Enjoying, not performing!

Olin julkaisemassa tätä eilen, mutta tuulen aiheuttama sähkökatko toi mutkia matkaan. Maalla asumisen iloja.

I was publishing this yesterday but the wind caused blackout. Advantages when living in countryside.

Oi voi, ulkona on ihan järjetön tuuli! Ja sade! Voi niitä, jotka ovat tällä hetkellä juoksemassa Jukolan viestissä pitkin metsiä. Vaikka metsistä pidänkin, niin jotenkin nyt houkuttelee olla sisällä ja kuunnella ulkoa kuuluvaa sateenkohinaa lämpimässä. Olen koko päivän litteroinut graduuni liittyviä haastatteluita. Se on kuulkaa pitkäveteistä puuhaa se. Sinänsä mielenkiintoista kuunnella kertaalleen ne haastattelut, mutta se puhtaaksi kirjoittaminen! Kirjoittaminen vie kolme kertaa sen verran aikaa kuin itse haastattelu ja haastatteluni ovat 35-98 minuuttia. Nyt se on onneksi saatu tehtyä ja pitäisi alkaa analysoimaan. Jotenkin on vaan hankalaa saada otetta analyysistä. Päässä se on muotoutunut kaiken aikaa, kun teki haastatteluita yms. Mutta se paperille saaminen. Vanha kunnon sokeriöveri voisi toimia hetkellisesti runosuonen löytymiseen, mutta ei se energiapiikki kestä kuin pienen tovin.

Sateesta ja energiasta tuli mieleeni toissapäiväinen juoksulenkkini, joka tuli tehtyä lämpöisessä kesäsateessa. Ihanan virkistävää, kun ei oikastaan tule kuuma ollenkaan. Loppumatka oli jokseenkin huvittavaa, kun lenkkarit olivat aivan märät. Lätisi vaan joka askelella!

Oh my gosh what a wind there is outside! And rain! Poor them, who are running in the forest at the moment in a big orienteering event called Jukola. Even though I like forests a lot, somehow I like now being inside and listening to rain outside. I have spent the whole day by transcribing interviews to my thesis! That is so boring! Those interviews are of course interesting but the actual writing. Writing take three times more time than the actual interview and my interviews are 35-98 minutes. Now I have finally written those all, so now it is all about analysis. Some how it is really hard to start analysing. I have the process going on in my mind all the time when I was doing the interviews, etc. but the writing. Good old sugar overdose could work for a while to help to find writing mood but that energy spike won't last for long.

From rain and energy my evening run a couple of days a go came to my mind. It was warm summer rain and so refreshing because you didn't actually felt sweaty at all. The end of the route was quite funny because my sneakers were so wet that you could hear it in every step! 

Old me would never have stopped to take a selfie during a run because it lowers the heart rate.

Reilu viisi vuotta takaperin olin liikunnassa vahvasti suorittavaa tyyppiä. Mukana oli vahvasti myös välineurheilua, tiedättehän. Ei voinut lähteä lenkille ilman sykevyötä, sykemittaria ja gps-laitetta. Piti saada matka, syke, vauhti ja energiakulutus tarkasti tietoon. Arvatkaa mikä katastrofi ja päivän pilaantuminen, jos sinänsä hyvän lenkin jälkeen huomasi jonkun laitteen tiltanneen ja jäi vaikka reitti piirtymättä ja keskivauhti saamatta.

Tuommoinen toiminta toi sinänsä hyvää oloa, mutta varsinaisen liikunnan riemun löysin vasta, kun lopetin tuon suorittamisen. Ei se helppoa ollut. 

Ennen juoksin vaikka hampaat irvessä sen ennalta suunnittelemani reitin. Nyt juoksen fiiliksen mukaan. Vaihtelen nopeutta sen mukaan miltä tuntuu, teen mäkivetoja, jos on energiat kohdillaan ja hyppelehdin metsässä kiveltä toiselle, jos tuntuu siltä. Jos ei jaksa ennalta suunniteltua reittiä, niin ei haittaa muuttaa sitä kesken kaiken. Siinähän saattaa vaikka löytää jotain mielenkiintoista, jos oikaisee normaalista poikkeavasta kohdasta metsän läpi.

About five years back I was strongly performing every time when doing any exercise. I was also highly equipped, you know. I could not go out for a run without heart rate monitor and gps. I had to get to know the route, heart rate, speed and energy consumption. Guess what catastrophe and day ruiner it was if after a basically good run you noticed that some equipment had not worked the way it should have had and you were not able to get the route or average speed.

Back then all that measuring was part of the wellbeing experience but the actual joy of exercise I found after I stopped that measuring and performing. It was not easy.

Before I ran the route I had decided beforehand even if it didn't feel good. Now I ran according to my feelings. I change speed, ran up to hills if I feel energetic and jump from a stone to another in forest if I feel like it. If I don't feel like running the route I decided, I change the route. By doing that you might find something interesting if you use some short cut and go through a forest in a place you don't usually go.


It is great that when I am out in forest, I have time to look around and sense all scents, colors and singing birds.

Itse uskon, että kokisin nykyään kovin suositut aktiivisuusrannekkeet lähinnä ahdistavina. Riittää, että mä itse tiedostan jos jää lenkit joltain viikolta väliin, en tarvitse siihen enää mitään piipittävää kelloa lisäämään ärtymystä. Ehkä nuo toimivat niillä, jotka tarvitsevat jonkun ulkopuolisen apua potkimaan sohvalta ylös. En tiedä :) Muutenkin koen liikkumisen aikatauluttamisen ahdistavana. Tykkään liikkua silloin, kun tuntuu siltä.

Suorittamisen lopetettuani, minun ei tarvitse etsiä motivaatiota lenkille lähtemiseen. Se on olemassa luonnostaan. Jos ei huvita juosta, niin kävelen. Itsensä kuunteleminen voi helposti jäädä suorittamisen jalkoihin, mutta sitäkin voi harjoitella. Miettii mitä oikeasti haluaa ja mikä on sen tiellä. Onko se väsymys (unta lisää), terveys (sopivat hoitokeinot ja sovellettu tekeminen terveyden tilan mukaan), ruoka (kuka valitsee kaupassa?) vai joku muu? Itselläni suurin syy välillä edelleen meinaa olla väsymys, mutta muistaessani miten piristävä vaikutus pienelläkin happihyppelyllä on, epäröinnit unohtuvat.

I believe that I would feel nowadays very popular activity bracelets mostly stressing. It is enough that I myself am aware that in some weeks I have not been able to do some exercise. I don't need any beeping watch to increase my irritation. Maybe those work for people who need someone to kick them up from coach. I don't know :) In general I feel that for me scheduling exercise causes stress. I like to work out when I feel like it.

After I stopped performing I don't have to find motivation to go out to exercise. I have it naturally. If I don't feel like running, I walk. Listening to yourself might easily be unheard when performing but you can practice it. You can think what you really want and what is holding you back. Is it tiredness (more sleep), health (suitable curing methods and applied ways to do what you want according to you present health), food (who makes the decisions in store?) or something else? For me tiredness is even still sometimes trying to keep me on coach but I have learned to retrieve to my mind the refreshing feeling that exercise brings and then all hesitations are forgotten.

Kuuntele itseäsi!
Listen to yourself!

- Laura

Ei kommentteja

Kommenteissa on valvonta päällä, joten ei hätää, ne tulevat kyllä näkyviin :) Pidän kaikenlaisesta asiallisesta kommentoinnista! Anna palaa!

I check all comments before publishing, so please don't worry, your comment will show later on :) I like all decent comments!