Size does matter! Take steps instead of leaps when chasing your dream.

Ei liene sattumaa, että työelämässä isot muutokset pyritään tuomaan pieninä paloina, sillä mitä isompi muutosköntti tuodaan kerralla, sitä suurempi muutosvastarinta.

Väitän, että sama pätee myös ns. elämäntapamuutoksessa. Jos kertarytinällä laitetaan kaikki vanha toiminta romukoppaan ja korvataan uusilla, on hyvin todennäköistä, että jollain tapaa musertuu. Jos ei heti, niin hetken päästä. Hammasta purren voi päästä pitkällekin. Uuden omaksuminen vie todella paljon voimavaroja (henkisiä ja fyysisiä), jotka miinukselle joutuessaan aiheuttavat uupumusta ja väsymystä. Yleensä elämäntapamuutoksella haetaan hyvää oloa, joten mielestäni tässä(kin) asiassa tulisi edetä pienillä askelilla. Melkein voisi sanoa, että mitä suurempi muutos halutaan tehdä, sitä pienemmät stepit!


Yleensä aloittaessa muutosta ihmisellä on mielessä jokin syy, miksi muutosta halutaan. Jotta muutoksella olisi mahdollisuuksia onnistua, sen tulisi tuoda iloa, onnellisuutta, terveyttä ja/tai hyvää oloa. Jos syy liittyy muihin ihmisiin tyyliin "treenaan, jotta päät kääntyy" tai "yritän käyttäytyä tietyllä tavalla, jotta pääsen piireihin", kannattaa vielä hetki miettiä sitä mikä olisi se aito itseesi liittyvä syy. Mikä sinulle tuo siinä hyvää oloa ja tuoko se sitä oikeasti. Toki sitä ei välttämättä etukäteen tiedä, mutta pääasia, että se tuntuu itselle oikealta. 

Kun se muutoksen maali on selvillä, olisi hyvä miettiä millaisiin osiin prosessin voi jakaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mitä pienempiin osiin pilkot, sitä useammin saat otettua steppejä ja jokainen steppi tuo fiiliksen onnistumisesta sekä tavoitetta lähemmäs. Onnistumisen kokemukset motivoivat jatkamaan prosessia eteenpäin ja näistä kokemuksista voi hakea tsemppiä, jos jotain takapakkeja tulee. Pienten steppien etuna on myös, että ajatus ehtii muutokseen mukaan. Voi rauhassa kuulostella itseään ja oppii huomaamaan mitä tuntemuksia jo nämä pienet muutokset saavat aikaan. 


Jos on paljon uutta, sitä helposti suorittaa vaan ja yrittää selviytyä maaliin. Miksi esimerkiksi samantien pitää yrittää muuttua sohvaperunasta fitnessmalliksi tai lihan suurkuluttajasta vegaaniksi? Eikö siitä keskeltä löytyisi jotain sopivampaa, ainakin alkuun? Toki, kyllähän se joillekin on se sopiva tie, mutta harva meistä pystyy suoraan valkosuklaaseen tottuneena alkaa pokerinaamalla mutustaa 100% kaakaonibsejä. Samalla tavalla kuin tummempaan suklaaseen siirtymisessä pitää yleensä totutella niillä välissä olevillä prosenteilla, missä tahansa elämänmuutoksessa tulisi tavoite purkaa osiin ja makustella osat erikseen. Tietysti koko ajan sitä pitää mielessä sen, mitä kohti mennään, mutta että nauttii niistä vaiheista ja niiden onnistumisista. 

Tavoitteiden jakaminen osiin pätee mihin tahansa elämässä - unelmiin, työhön ja jopa kiireisiin aamuihin. Jos et usko, niin kokeile!

Elämyksellisiä steppejä sinulle!!

- Laura


ENGLISH:
It sure is not a coincidence that in work life big changes are tried to execute in small parts because bigger change causes bigger resistance.

I state that it is completely same thing in so called life change. If you throw all old habits away at once and replace those with new ones, it is very likely that you get strained some way. If not straight away, but after a while. Learning new things and habits consume a lot of resources (mental & physical) and when those get too low, it causes exhaustion and fatigue. Usually people aim to wellbeing when doing a life change so in my opinion in (also) this issue should be proceeded in small steps. Actually could be said that the bigger the wanted change is, the smaller the steps should be!

Usually when people start the change they have some reason why they are doing it. To have some chance to succeed in change, it should bring joy, happiness, health and/or good feelings. If the reason is somehow related to other people like "I do exercise to make heads turn" or "I try to behave in sort of way to get in to circles", it is worth to think once more through and seek the real YOU related reason. What it is in your goal that brings you the good feeling and does it really do that. Of course you don't necessarily know that beforehand but the main thing is that you feel it right.

When the goal of change is clear, it is wise to think in which kind of parts the process can be divided. Well planned is half made. The smaller the parts are, more steps you are able to take and every step brings you a feeling of success and the goal closer. These experiences of success motivate to continue the process even though there may come some setbacks. Advantage of smaller steps is also that your thoughts have time to adapt. Then you can listen to yourself and learn to notice what kind of feelings even these small steps raise in you.


If there is a lot of new, you easily just keep on performing and try to achieve the goal. I can't help thinking that why do people so often want to change themselves from coach potato to fitness model? Or from meat lover to vegan? Is there really nothing suitable in between at least in the beginning? Sure, for some people it suits well to get from one side to another straight away. But very few people are actually able to eat 100% cacao nibs with pokerface after being used to white chocolate. Same way as in switching to darker chocolate and getting familiar with it by tasting first the smaller percentages, in any other life change the aim should be chopped in to pieces and taste each piece separately. Of course you keep the main focus clear in mind but one should enjoy the phases and success in those.

Dividing goals to smaller parts matters in every field of life - dreams, work, and even busy mornings. If you don't believe, please try!

Memorable steps for you!

-Laura

No failures, only learning experiences!

Kuten eilisessä postauksessa totesin, jokaisen polku on uniikki. Se tarkoittaa myös sitä, että jokaisella on omien päämääriensä lisäksi eri määrä erilaisia risteyksiä polkunsa varrella. Elämä on oppimisprosessi ja sekös on hieno juttu! Elämän polulle kuuluvat harha-askelet, sillä niiden kautta karttuu elämänkokemus, josta saa heijastuspintaa myöhempää elämää varten. 

Tämä tarkoittaa sitä, että sitä saattaa nähdä läheisensä toiminnan olevan jollain tapaa "vääränlaista" tai hänelle sopimatonta. Joskus sitä saattaa yrittää saada tätä läheistä ymmärtämään hänen toimintansa puutteita, mutta varmaan kahdessa kolmesta tapauksessa puheet menevät kuuroille korville. Syy on ihan selkeä - läheisen tulee itse huomata mahdollinen sopimattomuus. Ja mistäs sitä tietää, vaikka se sopisikin. Ehkä me ulkopuoliset emme vain tiedostaneet sitä aiemmin. Mietitään vaikka jotain laulajaa, jolle sanotaan pienestä asti, että "meidän suvussa ei ole nuottikorvaa lainkaan" ja lapsen ei anneta suuntautua musiikkiharrastuksen pariin tähän vedoten. Sitten joskus pitkän ajan jälkeen aikuisena henkilö uskaltautuu laulamaan julkisesti ja kukaan ei voi uskoa kuulemaansa. Mutta harha-askelena voisi olla vaikka koulutus, joka ei sitten tuntunutkaan omalta.

Don't hide yourself and your needs


Jos ei anneta ihmisten itse ottaa omia harha-askeleitaan, heille ei kerry elämänkokemusta eikä sen myötä kykyä tunnistaa omia vahvuuksia ja heikkouksia. Ei se haittaa, jos ei joskus onnistu. Mitä siitä? Sitten vaan kokeilee jotain toista juttua. Kyllä se oma juttu löytyy, kun malttaa etsiä ja kuulostella. 

Reveal the Real YOU!

Jonkun polku sen oman elämän tasapainon löytymiseen on pidempi kuin toisilla. Se ei välttämättä ole ollenkaan huono asia. Kuten edellä mainitsinkin, oman polun kulkeminen kerryttää sitä elämänkokemusta, josta ammentaa myöhemmin elämässä.

Voitaisiinko siis ajatella, että ei ole epäonnistumista. On vain oppimiskokemuksia. 

Uskalla yrittää! Mitä on pahinta mitä voi käydä? Opit itsestäsi. Ei siis kannata enää epäröidä!

- Laura


ENGLISH:
Like I mentioned in my previous post, every life path is unique. It also means that everyone of us have, in addition to our own goals, different amount different crossroads among the path. Life is a learning process, which is really great thing! Missteps are part of life path because from those we get life experience which we can use as reflection surface later in life.

This means that sometimes we see our loved one choosing the "wrong" path. We might try to make this person to realize that but two times of three your talk will not be internalized. The reason is clear - this loved one must find out him/herself that the path is not for him/her. And where do you know if it would be good. Maybe we others just didn't know that well enough. Let's think for example some singer who has been told since childhood that "there are no singing skills in our family" and a child is not allowed to begin any musical hobby because of this. And then after a long time as an adult this person dares to sing publicly and no one believes one's ears. But as an example of misstep could be education that didn't feel like own after all.
No more hiding, please!

If we don't allow people to take their own missteps, they won't gain life experience and therefore not ability to recognize own strengths or weaknesses either. It doesn't matter if you don't succeed sometime. What about it? Then you just try some other thing. The own thing will be found after some seeking. 

Someone's path to find that balance in own life takes a bit longer than others. It is not necessarily a bad thing at all. Like I mentioned before, following an own path accumulates life experience that will help for example in future decision-making.

So could we think that there are no failures. There are only learning experiences.

Dare to try! What is the worst case scenario? You learn about yourself. So there is no reason to hesitate anymore!

-Laura

Find your own path

Usein  tuntuu, että me ihmiset kannetaan ihan järkyttävää odotustaakkaa harteillamme. Joskus vanhemmat, suku ja ystävät odottavat meidän tekevän jotain tiettyä jossain tietyssä järjestyksessä ja joskus me ihan itse odotetaan itseltämme tietynlaista toimintaa ja kaavaa. Sitten vielä se homma voi mennä niin, että me itse oletetaan, että ympäristö odottaa meidän tekevän jotain, jne... hirveän terve ja hedelmällinen kasvuympäristö tasapainoiselle ja hyvin voivalle yksilölle? No ei.

Aim high!


Kun on itse saanut lapsia, sitä on välillä joutunut palauttamaan itselle mieleen, että lapsi tulee elämään hänenlaistaan elämää, hänellä on omat vahvuudet, heikkoudet ja omalaatuisuudet eikä meidän tule yrittää niitä muuksi muuttaa. Sen sijaan minun tulisi vanhempana pyrkiä tukemaan lastani siinä mihin hän ikinä pyrkiikään. Ei ole minun asiani suoriltakäsin torpata jotain ideaa vain siksi, että se on minusta jotenkin typerä. Aina pitäisi yrittää nähdä asiat monelta kantilta. Tietysti minun vanhempana tulee puuttua tarpeen mukaan, ettei lapsi vahingoita itseään tai muita, mutta muuten tulee antaa lapsen elää sitä oman näköistä elämää eikä sellaista, jollaista minä häneltä toivoisin. Tulen tekemään parhaani, että lapseni tietävät maailman olevan heille avoin. Minun tehtäväni on auttaa heitä "nousemaan siivilleen", he itse kyllä löytävät sen oman tapansa olla ja elää. Toivon, että he eivät koe velvollisuudekseen elää elämäänsä minun odotusteni mukaan vaan siten kuin he itse kokevat parhaaksi.

Elämän polkuja on niin monta kuin on kulkijaa. Mikään polku ei ole väärä, jos se on kulkijansa itsensä päättämä ja tavoittelema. Meidän pitäisi jokaisen oppia hyväksymään ja arvostamaan muiden valitsemia polkuja, vaikka ne olisivat ristiriidassa omien valintojemme kanssa. Itse olen mennyt aikalailla sen "peruskaavan" mukaan. Peruskoulun jälkeen lukio (olinhan tasainen 8 suorittaja), jonka jälkeen ammattikorkeakouluun (kun en yliopistoon päässyt - olin laiska lukemaan pääsykokeisiin), vaihto-opiskelu, valmistuminen, töihin. omakotitalo, häät, lapset, jne... Nyt jälkeenpäin miettiessä en olisi polkua muuttanut, minulle se sopi. Kaikille se ei ole oma tapa. Joku perustaa perheen peruskoulun jälkeen. Joku menee töihin heti kun mahdollista eikä todellakaan opiskele enempää kuin tarvis. Joku muuttaa ulkomaille välivuotta pitämään ja jää sille tielle. Joku tekee jotain ihan muuta. Niin kauan, kun kulkija on valintoihinsa tyytyväinen, polku on oikea, oli muut mitä tahansa mieltä. (Disclaimer: tietenkään tekeminen ei saa vahingoittaa ketään).

Tärkeintä on, että aamulla herätessä on itsellä pääsääntöisesti hyvä fiilis tulevasta päivästä ja omasta elämästä yleensäkin. Elämällä muiden odotusten mukaan sitä helposti tappaa omat unelmansa. Ei ole helppoa sitten kiikkustuolissa todeta, että olisi sen elämän voinut toisellakin tavalla elää. Katua saa ja opiksi pitää ottaa matkan varrella, mutta "viivan alle" tulisi jäädä positiivinen tulos.

Tykkäätkö sä sun elämästä? Onko kivaa olla sä?

Muista elää!<3

- Laura


ENGLISH:
Very often it feels that we people carry a massive burden of expectation on our shoulders. Sometimes parents, relatives and friends expect us to do something specific in some specific order, and sometimes we expect ourselves that we behave in certain way and obey some pattern. In addition it might be so that we assume that people around us expect us to do something, etc... really healthy and fruitful growing environment for balanced and wellbeing person? No.




When I have had kids, I have sometimes had to remind me that each kid will live his/her kind of life, and he/she has own strengths, weaknesses and uniquenesses, which we should not try to change. Instead I as a parent should aim to support my kid whatever he/she is targeting. It is not my business to tackle some ideas only because those seem stupid by me. One should always see things from different angles. Of course I must act if kid is about to hurt him/herself or some others but otherwise I should let the kid to live his/her way and not in a way I hope from them. I will do my best that my kids know that the world is open for them. My duty is to help them to "get on their wings". They will surely find their way to be and live. I hope that they don't feel that they need to live by my expectations but in a way they feel is best for them.

There are as many paths of life as there are people. No path is wrong, if it is decided by the person him/herself. We should all learn to accept and respect paths others have chosen, even though those might be very different compared to our own choices. I myself have gone by the "basic pattern". After compulsory school I went to high school, after that to polytechnic/university of applied sciences (because I was too lazy to read to entrance exams of university), exchange studying, graduation, work, house, weddings, kids, etc... Now afterwards when thinking of this, I would not change my path. It was suitable for me. But it is not the path for everyone. Someone starts a family right after compulsory school. Someone starts to work whenever it is possible and for sure won't study more than required. Someone moves abroad to spend a year off and stays there. Someone does something totally different. As long as the person is happy with choices he/she has made, the path is right, no matter what the rest of the world thinks (disclaimer: of course no one should get hurt by one's actions).

The most important thing is that when you wake up in the morning, you feel happy about the upcoming day and about the life itself. By living by other's expectations, you easily kill your own dreams. It won't be easy to notice on rocking chair that you could have lived your life another way. It is allowed to regret and one should definitely learn during the journey, but "under the line" should absolutely be a positive result.

Do you like your life? Is it nice to be you?

Remember to live!<3

-Laura



Dare to listen to yourself and find your motivation

Merkityksellisyydestä puhutaan paljon yhtenä motivaation tekijänä. Kun jokin asia on ihmiselle merkityksellinen, hän jaksaa tehdä sitä, vaikkei aina huvittaisi. 




Mihin tämä merkityksellisyys sitten pohjautuu? No arvoihin. Niihin, joihin yksilö sisimmässään vahvasti uskoo. Työelämässä välillä ihmetellään miksei ihmiset innostu työstään. Jos heillä ei ole tekemiseen varsinaista innostusta tai mielenkiintoa, voi miettiä seuraavaksi onko kyseessä mahdollisesti arvoristiriita. Jos vaikka henkilö tykkää säästää luontoa ja joutuukin rakentamaan hiilivoimalaa, ei välttämättä näe työssään toivottua mielekkyyttä. Tai henkilö arvostaa terveellistä, puhdasta ravintoa ja työllistyy pitkän työnhaun päätteeksi karkkikauppaan tai pikaruokalaan, ei välttämättä koe samanlaista innokkuutta ja paloa kuin myyjän pestissä vaikkapa pähkinäkaupassa tai luomuravintolassa. Jos arvojen puolesta kaikki on ok, voi miettiä mikä organisaation kulttuurissa tai asenteissa estää henkilöä toteuttamasta itseään.


Tekemisestä tulisi siis aina löytää se jokin, joka yhdistää tekemisen henkilön omiin arvoihin. Itse en esimerkiksi tällä hetkellä voisi kuvitellakaan tekeväni muita töitä kuin henkilöstön hyvinvoinnin kehittämistä. Minulla on siihen niin vahva palo. Teen toki tarvittaessa muutakin, jos ei kehittämishommia löydy, mutta motivaationi ei varmasti ole samaa luokkaa kuin se olisi kehittämisjutuissa. Töitä tehdään kolmannes vuorokaudesta, joten olisi enemmän kuin mukavaa, että se työ olisi sellaista, josta ihan oikeasti pitäisi. Se tulee sitä paitsi organisaatiolle monella tapaa edulliseksi, että työ ja tekijä mätsäävät hyvin.


Tässä omassa matkassa pääni sisälle olen joutunut pureutumaan aika syvälle ajatuksiini, jotta olen saanut ne aidot arvot esiin. Mitä arvoja toteutan päivittäisessä tekemisessä ja mitkä arvot ovat sellaisia tavoitearvoja, joihin olisi kiva yltää, mutta ei pääse toteuttamisasteelle. Monien vaikuttavissa rooleissa olevien henkilöiden haastatteluja lukiessa arvoiksi usein nostetaan perhe. Sitten kun kysytään miten tämä toteutuu tai kysytään jopa perheenjäseneltä, saattaa vastaus olla, että ko. henkilö on paljon poissa kotoa ja kotona ollessaankin hoitaa toimeensa liittyviä tehtäviä. Omassa elämässäni kotimaisuus ja luonnollisuus ovat vahvoja arvoja. Ne näkyvät niin ruuassa, kosmetiikassa kuin kierrättämisinnokkuudessakin. 


Ruokaan liittyy itselläni ihan selkeä tavoitearvo. Haluaisin ostaa lihani luomuna ja mieluusti paikalliselta tuottajalta. Tällä hetkellä koen suurta ärtymystä, koska se on taloudellisesti mahdotonta. Kunhan pääsen töihin, asiaan tullee helpotusta. Tietysti lihan määrää voisi vähentää ja ostaa sillä 600g perusjauhispaketin hinnalla 250g luomu jauhelihaa ja laittaa lisäksi kasviproteiinia. Been there, done that. Ei mennyt ihan läpi perheelle. Pitää tehdä vielä enemmän asteittain tuo kasviproteiinin lisäys ;)

Itse koen merkityksellisenä muunmuassa sen mitä laitan suustani alas. Haluan sen olevan mahdollisimman puhdasta, maistuvaa ja tuovan mulle hyvän olon. Jos ruuansulatus takkuilee, se todellakin tuo huonon olon pilaten mun päivän ja sehän takkuilee, jos syön jotain epämääräistä. Mulla on empiirinen testi menossa, että mikä mun olon saa välillä tukalaksi. Irtokarkit olen jo määrittänyt "ei sovi mulle" -listaan, samoin maustetut sipsit, uppopaistetut ruuat, maitorahka (ja maitotuotteet suurena määränä kerrallaan) ja monet tuotteet, joissa on kovetettua kasvirasvaa. Kuten huomaatte, olen ollut aika syvällä tuoteselosteissa välillä ;) Mutta kun mä haluan maksimoida mun hyvänolon ja löytäessäni "omat pahikset" voin keskittyä herkuttelemaan niillä mulle sopivilla nameilla. Suklaa ja pop cornit sopivat vallan mainiosti ja dippinä  käytän kermaviilin ja sweet-chilikastikkeen sekoitusta.

Arvot ilmentävät meidän sisintä ja sitä millainen elämä olisi meille mielekästä. Joku voi kertoa oman mielipiteensä siitä, miten muiden tulisi elää, mutta sen sijaan, että kuuntelisivat tätä äänekästä, heidän tulisi kuunnella itseään. Ja uskaltaa poistua sieltä mukavuusalueelta, jos tarvis. Olen lukenut, että arvot toimivat oman tunnon kautta. Jos siis joskus mietit, tehdäkö vai ei, mennäkö vai ei, kuuntele sisintäsi. Älä anna ajatusta sille, mitä muut ovat mieltä päätöksestäsi. Sisimpäsi kertoo kyllä, mitä oikeasti haluat.


Uskallusta päivääsi! 

- Laura


ENGLISH:

Meaningfulness is often mentioned as one key feature in motivation. When something is meaningful for a person, he/she is willing to work for it even though it would sometimes feel rather not to.

Where does this meaningfulness stem from? From values. From those, that the person strongly believes. In worklife sometimes is being wondered why people are not enthusiastic about their job. If they don't have actual interest or enthusiasm, one can next think if there is some kind of value conflict. For example if the person likes to think the nature and gets work assignment to go to build a coal plant, he/she won't necessarily see the wanted meaningfulness in it. Or if the person values healthy, clean food and gets employed after long serious job hunting to candy store or fast food restaurant, he/she probably won't be as enthusiastic as he/she would be for example in nut store or organic restaurant. If everything is okay what it comes to values, one could think what there is in organizational culture or attitudes that hold the person back and does not allow him/her to give one's best.

So one should always find "the thing" that combines the activity to person's own values. For example I can not see myself in any other work except development of employees wellbeing. I have so strong inner strive. Of course I can do something else too, if there is no available development assignments but I am sure that my motivation would not be as high as it would be in development tasks. You work one third of your day, so it would be more than nice if the work would be something that you really like. Besides, it is many ways beneficial to organization if there is a good person-job fit.

In this my own journey inside my head I have had to go pretty deep in to my thoughts to get those real values out. What are the values that I execute in everyday life and what values are sort of target values that would be nice to execute but for some reason you are not able. When reading interviews of influential persons, one very common value is family. Still when you ask how this actually is actualized, you are being told that the person is away quite a lot and even when being home, he/she is "on duty". In my own life Finnishness and naturalness are strong values. Those are being seen in food, cosmetics and even in eagerness to recycle.

My personal target value is related to food. I would like to buy more organic meat and if possible from local farmer. At the moment I feel a strong irritation because it is financially impossible. When I get back to work, this should become easier. Of course I could decrease the meat amount and buy 250g organic meat with the money that I now spend on 600g "normal" meat. I tried to replace half of the meat with vegetarian protein and must say that it didn't go very well. My family did not buy my cooking :D That only tells me that I should make this transfer to higher vegetarian protein more gradually ;)

For me it is meaningful what I eat. I want it to be as clean and tasty as possible, bringing me a good feeling. If digestion gives me hard time, it ruins my day, and it gives me hard time if I eat something obscure. I have an empirical test going on aiming to find out what ingredients make me feel difficult. I have already spotted that candy, seasoned chips, deep fried stuff, dairy products in bigger amounts (especially quark) and many products that include transfat belong to "no for me" -list. As you might notice, I have been quite deep in ingredients sometimes ;) But I want to maximize my wellbeing and when I find my "bad guys" I can concentrate to delicacies that are suitable for me. Chocolate and pop corn are my snacks and if  I want some dip sauce, I use sour cream mixed with sweet-chili sauce. 

Values identify our internal self and the life that would be meaningful for us. Some might tell us how we should be living but instead of listening these tips, we should listen to ourselves. And step out from comfort zone, if needed. I have read that values work through conscience. So if you ever think to do or not to do, to go or not to go, listen to yourself. Don't give a thought to that what others would think of your decision. Internal you will tell you what you really want.

Dare to dare!!

-Laura

What is holistic wellbeing after all?

Niin, mitä se kokonaisvaltainen hyvinvointi sitten tarkoittaakaan. Ainakin se on hyvin monimerkityksellinen. Miten määritellään kokonaisvaltainen? Entä hyvinvointi? Avaan tässä postauksessa hieman omaa ajatusmaailmaani asian tiimoilta.
Different perspectives might show new dimensions.
If you only view in one perspective, it might create an optical illusion.


Itse näen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tavallaan sellaisena "isona kuvana", joka koostuu pienemmistä palasista. Kun tämä iso kuva on kunnossa, yksilö voi kokonaisuutena hyvin eli hän on kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva. Jotta kokonaisuus saadaan kuntoon, täytyy kiinnittää huomiota näihin osa-alueisiin ja mikä tärkeintä - niiden väliseen tasapainoon.

Mielestäni Pentti Sydänmaanlakka on tehnyt fiksun jaottelun kirjassaan "Älykäs itsensäjohtaminen". Vaikka kirja käsittelee itsensäjohtamista, sen lopputulemana on kuitenkin paremmin voiva ihminen. Lienee siis sanomattakin selvää, että itsensäjohtamisella ja kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla on paljon yhteistä. Mutta siis takaisin siihen jaoitteluun. 


Hyvinvointi voidaan jakaa viiteen alueeseen:

Keho (fyysinen) - ravinto, liikunta, lepo, uni ja rentouminen


Mieli (psyykkinen) - ajattelu, muisti, oppiminen, luovuus ja havainnointi


Tunteet (sosiaalinen) - tunteiden hallinta, positiivisuus, ihmissuhteet, harrastukset ja yhteisöllisyys


Arvot (henkinen) - arvot, päämäärät, merkitys, henkiset virikkeet ja tasapaino

Työ (ammatillinen) - ydintehtävät, tavoitteet, osaaminen, palaute ja kehittymine


Kun nämä osa-alueet ovat keskenään tasapainossa, yksilö tuntee olonsa hyväksi ja nauttii elämästään. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja näin ollen se mikä on toiselle tasapaino, voi olla toiselle epätasapaino. Ihmisillä on omanlaisensa voimavarat, joita onneksi pystyy kehittämään, mutta joiden rajat tulisi ymmärtää. Voimavarat on niitä tietoja ja taitoja, joiden kautta ihminen tuntee itsensä kyvykkääksi siihen mitä on tekemässä. Ne määrittävät sitä miten ihminen jaksaa päivittäisissä toimissaan. Jos esimerkiksi työelämässä saa yhtäkkiä todella ison kuorman vastuuta, voi voimavarat tuntua vähäisiltä ja ihminen musertuu. Jos taas vastuuta annetaan pikkuhiljaa taitojen kasvaessa, ihminen ei muserru vaan pystyy nauttimaan sopivasta haasteesta.

Itsensäjohtamista tarvitaan siihen, että pystytään luotsaamaan itse itsemme kohti sellaista minää, joka haluamme olla. Sellaista, joka voi fyysisesti hyvin, elää arvojensa mukaan itselle sopivien ihmisten ympäröimänä, ja tehden työtä, josta nauttii.



ENGLISH:


As far as I see, holistic wellbeing is like a "big picture" that consists of smaller parts. When this big picture is in shape, person is feeling well as a whole. To get the big picture to shape, one must pay attention to these parts and especially to the balance between them.


In my opinion Pentti Sydänmaanlakka has made a smart division in his book "Älykäs itsensäjohtaminen" (Wise self-leadership). Eventhough the book is about self-leadership, the result is that the person feels better after improving own self-leadership. Therefore it is pretty clear that self-leadership and holistic wellbeing have a lot in common. But well, back to that division.


Wellbeing can be divided in to five categories:


Body (physical) - nutrition, exercise, rest, sleep, and relaxation


Mind (mental) - thinking, memory, learning, creativity, and observation


Feelings (social) - mastering of feelings, positivity, relationships, hobbies and sense of community


Values (spiritual) - values, objective, meaning, mental stimulus and balance

Work (professional) - core tasks, target, capabilities, feedback and development


When these categories are in balance, a person is feeling good and enjoying of life. Everyone is special and therefore what is balance for one is imbalance for another. People have unique resources that fortunately can be developed but still the limits that current resources set, should be acknowledged as well. By resources is meant those pieces of knowledge and capabilities that make an individual to feel oneself capable in doing what he/she was going to. Those define how a person manages in daily activities. If for example one gets a huge amount of responsibilities at work in short amount of time, resources might feel scarce and person gets exhausted. But if responsibilities are given gradually while skills develop, a person won't feel exhausted but is capable to enjoy of the suitable challenge that new responsibilities are offering.


We need self-leadership to lead us to be the person who we want to be. The person that feels physically good, lives by own values, is surrounded by inspiring people, and has a meaningful job, that he/she enjoys.