin hyvä kuin haluaisin, jotta tuo matto puhdistuisi kunnolla pohjaa myöten. Ne mitkä ei imurilla lähde, voi karistaa ajoittain pihalle. Onneksi tuli panostettua mattoon ja ne pienet karvojen juureen ehtineet muruset eivät tunnu ollenkaan jalkaa vasten. Voin suositella Askon Vivaldi -mattoa suurella lämmöllä. Se myös pysyy pörröisenä eikä ole nyt parin vuoden aikana mennyt länään, vaikka siinä päivittäin kävellään ja lapset leikkii.



Mutta tosiaan tuohon lastasiivoukseen vielä, niin sillä lastalla vedetään lattia läpi vähän kuin harjalla tai haravalla vetäisi. Sitten ne irtoavat roskat napataan rikkalapioon ja kaadetaan roskikseen. On muuten pikkulegoystävällinen siivoustapa, kun ne pienet tilpehöörit eivät mene imuriin vaan ne voi vielä pelastaa siitä rikkalapiolta. Se on ihan vihoviimistä etsiä sellasta pikkuriikkistä osaa melko täydestä pölypussista. Lastalla myös lähtee hyvin lattiapinnasta hienonhieno hiekka, jota koira tuo turkissaan sekä muu hienojakoinen lika, jonka imuri saattaisi jättää lattian pintaan.

Kun nuo irtoroskat on saatu pois, voi vielä repästä ja kiinnittää siihen lastaan joko kostean liinan (ihan semmonen vanha froteepyyhekin käy, jos käyttää sellaista väärinpäin olevan T-kirjaimen näköistä peruslastaa) tai sitten mopin, jos käytössä on tuommonen samantyylinen lasta kuin itselläni. Jos ei ole kotona eläimiä tai lapsia ja elää suht siististi, riittänee yleensä nihkeä moppi. Mikäli taas on jompia kumpia tai kumpiakin kuten meillä, kostea moppi on parempi, kun se putsaa tahraiset lattiat helpommin. Jos on vaan tahra siellä ja toinen täällä, niin suihkepulloon voi tehdä valmista seosta ja ruiskii sitä siihen tahrakohtaan. Ei tarvitse koko lattiaa välttämättä sillä kostealla vetää. Kostealla mopilla on raskaampi työskennellä ja nihkeä moppi nostaa mukaansa paremmin irtolikaa. Nihkeän mopin saat, kun suihkepullolla kostutat sitä moppia/liinaa niin, että siitä tulee aavistuksen kostea. Kostea liina on kyseessä silloin, kun se on kastettu veteen ja puristettu huolella kuivaksi. Kostean mopin saa, kun kaataa muovipussiin mopin päälle vettä ja antaa hetken imeytyä. Tuohon omaan Sinin moppiin riittää 1dl, mutta ammattilaismoppeihin menee 2-2,5dl.

Tämä lastasiivous-oivallus oli ihan parhautta! On tullut siivottua ihan uudella innolla!

Nyt ei muuta kuin nauttimaan hiljaisen siivouksen tuomasta mindfulness-kokemuksesta ;)

perjantai 4. marraskuuta 2016

Hemmottelua ja luonnonkosmetiikkaa

Viikonlopun kunniaksi lämmitettiin sauna, jonne en lopulta ehtinyt muun porukan kanssa. Sinällään harmi, mutta toisaalta ei. Nyt minulle jäi mahdollisuus ottaa hetki itselle saunoen. Mikään ei ole näin kylminä iltoina mieltäylentävämpää kuin saunan lämpö!



Minulla oli valmistujaiset kuukausi takaperin ja juhlavieraat muistivat minua aivan ihanilla lahjoilla. Ne oli niin minun näköisiä. Lahjojen ihanuudesta huolimatta ihan sydämestäni täytyy sanoa, että minulle oli tärkeintä nähdä niitä ystäviä ja sukulaisia. Kiireisen arjen keskellä heitä ei näe tarpeeksi usein ja osan kanssa on välimatkaakin. Ainoa negatiivinen asia juhlissani oli tarjoilu, tai siis onneksi äiskä pelasti tilaamalla pitopalvelusta voikkarikakun ja porkkanakakun. Olin ollut koko edellisen viikon kipeänä enkä ehtinyt toteuttaa oikeastaan mitään suunnittelemiani leivonnaisia. Harmitti, kun yleensä tykkään tarjota juhlissa monipuolisesti erilaisia herkkuja. Onneksi nuo äiskän tuomat kakut oli älyttömän hyviä, joten se helpotti merkittävästi tuskaani.

Nyt joku ehkä miettii miten tuo sauna ja nämä juhlat liittyvät toisiinsa. Noh, minua muistettiin monilla hemmottelulahjoilla ja yhtä niistä pystyin hyödyntämään täällä kotona. Sain jalkakylpyainekset, jotka luonnollisuudellaan ilahduttivat vielä ekstraa. Seos nimittäin sisälsi merisuolaa, pihlajaa, horsmaa ja laventelia. Ei muuta.




Kiehuvaa vettä vatiin ja kuivatut kasvit perään. Tuoksu, joka kasveista nousi höyryn mukana oli ihana. Ja aika nopeasti mieleeni tuli hajumuisto Kiinasta, jossa olin vaihdossa ammattikorkean aikaan. Mieleeni tuli tee. Me juotiin paikalliseen tapaan paljon teetä, joka oli irtoteetä eli rehut lilluivat sielä veden seassa ja sellaisen ritilän läpi juotiin. Teelehtien lisäksi siellä oli erilaisia kukkia mukana myös. Alkuun se tuntui vähän hassulta suodatinkahviin tottuneelle, mutta hyvin pian se oli täysin normaalia. Kaikki teki niin. Itse en nyt kuitenkaan tätä jalkakylpyäni alkanut nauttimaan sisäisesti vaan tyydyin nauttimaan tuoksusta ja lämpöisestä vedestä.

Nyt lämmityskauden alettua ihoni on alkanut reagoimaan aika vahvasti kuivumalla. Mulla on kädet todella korput ja muuallakin kropassa sellasia kuivia länttejä. Myös kasvoille on pitänyt ottaa käyttöön kosteuttavampi voide. Moni hehkuttaa madaran voiteita, mutta itselleni ne ovat olleet pettymys pihlaja- ja nokkosvoidetta lukuunottamatta. Niissä ei riitä kosteusteho - se on niiden puute. Kesällä ne on ok. Tällä hetkellä käytössäni on Madaran pikkusiskomerkki Mossan lakkavoide, jonka avulla "taistelen vanhenemisen ensimerkkejä vastaan". Se on siis yksi Youth defence -sarjan tuotteista. Se on ihan mukavan kosteuttava - aika samantyylinen kuin Madaran pihlaja- ja nokkosvoide. Tykkään semmoisista kunnon voidemaisista rasvoista talvella. Lisäkosteutusta iholle saan myös arganöljystä. Kuiviin kantapäihin ja noihin aiemmin mainitsemiini kropan kuiviin läntteihin mulla on Flown sheavoi. Toimii! Ihan huipputuote. Vielä pitäisi jossain vaiheessa hommata Weledan skin food, koska olen lukenut sen olevan luonnonkosmetiikan vastine Bepanthenille.


Sain lahjaksi myös lahjakortin paikalliseen ekokauneushoitolaan, jossa on edustettuna suomalainen EkoPharma. Ensi viikolla täytynee varailla aikaa. Olen jokseenkin varma, että EkoPharma voisi olla minun seuraava merkki, jota testailen kotona. Kotimaisuus viehättää. 

Mikä on oma luonnonkosmetiikkasuosikkisi kuivalle iholle? 

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kalenterit kiireenkesyttäjinä

Itse olen havahtunut monta kertaa, että olin suunnitellut tekeväni jotain, mutta sitten kuitenkin lopulta huomaan, ettei tullutkaan tehtyä tai ei ainakaan oikeaan aikaan. Joulukortit, siementen esikasvatus, marjojen keruu, sienestys, auton katsastus, auton huolto, ikkunoiden pesu, joulukinkun varaus, jne. Viime jouluna tosiaan ostin lopulta puolikkaan sian, jotta sain paikalliselta tuottajalta joulukinkun. Oli muuten pakastimessa lihaa jonkun aikaa. Toinen ajanhallintaan liittyvä probleema koskee tuplabookkausta puolison kanssa. Oli aikoja, kun aloimme mieheni kanssa puhumaan jostain viikonlopusta ja huomasimme, että olimme molemmat sopineet viikonlopulle eri yhteistä menoa. Tähän jälkimmäiseen löysimme ratkaisuksi perhekalenterin. Ensimmäiseen vuosikalenterin.


Maalla asuessa sähköjen katkeaminen vaikeuttaa vedensaantia. Vesivarastojen puhtauden todennäköisyys maksimoidaan vuosikalenterissa olevien säännöllisesti toistuvien merkintöjen avulla.



Perhekalenteri puhelimessa

Tuplabookkaukset ovat jääneet historiaan sen jälkeen, kun perustimme perheelle sähköpostiosoitteen yhteistä kalenteria varten. Kalenteri on synkattu molempien puhelimiin, jolloin siellä näkyy omien kalentereiden lisäksi myös yhteiset menot. Me käytettiin yhteiseen osoitteeseen ihan gmailia, kun on henkilökohtaiset tilitkin sen kautta käytössä. Uskoisin, että mikä tahansa kalenterillinen osoite toimii tässä loistavasti. 

Vuosikalenterin avulla ehdit enemmän

Vuosikalenteri on sitä varten, ettei ajankulu pääse yllättämään. Monet asiat elämässä on sellaisia, jotka voidaan ajatella tapahtuvan suht tiettyyn aikaan vuodesta. Vuosikalenterilla pyritään ennakoimaan, joka taas on avainasemassa kiireen kesytyksessä. Olen itse pitänyt vuosikalenterini oman henkilökohtaisen kalenterini puolella ja sitten tarpeen mukaan siirtänyt sieltä asioita perhekalenterin puolelle. Luin joku vuosi takaperin artikkelin, jonka mukaan jokainen päivä tulisi aikatauluttaa jos ei minuutilleen niin tunnilleen. Tehokasta se suorittaminen varmasti on, mutta itse tykkään ajatuksesta, että ehtii fiilistellä ja nauttia siitä tekemisestä myös.

Ei siis ole tarkoitus tietää puoli vuotta etukäteen tarkalleen päivämäärää koska lähtee vaikkapa mansikoita poimimaan tai sienimetsään - nämä kun menevät säiden ja muiden mukaan. Lähinnä, että se tieto on siellä, niin muistaa ja osaa sitten lähempänä aikatauluttaa sen vähän tarkemmin (kun tietää esim. säiden vaikutukset satoon, jne.).

Itse tykkään askarrella ja järjestellä joulua ja muita juhlia. Merkkaamalla ne vuosikalenteriin ja laittamalla muistutukset sopiviin kohtiin, voin olla varma, että mahdollisuudet ehtiä tekemään ajatellut asiat ovat paremmat kuin ilman kalenterin käyttöä. Ja en todellakaan muistaisi ottaa ajoissa perunoita itämään keväällä tai laittaa siemeniä itämään kasvimaata varten. Joulukin menee niin paljon pienemmällä stressillä, kun ennakkoon miettii mitä tekee milloinkin tai vaikka millaisen kalenterin tekee lapsille ja mitä siihen kalenteriin pitäisi ennakkoon ostaa. Kohtahan se joulu jo taas onkin! Täytynee tehdä tänne blogin puolelle postaus siitä millaiselta mun tämän vuoden joulun aikataulu näyttää.



Vuosikalenteriin voi laittaa esimerkiksi:
- auton huollot ja katsastukset (ja mahdolliset uusien renkaiden tilaukset)
- erilaiset siivoukset (ikkunoiden pesut, mattojen pesut)
- suodattimia sisältävien laitteiden huollot (liesituuletin, kuivausrumpu, LTO-laitteet)
- säilöntään liittyvät tapahtumat kuten marjastus ja sienestys.
- joulukorttien askartelu, ym. juhlavalmistelut
- lasten neuvoloiden varaukset (täällä pitää varata hyvissä ajoin, jos meinaa saada ajan synttärikuulle)
- harrastuksiin liittyvät ilmoittautumisajat
- syntymäpäivät
- muut tärkeät merkkipäivät

Yksi tärkeä vuosikalenteriin laitettava asia on varsinkin perheellisille parisuhdeaika ja oma aika. Mieluusti niin, että vähintään joka kuukaudelle tulee yksi merkintä molempiin. Itsellä tämän noudattaminen vähän ontuu, mutta kovasti yritän tässä asiassa parantaa! Kuitenkin fakta on se, että kun itse voi hyvin, muu perhekin voi hyvin.

Kiireetöntä sunnuntaita kaikille!!

-Laura



sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Tautista menoa

Täällä ollaan päästy kunnolla tähän päiväkoti-työarkeen kiinni. Tai ainakin sairasteluiden osalta. Ollaan nyt syyskuun lopulta tähän päivään asti oltu enemmän ja vähemmän kipeänä koko perhe. Joku sanoi minulle tässä pöpökierteen tiimellyksessä, että päiväkodin aloituksen jälkeen lapsi on vuoden aikana n. 100 päivää kipeänä. Näin kolmen lapsen äitinä ei pahemmin kannata mitään työtavoitteita varmaan asettaakaan :P

No mutta, eiköhän tämä tästä pikku hiljaa. Ellei sitten vielä saada vesirokkoa, kihomatoja, täitä ja enterorokkoa iloksemme.

Ajatuksena olisi seuraavaksi kirjoitella ajanhallinnasta ja jakaa muutama pro vinkki selättämään kodin siisteyspulmia. Ajanhallinnasta oli itse asiassa teksti valmiina, mutta jostain syystä Blogger ei tallentanut sitä ja se meni ja katosi. Anycase, stay tuned, hyvää settiä tulossa :)

lauantai 24. syyskuuta 2016

Miksi isovanhemman tekemä ruoka on niin hyvää?

Olen ollut siinä mielessä etuoikeutettu, että olen saanut tutustua kaikkiin isovanhempiini. Mummia ja vaaria voin edelleen käydä tapaamassa ja näin teenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. He ovat jo yli 90-vuotiaita ja täytyy toivoa, että osa noista pitkäikäisyysgeeneistä olisi tullut myös minulle. Näinä avioerojen kulta-aikoina he ovat minun esimerkkiparini. Yli 65 vuotta aviossa. Siinä on itselle tavoitetta kerrakseen! Vaarini ja pappani on ja oli minulle tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa olen saanut käydä monta hienoa keskustelua. Nyt kuitenkin käyn hieman omaa lapsuuttani läpi isoäitieni kautta.

Minulle oli teini-iässä todella kova paikka, kun mammani kuoli sillä aikaa, kun olin kielikurssilla Englannissa. Tuli puskista, vaikka hänellä pitkäaikaissairaus olikin. Hän oli minulle se, jolle pystyin juttelemaan kaikesta mitä mieleen tuli eikä hän ainakaan päin naamaa mitään ajatuksiani tuominnut. Mamma oli ihminen, joka näytti rakkautensa halaamalla. Meidän äitin puolelta kaikki halaa. Kai se on mamman peruja :)

Mummini kanssa lähennyin oikeastaan enempi mammani poismenon jälkeen. En minä koskaan mitenkään etäinen ollut, mutta ehkä ymmärsin isovanhemman arvon eri tavalla, kun olin yhden menettänyt. Mummilla ja vaarilla on aina ollut mukava käydä. Pienenä siellä sai aina ihan superpaljon kaikkia herkkuja! Pikkuleipiä, suklaakakkua, jäätelöä, marenkeja, herttasia rinkeleitä ja sanoinko jo, että jäätelöä. Hyvin yleistä oli (ja on osittain vieläkin), että ensin kahviteltiin ja pöydässä oli sen seitsemää sorttia herkkua ja juuri ennen kotiin lähtöä muistettiin, että siellä pakastimessa on jäätelöä ja kastikkeet strösseleineen löytyy kaapista. Mummilta olen tainnut jossain määrin periä halun tehdä ruokia mahdollisimman pitkälle itse. Tosin vielä en ole itse keittänyt luumuhilloa joulutorttuihin, kuten mummini. Ja sitten olen mummini tapaan aika visuaalinen leipomusteni suhteen. Maku on toki tärkeää, mutta ulkonäkö merkitsee myös. Nykyään hänellä ei ole enää niin hyviä mahdollisuuksia leipoa, joten tykkään viedä mukanani heille jotain omia leipomuksiani.




Maustepippuri - tuo lapsuuteni haju- ja makumuisto
Yksi asia yhdistää molempia isoäitejäni ja se on myös yksi erittäin vahva hajumuisto omasta lapsuudestani - maustepippuri. Tuo jokapaikan mauste, joka tuo mieleeni turvallisen ja hyvän olon sekä tietysti sen herkullisen ruuan. Tässäpä juuri toissapäivänä fiilistelin maustepippurisella perusmakaronilaatikolla, jonka lämmitin mikron sijaan paistinpannulla. Mammalla oli tapana lämmittää edellispäivän makaronilaatikko aina pannulla ja muistan siinä laatikossa olleen ruskeitä pienenpieniä pisteitä. Mietin pitkään itse kokkaillessani, että mitä kummaa ne pisteet olivat, kun en saanut omasta makaronilaatikosta yhtä hyvää. Se ei maistunut yhtä hyvältä suoraan uunista eikä pannun kautta käytettynä. Luulin nimittäin, että voi olisi ollut se salaisuus. Mammani lämmitti laatikon ihan näppärässä määrässä voita. Mutta ei. Se taikasana oli maustepippuri. Tajusin sen joskus, kun mietiskelin miten ihmiset ennen maustemarkkinoiden suurta avautumista maustoivat ruokansa. No suolalla ja pippurilla (ja sipulilla) - eikä millä tahansa pippurilla vaan juurikin tuolla maustepippurilla, joka ei muuten edes ole pippuri vaan erään jamaikalaisen myrttisukuisen puun puolikuiva hedelmä (Wikipedia tiesi). Jep!! Maustepippurilla mummini maustaa superherkullisen spagettikastikkeensa. Sen lisäksi siihen tulee voi-jauho suurus sekä kunnon kermaa. Niin maukasta ja täyteläistä!


Jos siis haluat saada isovanhempiesi kokkaaman ruuan makuista ruokaa aikaiseksi, muista voi, sipuli, kerma, suola ja maustepippuri! Lapsille, kun kokkailee isoäidin tapaan, tulee samalla siirtäneeksi sukupolvia yhdistävää ruokaperinnettä eteenpäin.

Onko sinulla vastaavia makumuistoja? Onko jokin isovanhempasi resepti mukana omassa ruuanlaitossasi?


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Miksi tunnet kuten tunnet?

Luen paraikaa psykologi Tony Dunderfeltin kirjaa nimeltä Ilon psykologia ja siinä käsitellään mm. tunteiden vaikutusta iloon - asiaa, jota itsekin olen välillä päässäni pyöritellyt. 


Ei ole yhdentekevää toimiiko tunteidensa mukaan vai ei. Mikäli toimii tunteitansa vastaan, ne ikäänkuin tukahdutetut tunteet jäävät taustalle eikä sen vuoksi jätä rauhaan. Tämä pätee yllättävän moneen asiaan, kun alkaa miettiä.  

Tietysti ennen kuin voi niiden tunteiden vietäväksi heittäytyä, ne tulisi kyetä tunnistamaan. On nimittäin vaara, että siinäkin menee vikaan. Omia tunteitaan pitäisi osata tulkita, jotta niitä voi käsitellä. Kirjassaan Dunderfelt toteaa, että joskus psyyke tuottaa perusteettomia ajatuksia tai paniikinomaisia tulkintoja elämästä, joiden vaikutuksenalaisuudesta voi olla hankala päästä eroon. Itse järkeilin, että joskus pelon tunne voi johtua aiemmista epäonnistumisista. Näin ollen jos kuuntelisi pelkkää tunnetta, jättäisi todennäköisesti tekemättä sen mitä aikoi tehdä. Jos sen sijaan ymmärtää tunteen alkuperän ja tavallaan tapahtumaketjun siellä taustalla, pystyy punnitsemaan tunteen kuuntelun / tunteen mukaan toimimisen hyötyjä ja haittoja. Voi myös miettiä miten se mahdollisesti näkyy, jos tunnetta ei seuraa. Dunderfeltin mukaan negatiivinen tunne on kuin hälytyskello, joka ilmoittaa jonkin asian vaativan huomiota. Hän peräänkuuluttaa ns. helikopteriperspektiivin omaksumista eli otetaan etäisyyttä, tulkitaan rauhassa tunteen (tai asian) alkuperää ja keskitytään ongelmakeskeisen ajattelun sijaan ratkaisukeskeiseen ajatteluun ja toimintaan. Negatiiviseen tunteeseen ei pidä jäädä vellomaan. 

Itselleni tunteiden merkitys ja niiden mukaan toimiminen korostuu varsinkin vaikeissa tilanteissa. Toki järki yleensä ohjaa, mutta voisi sanoa, että tunteet hienosäätävät toimintaa.


Esimerkiksi voisi ottaa eräät illanistujaiset, joihin minut ja mieheni kutsuttiin jokunen vuosi takaperin. Meillä oli silloin yksi lapsi ja tilanne oli se, että yöt olivat rikkonaisia ja minulla päivät yksinäisiä. Toki mieheni tuli illalla kotiin, mutta se oli sitten sitä ruuanlaittoa ja lapsen hoitoa. Ei oltu silloin vielä yhtä kokeneita arjenpyörityksessä kuin tällä hetkellä :) Toisin sanoen yhteistä aikaa ei hirveästi ollut ja oma jaksaminen oli heikoilla. Sinällään koin velvollisuutta mennä iltaa istumaan, koska minusta on mukavaa, jos joku järkkäilee kemuja ja niissä on yleensä hauskaa. Näinä kiireisinä aikoina porukka kieltäytyy helposti, joka on ärsyttävää juhlan järjestäjälle. Tähän voinee samaistua jokainen juhlia joskus järjestänyt.

Olin jo ilmoittanut, että osallistumme kemuihin ja muksulle oli hoitopaikka sovittuna. Alkoi ahdistaa. Ahdisti ajatus valvoa vapaaehtoisesti myöhään, kun voisi nukkua. Ja ahdisti ajatus olla sosiaalinen isossa porukassa, kun oman puolison kanssa ei ollut tullut juteltua kunnolla hetkeen tai vietettyä aikaa muuten kuin rättipoikkiväsyneenä. Mietin miten tilanteesta voisi päästä pois. Oikeastaan ratkaisuksi tuli lopulta puskista tullut hölmö sanaharkka juhlien järjestäjän kanssa. Normaalisti pyrin näkemään riitatilanteiden yli ja olemaan vähemmän pikkumainen, mutta nyt lmoitin melko suorilta ettemme tule ja sen jälkeen varasin kylpyläloman minulle ja miehelleni. Tuntui kuin iso taakka olisi otettu harteilta. Saisin nukkua ja viettää aikaa mieheni kanssa. Oli paras ratkaisu hetkeen ja hyvä osoitus tunteiden kuuntelemisen tärkeydestä. Sanaharkkakin saatiin sovittua ja seuraavissa kemuissa taidettiin taas olla mukana.



Pienillä asioilla ja arjenvalinnoilla pystyy vaikuttamaan omaan iloonsa ja arjessa jaksamiseen. Vaikka tässä postauksessa lähestyin iloa negatiiviselta kantilta, tarkoitus on silti keskittyä ilon löytämiseen. Ne negatiiviset tunteet eivät välttämättä tule syyttä ja siksi niille pitäisi suoda hetki aikaa - ainakin sen verran, että ymmärtää miksi tuntee niinkuin tuntee. Sitten voi keskittyä niihin asioihin, jotka tuovat aitoa iloa - sellaista, joka sopii siihen hetkeen.

Iloa sunnuntaihin!

-Laura


torstai 15. syyskuuta 2016

Kuivaamalla sato talteen

Tuli käytyä viime viikonloppuna taas kerran sieniä etsimässä metsässä ja löysin korillisen suppista, lampaankääpää ja kanttista! Sain naapurilta lainaan kuivurin ja nyt on sienet nätisti sisustuselementtinä keittiössä :D Purnukoita kun katselee, tulee sellaisia pieniä flashbackejä Kiinan vuoteen, kun siellä paikalliseen lääketieteeseen kuuluu jos minkäkin näköistä kuivattua tavaraa. 


Samaan kuivuriin (tosin eri aikaan, ettei hajut tartu) tuli laitettua myös viipaloituja omenoita. Osaan ripotin vähän ceylonin kanelia päälle ja täytyy sanoa, että ihan törkeen hyviä!! Ei kaipaa yhtään sokeria ja tuo 1,5-vuotiaskin käy niitä vähän väliä napsimassa. Tuolla olisi vielä puissa omenaa, pitäisi käydä keräämässä. Osasta hilloa ja osasta noita lastuja. 

Oli muuten hauska tilanne, kun kyselin naapurilta mahdollisesta kuivurista ja hän sanoi voivansa lainata. Oletin, että kuivuri on semmoinen pyöreä, joita näkee aina syksyisin eri kauppojen mainoksissa. Erehdyin! Tämä kyseinen kuivuri olikin iso Orakas-merkkinen viisitasoinen kaappi! Aika pro-peli :D Aloin tietysti itse pohtimaan josko hommaisi tuommoisen, mutta taidan ensin kokeilla olisiko sellaisesta vähän pienemmästä mihinkään. Tällä kaapilla on hintaa pikkasen vajaa 500€!! Toki on suomalaista tekoa ja vielä tuosta naapurikunnasta, joten sen puoleen tykkäisin hommata tuon, mutta "hieman" on tämän hetkisen kipurajan yli tuo hinta.


Kuivaamalla kasvit saadaan säilymään huoneenlämmössä, joka itselleni oli se tärkein juttu, koska pakastin- ja kylmäsäilytystilat ovat rajalliset. Kuivaaminen onnistuu hyödyntämällä joko kasvikuivuria tai hyödyntämällä kodin omia lämmönlähteitä, kuten leivinuunin ja jääkaapin/pakastimen yläosaa, keskuslämmityskattilan läheisyyttä tai kiertoilmauunia. Tavallisessa uunissa ilmanvaihtoa ei pysty (ainakaan helposti) järjestämään niin, että tulos olisi toivotunlainen. Kiertoilmauunissakin pitää luukkua pitää aavistuksen verran auki. 

Koska kyseessä on ruoka-aineiden kuivatus, tärkeintä paikan valinnassa on puhtaus. Paikan tulee olla pölytön ja ilman tulee vaihtua. Ulkona kuivatus onnistuu (esim. mustikat) silloin, kun ei ole kosteaa eli poutaisina kesäpäivinä. Yöt voivat kesälläkin olla kosteita, joten yöksi kuivatettavat tuotteet tulee siirtää sisätiloihin. Ulkona on aina myös riski, että tuotteet joutuvat sään ja eläinten armoille, joten suositeltavaa on peittää ne vaikkapa toisella harsolla välttyäkseen harmitukselta.


Yleisesti ottaen kuivaukseen soveltuu parhaiten tiheäverkkoinen ritilä, johon tuotteet levitetään tasaisesti. Itse pyrin siihen, ettei tuotetta ole liian paksulti, jotta kuivuminen on tehokkaampaa. Pieni päällekkäisyys ei haittaa esimerkiksi suppilovahveroiden osalta, sillä tuotteita on tarkoitus pöyhiä kuivauksen aikana. Mikäli verkkoa ei ole saatavilla, voi käyttää vauvaperheissä hyvinkin tuttuja sideharsorättejä - pingottaa sen esimerkiksi neliön malliseen rimakehikkoon.Tärkeintä on harsoakin käytettäessä varmistua ilman kiertämisestä eli pelkästään pöydän päälle en suosittele harsoa jätettävän. Rimojen alle voi laittaa kirjoja tai pätkät paksua lautaa kohottamaan kuivatettavat tuotteet tasolta ja varmistamaan ilman vapaa liikkuvuus.

Mikäli miettii tuotteiden kuivattamista saunassa, kannattaa muistaa ettei lämpötilan tulisi olla yli 50 astetta, jotta tuotteet pysyvät laadukkaina. Herkille yrteille tuo 50 astettakin on jo liikaa. Jälkilämmössä voi tietysti kuivatella ja sama juttu leivinuunin kanssa. Yrtithän voi muuten kuivattaa ihan kimppuina roikuttamalla huoneilmassa. Ei tarvitse kikkailla juuri yhtään.


Kuivattuja sieniä voi hyödyntää kuten tuoreitakin. Ensin liotetaan 15-60min. Tai sitten voi tehdä niinkuin minä meinasin - murskaa sienet pieneksi mujuksi ja heittää milloin minkäkin ruuan joukkoon. Lapset ei huomaa syövänsä sieniä ja saa tehtyä ruuasta vähän ravinteikkaampaa. Esimerkiksi lihapullataikinaan jauhettu suppis katoaa helposti.

(Tietolähteenä käytetty mm. Marttojen sivustoa)

perjantai 9. syyskuuta 2016

Yrittäjien tarinoita kuuntelemassa

Koska olen kauniisti sanottuna "between the jobs", mulla on hyvä mahdollisuus hyödyntää erilaisia mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä tapahtumia. Tänään täällä Lappeenrannassa järjestettiin yrittäjyysfoorumi, jossa muutamat menestyneet yrittäjät esittelivät tarinaansa ja samalla loivat uskoa mahdollisesti aloittaville yrittäjille.



Paljon porukkaa. Aika paljon nuorisoa, kun järjestäjänä oli mm. ammattikoulu ja ammattikorkeakoulu.

Itselleni kaikkein antoisimmat puheenvuorot tarjosi Jounin kaupasta tunnettu Sampo Kaulanen sekä Biancaneve-vaateyrityksen perustaja Elina Loueranta.

Varmaan kaikki somea yhtään käyttävät ovat törmänneet Jounin kaupan fb-julkaisuihin, joissa milloin arvotaan pipoa ja milloin puhelinta. Täytyy myöntää, että jossain kohtaa ne alati kavereiden sivuilta omaan feediini nousevat julkaisut alkoivat ärsyttää, mutta en siltikään poistanut tykkäystäni Jounin kaupan sivulta. Syy tähän on ihan se, että haluan mielenkiinnolla seurata kauppiaan somemarkkinointia, joka hänen omien sanojensa mukaan tähtää siihen, että jokainen tykkääjä tulisi jossain vaiheessa käymään kaupassa myös ihan fyysisesti ja tuomaan muutaman euron kassaan. 

Onhan sitä tietynlaista yrittäjyyden riemua ollut mukava seurata, kun näiden pipoarvontojen lisäksi on ollut ulkomaisia asiakkaita kosiskelleita kampanjoita ja kuulinpa tänään, että some oli valjastettu käyttöön myös Venlaa havitellessa. Minusta on innostavaa tarkkailla miten jokin tietynlainen kampanjointi puree, ts. mitä ihmiset alkavat jakamaan ja millaisista julkaisuista tykätään. Meillä jokaisella on omat outoutemme ;) 



On nostettava hattua Sampolle siitä, että ihan lukujenkin valossa somemarkkinointi on näyttänyt purreen ja se itsensä likoon laittaminen on selkeästi ollut superhyvä veto järkyttävän velan kuittaamista ajatellen. Aiemmin sivusin postauksessani yrittäjän riskistä, että uskaltaisiko sitä ottaa sen parikymmentä tonnia, että pääsisin alkuun. Tuo Sampo otti jonkun yli 10 miljoonan lainan uuteen kaupparakennukseen, joka sijaitsee 600 ihmisen paikkakunnalla. Olisi jäänyt itsellä ottamatta. Sanon ihan suoraan :) Vaikka tuo mies on välillä ihan ärsyttävyyteen asti yhdessä jos toisessa mediassa, hän näyttää osaavan sen pelin. Jään mielenkiinnolla seuraamaan millaisia juttuja Sampo keksii tulevaisuudessa. Asennetta ei ainakaan puutu :)

Elina Loueranta kävi kertomassa oman tarinansa Biancaneve -yrityksen perustamiseen johtaneista asioista sekä askeleista kohti menestystä. Hän voitti tänä vuonna Pirkanmaan vuoden nuoriyrittäjä palkinnon ja on luotsannut urheiluvaatteisiin keskittynyttä yritystään jo vuodesta 2006. Yritys valmistaa kilpailuvaatteita mm. taitoluistelijoille ja fitnessurheilijoille, ja valikoimaan kuuluu myös oma urheiluvaatemallisto. On heidän valmistamiaan pukuja nähty muuten myös linnanjuhlissa  ja missikiertueilla. Ei paha!! 



Alkusysäys yritykselle tuli jo reilu 20 vuotta sitten, kun Elina teki taitoluistelujoukkueelleen esiintymisasut. Sen jälkeen ompeluinnostus kasvoi ja ajan myötä harrastuksesta tuli ammatti. Elina sanoi, ettei ole brändännyt tavoitteellisesti. Se kuulemma tapahtui vähän vahingossa, kun hän oli tehnyt itselleen hatun, jossa oli kissankokoisin strassikirjailuin yrityksen logo. Ihan lähimmät ihmiset epäilivät massiivisen logon olevan ihan hölmö juttu, mutta asiakkaat alkoivatkin kysellä ja pian näitä pipoja piti tehdä myös myyntiin. Sitten pipoja ja muita vaatteita alkoi olemaan asiakkaiden päällä somessa leviävissä kuvissa, jne...

Elinan tarina sykähdytti monellakin tapaa. Ehkä se suurin yhteys syntyi siinä kohtaa, kun hän kertoi olevansa kahden lapsen äiti. Hän kertoi kuinka oli ajatellut lasten ollessa leikki-ikäisiä, että he pärjäävät hyvin siellä työhuoneella mukana ja sopeutuvat erittäin hyvin yrittäjän arkeen. Kuitenkin nyt viimeisen vuoden aikana hän oli kokenut ahaa-elämyksen, että sen onnen tulisi löytyä sieltä arjesta. Näin ollen hän on nyt pyrkinyt iltaisin olemaan lapsille ihan aidosti läsnä ja kuunnella vaikkapa mitä oli koulussa ruokaa. Mahdolliset tarvittavat työjutut ehtii sitten tehdä lasten nukahdettua. Jotenkin tuli ihan omat opiskeluun liittyvät kipukohdat mieleen, josta kerroin pari postausta takaperin. 

Jos tiivistäisi tämän päiväisen annin kolmeen kohtaan:

1. Usko omaan ideaasi ja luota, että se kantaa. Epäilijöitä riittää aina. (liittyy niin yritysideaan kuin markkinointistrategiaan)
2. Verkostoidu, löydä sopivia yhteistyökumppaneita.
3. Ole rehellinen. Avoin vuorovaikutus sidosryhmien kanssa auttaa niin hyvinä kuin varsinkin huonoina hetkinä. 

torstai 8. syyskuuta 2016

Juhlia suunnitellessa

Ai vitsit, että oli kivaa postia keskiviikkoaamuna sähköpostissa. Koululta tuli viesti, että graduni on hyväksytty ja valmistun tämän kuun lopussa. Olihan se odotettavissa, mutta jotenkin se sykähdytti, kun luki näytöltä :) En voi vieläkään lakata fiilistelemästä sitä tunnetta, kun saavuttaa jotain, josta on haaveillut pitkään. Lapsille olin luvannut, että kunhan kouluhommat on kaikki hyväksytysti läpi, käydään ostamassa donitsit (esikoinen kysyi joskus donitsien perään ja siitä tämä lupaus), se päivä oli tänään. 



Donitsien lisäksi meinasin nyt kerrankin jotkut kahvikekkerit järjestää saavutukseni johdosta. Vähän liian monet juhlat olen ohittanut juhlimatta. Kolmekymppisiäkään ei tullut juhlittua, vaikka alunperin piti. Meillä sattui juuri vähän ennen merkkipäivää vesivahinko, joten ei ollut resursseja järkätä.

Ihanaa kyllä miettiä kaikkia tarjoiluita ja muita. Ehkä olisi kuitenkin järkevää miettiä ensin porukka, jonka pyytää paikalle, kun kuitenkin jo tämän kuun lopusta on kyse. Jotenkin lähti ajattelu lapasesta, kun tajusin, että saan kerrankin valita just itseäni miellyttäviä tarjoiluita eikä tarvitse mennä lastenkemuteemoilla :) Ei sillä, että lastenkemuissa olisi mitään vikaa. Uskon, että tiedätte mitä tarkoitan.



Olen syntynyt marraskuussa, joten en ole koskaan päässyt hyödyntämään Suomen satokausia tarjoiluissa (vrt. heinäkuussa juhlivalla systerillä mansikkakakku). Näin ollen olen nyt innolla selaillut kaikennäköisiä reseptejä, joissa voisin hyödyntää luonnosta saatavia herkkuja. Voinee olla, että valitsen niinkin perinteistä kuin porkkanakakkua, mutta se vaan on ihan ylihyvää! Lisäksi olisi hauska käyttää meidän pihan omppuja, kun niitä kerrankin näyttää olevan enemmän kuin yksi. Toisaalta pihlajanmarjat voisi olla aika veikeä lisä jossain kohdassa ja pitäisköhän skoolata kuusenkerkkä- ja viinimarjanlehtijuomilla, joita tuli tehtyä alkukesästä...

torstai 1. syyskuuta 2016

Opiskelun ja kotiäitiyden yhdistäminen

Koska juuri julkaisin graduni, voinee sanoa kaiken olevan paketissa ja minun onnistuneen tavoitteessani. Kauppatieteiden maisteriopinnot ovat olleen haaveeni lukioiästä lähtien, joten fiilis on aika huikea!

Minulta usein kysytään miten olen onnistunut yhdistämään täysipäiväisen opiskelun ja kotiäitiyden.  Ajattelin nyt kirjoitella siitä vähän. Helppoa se ei ole ollut. Tehtävissä kyllä. Kyse on priorisoinnista. 

(Teille, jotka ette tienneet, opiskelin kauppatieteiden maisteriohjelmassa tietojohtamista, sivuaineeni oli tuotantotalous)

Lapsien kanssa kotona ollessa ei pysty tekemään koulun eteen mitään. Tai pystyy, mutta se ei ole kenenkään edun mukaista. Kokeilin. Päädyin huutamaan naama punaisena lapselle (silloin heitä oli kaksi ja toinen nukkui päikkäreitä), että katso nyt hetki sitä Titi-nallea, niin minä kirjoitan muutaman rivin tätä tehtävää. Lapselle tuli pahamieli ja minulle tuli pahamieli. Eikä siinä dvd:n aikana ehdi kovin paljoa ajatuksia kokoamaan, jotta saisi jotain merkittävää ruudulle naputeltua. Tämä oli silloin, kun olin vasta aloittanut opinnot. En siis vielä oikein osannut tehdä tätä kodin ja koulun yhdistämistä järkevästi.


Tuo täysipäiväinen opiskelu omalla kohdallani poikkeaa merkittävästi totutusta. Minulla oli opiskelijakortti ja kaikki eli minut laskettiin täysipäiväiseksi opiskelijaksi, mutta luennot minulla oli aina perjantaisin ja lauantaisin (niinä viikkoina kun oli). Luentoja oli yhtenä tai kahtena viikkona. Joskus oli molemmat päivät ja joskus vain toinen. Koulutusohjelmani oli laadittu niin, että se on mahdollista suorittaa työn ohessa. Lapsien kanssa kotona oleminen oli se minun työ.

Luentopäivinä minulla oli suurena apuna lasten isovanhemmat, joiden luona lapset vuoroon olivat. Lauantaisin mieheni oli kotona, joten luonnollisesti hän oli silloin lasten kanssa. Ymmärrettävästi koulun käyminen vaatii muutakin kuin luennoilla istumista (kun sekään ei ole pakollista), joten kotitehtäville piti löytää aikaa. Suoritin koulun täyspäiväisen opiskelun tahdissa eli 60 opintopistettä/lukuvuosi. Sanomattakin selvää, että välillä käytiin äärirajoilla, sillä toisin kuin normaali päivätyö, lastenhoito ei pääty iltapäivällä vaan jatkuu aamu seitsemästä aina sinne ilta kahdeksaan/yhdeksään. Sitten on aikaa tehdä niitä kouluhommia, jos jaksaa. Välillä ei jaksanut. Sen huomaaminen on tärkeää, muuten palaa loppuun. 

Meillä kouluhommat oli pääasiassa ryhmätöitä, joka on minusta hyvä juttu. Sieltä tuli ryhmän puolelta sellaista pientä positiivista painetta onnistua ja toisaalta itse pystyi luottamaan, että tekemällä oman osuutensa hyvin, arvosanat ovat mieleisiä. Meillä aikuisopiskelijoilla oli monella se periaate, että tehdään niin hyvin kuin pystytään. Kerran tehdään, niin miksi suotta tehdä sinne päin, kun samalla vaivalla saa tehtyä lähes priimaa. Hyvä ryhmä ja kaikinpuolin mahtavat vuosikurssilaiset olivat merkittävässä asemassa opintojen sujumisessa. Toki tärkein oli aito oma kiinnostus opiskeltavaan alaan (tietojohtaminen, johtaminen ja tuotantotalous), mutta ei sitä huonossa porukassa olisi jaksanut vääntää :)

Koulutöille löytyi aikaa, kun istuimme miehen kanssa alas, merkkasimme päivät, jolloin tehdään juttuja perheenä, jolloin minä teen hänen työpäivän jälkeen koulutehtäviä ja jolloin hän tekee työpäivän jälkeen omia juttuja. Ja saatoin minä itsekin joskus harvoin tehdä jotain muutakin kuin opiskelua omalla ajallani, piti välillä päästä juoksemaan tai luontoon muuten liikkumaan. Meillä on perhekalenteri puhelimissa, joka helpottaa arjen organisointia ihan älyttömästi! Itse halusin, että opinnoistani ei olisi kovin suurta haittaa lapsille. Toki se oli heille jossain määrin kova paikka, kun äiti ei ollutkaan päivittäin heidän kanssaan ja välillä iltaisin sulkeutui työhuoneeseen. Varsinkin esikoinen reagoi vahvasti, kun silloin alussa yritin vähän liian innokkaasti löytää niitä hetkiä opiskella. Siitä hänkin tasaantui, kun minä ensin ymmärsin koska kannattaa opiskella ja koska ei.


Pystyin opiskelemaan myös silloin, kun olin viimeisilläni raskaana kolmannen muksun kohdalla. Sovin ryhmäläisten kanssa niin, että teen joko heti ryhmätyön alkuun liittyviä osuuksia tai ryhmätyön loppuun liittyviä osuuksia, koska synnytys tapahtuisi täysin varmasti ryhmätyön aikana. Tällä tavoin onnistuin rauhoittamaan itselleni sellaisen pari-kolme viikkoa, ettei minun tarvinut edistää koulutehtäviä yhtään. Luennoilla en käynyt vauvan kanssa, mutta kävin minä meidän ryhmätöitä esittelemässä. Kerran poika oli äitini kanssa aulassa varttumassa (hän oli silloin tosi tosi pieni) ja toisella kerralla hän taisi olla kotona päiväunilla isänsä kanssa :)

Omat vinkkini opiskelun ja kotiäitiyden yhdistämiseen:


1. Etsi opiskelupaikka, jossa ei ole läsnäolopakkoa
2. Kerää itsellesi sopiva verkosto, joka hoitaa lapsia ollessasi koulussa. Älä kuormita yhtä ihmistä liikaa. Ei voi olettaa, että joku viettäisi kaikki vapaapäivänsä lapsia hoitaen.
3. Priorisoi. Karsi päivistä turhat asiat pois, niin saat aikaa opiskelulle. Itse jätin television katselun. En edes muista koska olisin viimeksi seurannut jotain sarjaa. En koe jääneeni mistään paitsi.
4. Löydä samanhenkiset ryhmäläiset, joiden kanssa pystyy sumplimaan aikatauluja ja joilla on samanlaiset arvosanatavoitteet.
5. Ole valmis tekemään paljon töitä.
6. Muista välillä tehdä myös muuta kuin opiskella tai olla lasten kanssa. Käy lenkillä, näe kavereita, istu metsässä kivellä. Mitä tahansa, joka auttaa nollaamaan päätä. Alkoholia en suosittele, sillä vaikka se saattaa nollata päätä, seuraavana päivänä olo ei välttämättä ole kovin tuottelias tai rauhallinen.

maanantai 29. elokuuta 2016

Epätoivosta kohti itsevarmuutta

On tullut testattua ihan käytännössä millainen fiilis tulee, kun tuntee, ettei omat resurssit eli voimavarat riitä. Resursseilla voidaan tarkoittaa mitä tahansa asiaa edistävää eli aikaa, tietoa, osaamista, varallisuutta, jne. 

Olen pyöritellyt sitä yrittäjyysasiaa monelta eri kantilta ja vaikka olen kaupallista-alaa lukenut, on yrittäjyyttä sivuttu vain pääpiirteittäin. Tai kyllä sitä oikeastaan on käsitelty syvällisestikin. Minua ei ole vain kiinnostanut sisäistää yritysrahoitusta tai yhtiömuotoja. Sen sijaan itse yrittäjyys, markkinointi, myynti ja tietynlainen numeron pyöritys kiehtoo ja on aina kiehtonut. Kävin siinä aiemmassa postauksessa mainitsemassani yrittäjyyspäivässä ja tuli taas muistutus siitä, että nuo em. asiat eivät ole olleet pääkiinnostukseni kohteena. Kuitenkin tosiasia on, että sikälimikäli tässä aletaan yritystä perustaa, niiden yhtiömuotojen ja varsinkin erilaisten rahoitusvaihtoehtojen tulee olla aika selkeänä päässä. Motivaatio on muuten hassu juttu, kun se tulee jotain kautta, aiemmat puuduttavat asiat alkavat tuntua kiinnostavilta. Niin myös nyt. Tällä kertaa motivaation herätti aito kiinnostus saada oma yritys menestymään.





Resurssivajeen eli itseni tapauksessa tietovajeen iskiessä tuntee fiiliksiä laidasta laitaan. Epätoivoa, ahdistusta, jopa uupumusta - ja kun näistä pääsee yli ja alkaa tehdä asialle jotain, tulee mukaan tunteita kuten oivaltamisen ilo, innostuneisuus ja itsevarmuus. Kun laskelmia tehdessä alkaa näyttää siltä, että ensimmäisen puolen vuoden osalta palkka tulisi suurelta osin lainarahasta ja näin ollen lainamäärä tulisi olemaan aika suuri, iskee epätoivo. Sitä uskoo omaan liikeideaansa, mutta samalla pessimisti on hypännyt olkapäälle ja huutelee lannistavia herjoja minkä ehtii. 

Yrittäjyyteen kuuluu tietynlainen riskinottaminen. Olen jo aiemmin miettinyt yrityksen perustamista ja ajatuksenani on perustaa yritys niin, ettei siihen tarvitsisi ylimääräisiä rahoituksia. Ajatus siitä, että pitäisi elää lainalla, on vieras. Kuitenkin olen nyt laskelmien kautta huomannut, että vaikka tekisin työtä pääasiassa kotona, työvälineinä läppäri, puhelin ja oma pääni, rahaa tarvitaan. Yrittäjyydestä koituu kuluja, joita ei välttämättä tule heti edes ajatelleeksi - kirjanpito, vakuutukset, printterit ym. hankinnat, matkakulut, markkinointimateriaali, nettisivutila, puhelin- ja internetlaskut, jne. Ennen kuin yritys ehtii laskuttaa yhtään mitään, sen on pitänyt jo maksaa laskuja. 

Nyt tällä viikolla olen menossa keskustelemaan paikallisen elinkeinoyhtiön edustajan kanssa yritysideastani sekä siihen liittyvästä kuten rahoitus, kilpailijat ja kysyntä. On nimittäin ihan satavarma, että jos en lähtisi sitä tietoa hakemaan tahoilta, jotka ovat sen tiedon kanssa päivittäin tekemisissä, olisin vielä vuoden päästäkin ihan yhtä uunona etsimässä tietoa nettisivuilta. Tämän viikkoisen keskustelun jälkeen pitäisi treffata TE-keskuksen edustaja sekä todennäköisesti myös ELY-keskuksen edustaja. Lisäksi minulla on lähisuvussa yrittäjiä kouluttanut ihminen, joka on luvannut sparrailla. Keskusteluiden kautta saan sitä tarvitsemaani tietoa ja ymmärrystä, jotka tasapainottavat tämän hetkistä tietovajetta. 





Oletan, että keskusteluiden jälkeen tiedän tämän markkina-alueen tilanteesta. Netistä en löytänyt varsinaisia paikallisia kilpailijoita, mutta onko syynä vähäinen kysyntä vai eikö tätä ole vielä kokeiltu. Sitten tiedän todennäköisesti myös tarkemmin juuri minulle sopivista rahoitusratkaisuista. Toivon myös, että keskustelukumppanini näkevät yritysideassani potentiaalia. He ovat nähneet jos minkäkinlaisia ideoita uransa varrella, joten luotan heidän näkemyksiinsä. Haluan kartoittaa tulevaa toimintaympäristöä sekä rauhassa tutkia miten yrityksellä olisi parhaimmat edellytykset toimia. Laskelmien kautta pystyn lisäämään omaa itsevarmuutta, kun tiedän faktoja esimerkiksi tarvittavasta myyntimäärästä ja kiinteistä kuukausittaisista kuluista. Samalla toki pyörittelen tuoteideoita päässäni ja suunnittelen logoa ja nettisivua. Pitää olla tasapaino niiden vakavien ja hauskojen asioiden välillä.