Epätoivosta kohti itsevarmuutta

On tullut testattua ihan käytännössä millainen fiilis tulee, kun tuntee, ettei omat resurssit eli voimavarat riitä. Resursseilla voidaan tarkoittaa mitä tahansa asiaa edistävää eli aikaa, tietoa, osaamista, varallisuutta, jne. 

Olen pyöritellyt sitä yrittäjyysasiaa monelta eri kantilta ja vaikka olen kaupallista-alaa lukenut, on yrittäjyyttä sivuttu vain pääpiirteittäin. Tai kyllä sitä oikeastaan on käsitelty syvällisestikin. Minua ei ole vain kiinnostanut sisäistää yritysrahoitusta tai yhtiömuotoja. Sen sijaan itse yrittäjyys, markkinointi, myynti ja tietynlainen numeron pyöritys kiehtoo ja on aina kiehtonut. Kävin siinä aiemmassa postauksessa mainitsemassani yrittäjyyspäivässä ja tuli taas muistutus siitä, että nuo em. asiat eivät ole olleet pääkiinnostukseni kohteena. Kuitenkin tosiasia on, että sikälimikäli tässä aletaan yritystä perustaa, niiden yhtiömuotojen ja varsinkin erilaisten rahoitusvaihtoehtojen tulee olla aika selkeänä päässä. Motivaatio on muuten hassu juttu, kun se tulee jotain kautta, aiemmat puuduttavat asiat alkavat tuntua kiinnostavilta. Niin myös nyt. Tällä kertaa motivaation herätti aito kiinnostus saada oma yritys menestymään.





Resurssivajeen eli itseni tapauksessa tietovajeen iskiessä tuntee fiiliksiä laidasta laitaan. Epätoivoa, ahdistusta, jopa uupumusta - ja kun näistä pääsee yli ja alkaa tehdä asialle jotain, tulee mukaan tunteita kuten oivaltamisen ilo, innostuneisuus ja itsevarmuus. Kun laskelmia tehdessä alkaa näyttää siltä, että ensimmäisen puolen vuoden osalta palkka tulisi suurelta osin lainarahasta ja näin ollen lainamäärä tulisi olemaan aika suuri, iskee epätoivo. Sitä uskoo omaan liikeideaansa, mutta samalla pessimisti on hypännyt olkapäälle ja huutelee lannistavia herjoja minkä ehtii. 

Yrittäjyyteen kuuluu tietynlainen riskinottaminen. Olen jo aiemmin miettinyt yrityksen perustamista ja ajatuksenani on perustaa yritys niin, ettei siihen tarvitsisi ylimääräisiä rahoituksia. Ajatus siitä, että pitäisi elää lainalla, on vieras. Kuitenkin olen nyt laskelmien kautta huomannut, että vaikka tekisin työtä pääasiassa kotona, työvälineinä läppäri, puhelin ja oma pääni, rahaa tarvitaan. Yrittäjyydestä koituu kuluja, joita ei välttämättä tule heti edes ajatelleeksi - kirjanpito, vakuutukset, printterit ym. hankinnat, matkakulut, markkinointimateriaali, nettisivutila, puhelin- ja internetlaskut, jne. Ennen kuin yritys ehtii laskuttaa yhtään mitään, sen on pitänyt jo maksaa laskuja. 

Nyt tällä viikolla olen menossa keskustelemaan paikallisen elinkeinoyhtiön edustajan kanssa yritysideastani sekä siihen liittyvästä kuten rahoitus, kilpailijat ja kysyntä. On nimittäin ihan satavarma, että jos en lähtisi sitä tietoa hakemaan tahoilta, jotka ovat sen tiedon kanssa päivittäin tekemisissä, olisin vielä vuoden päästäkin ihan yhtä uunona etsimässä tietoa nettisivuilta. Tämän viikkoisen keskustelun jälkeen pitäisi treffata TE-keskuksen edustaja sekä todennäköisesti myös ELY-keskuksen edustaja. Lisäksi minulla on lähisuvussa yrittäjiä kouluttanut ihminen, joka on luvannut sparrailla. Keskusteluiden kautta saan sitä tarvitsemaani tietoa ja ymmärrystä, jotka tasapainottavat tämän hetkistä tietovajetta. 





Oletan, että keskusteluiden jälkeen tiedän tämän markkina-alueen tilanteesta. Netistä en löytänyt varsinaisia paikallisia kilpailijoita, mutta onko syynä vähäinen kysyntä vai eikö tätä ole vielä kokeiltu. Sitten tiedän todennäköisesti myös tarkemmin juuri minulle sopivista rahoitusratkaisuista. Toivon myös, että keskustelukumppanini näkevät yritysideassani potentiaalia. He ovat nähneet jos minkäkinlaisia ideoita uransa varrella, joten luotan heidän näkemyksiinsä. Haluan kartoittaa tulevaa toimintaympäristöä sekä rauhassa tutkia miten yrityksellä olisi parhaimmat edellytykset toimia. Laskelmien kautta pystyn lisäämään omaa itsevarmuutta, kun tiedän faktoja esimerkiksi tarvittavasta myyntimäärästä ja kiinteistä kuukausittaisista kuluista. Samalla toki pyörittelen tuoteideoita päässäni ja suunnittelen logoa ja nettisivua. Pitää olla tasapaino niiden vakavien ja hauskojen asioiden välillä. 

Irtisanoutuminen

Olen kutkuttavassa elämänvaiheessa. Olen ottanut harppauksen kohti tuntematonta tai ehkä jopa hypännyt laiturilta pää edellä toivoen, ettei siellä ole kivi ihan heti pinnan alla. 

Minulla oli vakaa aikomus palata aiempaan työhöni nyt vanhempainvapaan ja opintovapaan jälkeen, mutta laskelmien jälkeen huomasin, ettei se kannatakaan. Työni olisi ollut Helsingissä ja itse olen Lappeenrannassa. Olin alunperin miettinyt, että jos voisin olla etätöissä pääasiassa ja käydä toimistolla 1-2 päivänä viikossa vuoroviikoin, se voisi toimia. Mutta työn luonteen vuoksi minulle sanottiin, että toimistolla pitäisi olla kolmena päivänä viikossa. 30 matkan junalippu maksaa 717€ ja lasten päivähoitomaksut ovat about 600 euroa, kun niihin ei oteta huomioon vanhempien työmatkakuluja, ainoastaan palkka. 

Irtisanoin itseni. Se oli aika erikoista itselleni. Mutta mielestäni on tärkeää, että kun on pieniä lapsia, työ ja vapaa-aika ovat sopusoinnussa. Sekä tietysti se, ettei joudu itse maksumieheksi siitä, että menee töihin. Ihan niin innokas työntekijä en ole, että haluaisin maksaa siitä, että tekisin töitä.

Mutta mitä sitten nyt tekisin? Kortit ovat levällään. Olen toki hakenut tälle alueelle useampaan työhön, mutta vielä ei ole tärpännyt. Olisi huippua, jos löytyisi työ, jossa voin itse kehittyä ja jolle minulla on mahdollisimman paljon annettavaa. Olen aika yllättynyt, ettei vielä edes ahdista juurikaan. Saa nähdä miten ahdistaa siinä kohdassa, kun työkkäriin pitää ilmottautua ja perustella irtisanoutumisen syyt. Ihan järkevät ne syyt ovat. Olisihan työmatkaan kulunut suuntaansa kaksi tuntia ja muutimme tänne mieheni työn perässä aikanaan. Tässä on siis perheen yhdistäminen ja työllistymisalueelta poistuminen syynä. Toivottavasti ne riittävät noiden laskelmieni lisäksi, ettei tulisi sitä kolmen kuukauden karenssia. Ei nimittäin olisi ihan sellaiseen varaa.

Aika jännittävä tilanne. Minulla on yksi yritysidea ollut jo muutaman vuoden ja nyt saattaisi olla aika katsoa onko se myös kannattava. Huomenna täällä järjestetään yrittäjyydestä kiinnostuneille sellainen tapahtuma ja osallistun siihen. Harmittavaa, ettei Suomessa ole hirveän helppo aloittaa yrittäjyyttä työttömänä. Kun perustaa yrityksen, jää samantien kaikki tuet pois, vaikkei yritystoiminta yleensä alkuun ole kovin kannattavaa kaikkine alkukustannuksineen. Mutta ehkäpä tässäkin kohtaa esteet ovat tehty voitettaviksi ja on aika elää edelleen kuten täällä blogissakin paasaan - positiivisesti, osaamiseensa ja itseensä uskoen :)

Tällä asenteella:



Löydä oma potentiaalisi

"Sä pystyt siihen"

"Rohkeesti vaan"

"Vielä vähän matkaa"

"Nyt en kyllä luovuta"

Onko sinulla tapana puhua itseksesi esimerkiksi tiukan paikan tullen? Sille usein hymistään ja kohotellaan kulmia, mutta todellisuudessa se on oikein hyvä tapa! Itselle suunnattu kannustuspuhe nimittäin ihan oikeasti tehoaa. Yhtä lailla kuin jatkuva haukkumisen ja mollaamisen kuunteleminen/ itsensä sättiminen vähentää minäpystyvyyttä (self-efficacy), sitä voidaan parantaa itseään tsemppaamalla, self-talkilla. Olisikohan tuo self-talk sitten suomeksi itsepuhelu :)



Sen sijaan, että sanomme itsellemme, että emme pysty tai kykene tekemään jotain, meidän tulee todeta itsellemme, että todellakin teen ja onnistun! Jos ei itse usko itseensä ja omiin kykyihinsä niin kuka sitten? Meissä jokaisessa on potentiaalia yhteen jos toiseen asiaan, se pitää vain valjastaa käyttöön! Monissa tilanteissa ainakin itsellä tuntuu, että toisella olkapäällä istuu joku, joka yrittää lytätä ja toisella olkapäällä toinen huutelee, että älä usko tuota, tee vaan :)

Jos minäpystyvyys on suhteellisen hyvällä ns. normaalilla tasolla, ei tsemppiä tarvita välttämättä paljoa, jotta nähdään selkeitä tuloksia. Tulokset voivat näkyä esimerkiksi energisyytenä ja tekemisen meininkinä. Saadaan aikaan vaikka mitä "koska minä voin ja kykenen". Jos minäpystyvyys taasen on jostain syystä alhaalla, eikä oikein luoteta niihin omiin kykyihin, tarvitaan enemmän työtä asian korjaamiseen. Ihan alkujaan kannattaa ottaa asian korjaamisessa armollinen asenne - se tulee viemään aikaa. Kun jaksaa nähdä vaivaa, se palkitaan. Jos alhainen minäpystyvyys liittyy vain johonkin tiettyyn asiaan tai tekemiseen (vrt. ei osata omasta mielestä laulaa, koska musiikinopettaja alakoulussa totesi näin), sen korjaaminen on helpompaa kuin tilanteessa, jossa ihminen on lytätty niin, että hän tuntee olevansa täysin hyödytön.



Ei tule varmaan yllätyksenä, että meistä kukaan ei ole hyödytön. Me ollaan kaikki tärkeitä. Jokaisen tulisi katsoa aamulla peiliin ja todeta itselleen, että "sä rokkaat, tästä päivästä tulee superhyvä" (koska self-talk ;) ). Kuka meidän elämästä päättää, ellei me itse? Me ollaan ihan itse vastuussa siitä millaiseksi me annetaan elämämme tulla. Niin hyvässä kuin pahassa. Joskus pitää uskaltaa ottaa se askel sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta saa elämäänsä toivottua muutosta. Silloin tsemppaaminen nimenomaan on tärkeää. Tsempataan meidät ylittämään itsemme! Opitaan uutta, tavataan uusia ihmisiä, käydään mielenkiintoisissa paikoissa, vaihdetaan työpaikkaa ja juostaan se iltalenkin viimeinen ylämäki. Koska me voidaan ja pystytään siihen. Muista aktiivisesti kertoa tämä itsellesi.

"Kyllä sä uskallat"

"Susta on siihen"

Ammatillista haastetta harrastuksista

Jos tämän hetken työssä ei pääse toteuttamaan itseään siinä määrin kuin tahtoisi, kannattaa miettiä vaihtoehtoisia keinoja. Sama pätee, jos olet esimerkiksi perhevapailla. Itselläni on aina ollut todella vahva halua vastata jostain asiasta ja kehittää asioita. Ennen kuin jäin perhe- ja opintovapaalle minulla oli työ, joka oli hyvin pitkälle rutiininomaista eikä vastuuta tai kehittämistä ollut juurikaan. Tai ei ainakaan siinä määrin kuin olisin niitä kaivannut. 


Itselleni ammatillista haastetta työn ohella löytyi agilityharrastuksen puolelta, kun otin vastaan seuramme agilityvastaavan pestin. Tämä oli silloin, kun agilityn suosio alkoi vasta nostaa päätään. Vastasin itse seuran agilityvuoroista, -ryhmistä ja treenien aikataulutuksesta. Ei ollut mikään helpoin rasti sijoittaa jokainen harrastaja juuri hänen aikatauluihin ja taitotasolle sopivaan ryhmään. Agility alkoi saada jalansijaa ja meilläkin toiminta kasvoi kohisten. Oli pakko alkaa tehdä rahaa ja siihen ryhdyimme järjestämällä epävirallisia ja virallisia agilitykilpailuita, joiden onnistuminen vaati hyviä projektinhallintataitoja. Itse en toki yksin järjestänyt vaan olin koonnut ympärilleni agilitytiimin, joka koostui innokkaista ja aikaansaavista ihmisistä. Oltiin kaikki ekaa kertaa tässä hommassa, joten maalaisjärjellä ja muilta seuroilta kyselemällä yritettiin pärjätä. Itse vastasin kokonaisuudesta ja muilla oli niissä ensimmäisissä kisoissa omat tonttinsa. Lisäksi meillä oli ihan huippu talkooporukka, jota ilman ei olisi tullut mitään. Siinä korostui se, mitä perus johtamisopuksissa toitotetaan, että koosta ympärillesi osaava porukka. Ei käynyt mielessänikään, ettei joku olisi hoitanut tonttiaan kunnialla. Saatiin ihan huippupalaute, vaikka oli ensimmäiset kisat ja tunsin, että jotain oli tullut tehtyä oikein. Tässä harrastuksessani opin paitsi paljon agilitystä, myös projektinhallintaa, stressinsietokykyä, viestintää, jonkinlaista liidaamista ja toki tsemppaamista myös.

Tämä blogikin on paitsi harrastus myös tapa kehittää itseäni ammatillisesti. Tällä nyt en tarkoita, että tavoitteeni olisi blogata ammatikseni vaan sitä, että pääsen treenaamaan paitsi sivujen ja kuvien muokkausta, myös affiliate-markkinointia. Vielä ei ole mainoksia missään, mutta tulen niitä jollain tapaa tänne tuomaan, jotta opin miten ne toimivat. Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että joka toinen postaus on mainontaa tai joka puolelta hyppää pop-uppia. Ei oo mun tyylisiä juttuja nuo. Tarkoitukseni on lisäksi siirtää tämä blogi bloggerista pois ja tehdä Wordpressillä sivusto. En tarkoita nyt sitä Wp-palvelua vaan ohjelmaa, jolla sitten luodaan sivut erilliseen webhotelliin. Joo, menee vähän nörtiksi ehkä, mutta haluan haastaa itseni :) Mua kiehtoo todella paljon verkkosivustot, niillä tapahtuva mainonta ja samoin some-markkinointi myös. Minulla on blogianikin varten olemassa markkinointisuunnitelma, mutta katsoo nyt koska olisi aikaa lähteä toteuttamaan. Tykkään seurata Google Analyticsin lukuja ja käppyröitä, josta mahdollisesti näen oman markkinointisuunnitelmani toimivuuden. Saas nähdä. Ainahan se on hyvä miettiä ja suunnitella kaikenlaista. Tämä bloggaus on kuitenkin suhteellisen halpa ja kivuton keino opetella uutta. Aikaa se tosin vaatisi vähän enemmän kuin nyt on antaa. Ei pidä antaa sen olla este, korkeintaan hidaste :)

Ota siis itse vastuu ammatillisesta kehittymisestä, jos et tunne saavasi tarpeeksi haasteita työelämässä tai esimerkiksi perhevapailla. Mahdollisuuksia on monia aina vapaaehtoistyöstä ja järjestöhommista erilaisiin käsityökerhoihin ja tanssitunteihin, tai vaikka bloggaus ;). Tärkeintä on se, että se tekeminen on sellaista, jonka tuntee kehittävän itseä siihen ammatilliseen suuntaan, jonne tahtoo tulevaisuudessa tähdätä.

Venyykö illat koneella tahtomattasi? Tässä yksi toimiva ratkaisu

Onkohan siellä ruudun takana muita, jotka kamppailevat samanlaisen ongelman kanssa kuin itse. Nimittäin monesti iltamyöhään huomaan istuvani koneella ja tuijottaen samoja uutisia/sivustoja ihan vain siksi, ettei jaksa nähdä sitä vaivaa lähteä nukkumaan. Pitäisi käydä suihkussa, ruokkia koira, harjata hampaat, etc... kyllä te tiedätte! Siinä on sitten se noidan kehä, että väsyttää ja pitäisi mennä nukkumaan, mutta ei jaksa niitä hommia mitä pitäisi tehdä ennen kuin voisi hyvillä mielin käydä unille.

Tähän apu löytyy niinkin pienestä asiasta kuin ennakoinnista. Tehdään ne asiat ennen kuin käydään siihen koneelle naputtelemaan blogia, gradua, sähköpostia, työhakemusta, whatever. Ei ole oikeasti isoista tekemisistä kyse, kun puhutaan suihkussa käymisestä, koiran ruokinnasta ja hampaiden harjauksesta, niin niihin menee yhteensä kaikkine vaiheineen ehkä 10 minuuttia. Jos 10 minuutin vuoksi lykkää nukkumaan menoa kaksi tuntia, niin voi miettiä pari kertaa, että miten meni niin kuin omasta mielestä :) Meikin poistoon menee muuten vielä vähemmän aikaa...

Tämä on selkeä ratkaisu ja toimiva sellainen. Muistaessani toteuttaa taputtelen itseäni olalle, mutta vähän liian usein on nyt ollut se toinen ääni kellossa. "Mä hetken luen uutisia nyt kun lapset nukkuvat ja meen sitten suihkuun välissä"... yeah right! Osaan kyllä olla omalle toiminnalleni ymmärtäväinen, enkä ruoski itseäni, mutta silti yritän muokata toimintaa vähän jaksavampaan suuntaan. Eihän tuollaisessa turhassa valvomisessa ole yhtään mitään järkeä. Siinä ei voita kukaan. Mielummin sitä haluaa olla päivän pirteä ja tehokas, käyden iltasella hyvällä fiiliksellä ajoissa nukkumaan. Jos on superväsynyt koko päivän, jokainen tietää mitä käy toimintakyvylle ja minkä verran saa aikaiseksi mitä sitten tekikään. Töissä siitä kärsii koko työyhteisö, kotona lapset ja puoliso. 

Eli ennen kuin istahdat koneen, teeveen tai kirjan ääreen, tee kaikki muut hommat siihen pisteeseen, että pystyt siirtymään untenmaille mahdollisimman vähin ponnistuksin, kun sen aika on. Aamullakin on muuten enemmän aikaa käytössä, kun illalla laittaa eväät ja miksei aamupalankin valmiiksi. Ja voi sen kahvinkeittimenkin ladata ja aamulla vain napsauttaa päälle ;)

Onko sinulla tällaisia ajankäyttöön liittyviä tapoja, joista haluaisit eroon? Tavan tunnistaminen on se ensimmäinen askel oman käyttäytymisen muokkaamisessa. Tsemppiä!

- Laura

I wonder if there are someone else out there who are struggling with same kind of problem as me. Namely, many times late at night I notice that I am sitting in front of my computer, staring the same news/websites just because I feel it too tiring to go to bed. You should shower, feed a dog, brush your teeth, etc...oh, you know! There is this vicious circle that you feel tired and you should go to bed but you don't have energy to act.

To this there is solution which is as simple as foresight. Let's make those things before opening the computer to tap text to blog, thesis, e-mail, work application, whatever. It is not question about big things when talking about showering, feeding a dog and brushing teeth. It takes around 10 minutes totally to do all those. If you postpone your bedtime 2hrs because of 10 minutes, you can think how wise is that :) btw, it takes even less time to remove make-up...

This is clear solution and working one. When I remember to execute this, I tap myself on shoulder but a bit too often there has been the opposite. "I read some news now when kids are sleeping and go to shower after a couple of pieces of news"... yeah right! I have learned to be understanding to my activity and not being too harsh to myself, but still I try to modify my actions to be more energy productive than consuming. That kind of staying up late is not wise for anyone. I rather want to be energetic and productive during a day and go to sleep on time feeling good about the day. If you are tired the whole day, everyone knows what happens to performance and how much you manage to do whatever you were doing. At work whole work community suffers and at home kids and spouse.

So before you start surfing online, channels at tv or reading a book (or whatever) do all other things ready so that you don't have to do anything else than walking to bed when you feel it is time to sleep. Btw, you get some extra minutes to your morning if you prepare your lunch box and even brekkie in the evening. You can also prepare your coffee maker, too. Then you just have to press the button in the morning :)

Do you have these kind of habits that you would like to get rid of? Identifying the habit is the first step to modify own behavior. Good luck!

-Laura

OMG It's Monday vai JES! MAANANTAI! 4 tapaa vaikuttaa omaan arkifiilikseen

http://bipolarpandamonium.tumblr.com/post/29301259507


En varmaankaan ole ainoa, jonka Facebookin feedi täyttyy sunnuntaina tai viimeistään maanantaina maanantaita kauhistelevista ja viikonlopun lyhyyttä pahoittelevista meemeistä. Jokaisen kohdalla ensimmäinen asia, joka päähäni tulee, on kysymys "miksi näin". Todellakin, miksi se maanantai on niin kauhea? Toki joku varmasti postaa meemin ihan vain, koska maanantai ja hassu meemi, ottaen asian huumorilla, mutta mitä jos se sitten ei olekaan huumoria?

Jos se maanantai on kauhea oman työn vuoksi, niin pitäisikö sille asialle mahdollisesti tehdä jotain? Kuitenkin 8h päivässä 5 päivää viikossa siellä työn touhussa kuitenkin yleensä ollaan. Työn kanssa on vähän sama juttu kuin hyvän sängyn kanssa. Sen parissa vietetään kolmasosa vuorokaudesta, joten sen olisi suotavaa olla itselle sopivaa.

Jos se maanantai on kauhea siksi, että oma puoliso lähtee taas töihin ja itse jää kotiin lapsikatraan kanssa, niin pitäisikö sille asialle mahdollisesti tehdä jotain? Ei tarvitse ahtautua kotiäitimuottiin, jos ei siihen meinaa helposti sujahtaa. Uskon vakaasti, että lapsi nauttii enemmän olla vanhempien kanssa, jotka eivät ole äkäsiä ja kireänä kuin viulun kieli. Jos siihen olotilaan auttaisi työ tai opiskelu, niin suosittelen. Ei se lapsi rikki mene päivähoidossa ja molemminpuoliselle suhteelle on antoisampaa, että molemmat jaksavat olla suhteellisen iloisina ja touhukkaina yhdessä. 


Mitä sitten tehdä, jos arki ahdistaa?

Keskustele esimiehen kanssa

Jos työ tuntuu puulta, sitä voi yrittää parantaa tuomalla asian esille. Yleensä tilanteessa auttaa, jos on pohtinut jotain kehitysehdotuksia jo itse. Onko se sitten kokonaan uusi työtehtävä, jonkin uuden vastuualueen saaminen tai muu työn organisointiin liittyvä asia, jolla piristää työtä? Vaihtoehtoja on paljon ja niistä kannattaa kysellä. Jos haluaa tehdä parhaansa viihtyäkseen työssään, niin minusta se on palkitsemisen arvoista. Proaktiivisuudesta sakottaminen kertoo huonosta johtamisesta. Asioiden esilletuontitapaan kannattaa kiinnittää huomiota. On eriasia laukaista päin naamaa, että työ on ihan syvältä ja ei voisi vähempää kiinnostaa kuin että sanoo kaipaavansa työhönsä lisää haastetta tämän hetken rutiinien lisäksi.

Keksi omia tapoja muuttaa työtä

Jos esimiehen kanssa ei pääse puusta pitkälle tai jos ei asiaa halua hänelle asti viedä, voi miettiä olisiko jotain keinoja itse kehittää työtä. Pystytkö esimerkiksi tekemään etätyötä ja mennä vaikka mukavaan kahvilaan naputtelemaan lattemukin kera? Tai onnistuuko lempimusiikin kuuntelu työn lomassa? Pystyisitkö muokkaamaan työpistettäsi inspiroivemmaksi? Tai omaehtoisesti muokata työilmapiiriä? Tai voisiko jonkun palaverin pitää neukkarin sijaan lenkkiversiona eli joko porukka kimpassa happihyppelylle tai sitten itse handsfreen kautta keskusteluissa mukana. Moni saattaa tässä älähtää, että läppäriä ei saa mukaan lenkille, mutta minä väitän, että oikeasti tehokkaissa palavereissa on tarpeen vain yksi läppäri avoinna ja oikeasti tehokkaiden palavereiden agenda/ mahdollinen slideshow lähetetään ennakkoon osallistujille, jotta he voivat valmistautua. Näin ollen lenkillä ei tarvita läppäriä tai näköyhteyttä, kun palaverin runko ja sisältö on tiedossa ja omat mielipiteet mietittynä. Ei liene epäselvää, että minusta tämän hetkinen yleinen kokouskulttuuri on tehotonta. Tästä minulla olisi paljonkin asiaa, taidan laittaa postausaiheeksi :)

Hae kouluun tai töihin

Itse halusin hoitaa lapset kotona, mutta huomasin etten ole sitä kotiäitityyppiä. Tarvitsin muutakin elämääni kuin sopivista lastenvaatteista ja ruuasta huolehtimisen. Hain kouluun ja pääsin. Lapsia tosin ei tarvinut laittaa hoitoon, kun opiskelut onnistuivat muiden aikuisten ollessa vapaalla. Se pieni irtiotto silloin tällöin oli suuri apu kotielämän tasapainotuksessa. Päiväopintoina olevat koulutukset yleensä vaativat, että lapsi on jossain hoidossa. Nykyään on kuitenkin erilaisia mahdollisuuksia katsella luennot jälkikäteen, yms. joten välttämättä lapsen ei tarvitse olla täysiä päiviä hoidossa. Monimuoto-opintoja on erilaisia eri aloilla, kannattaa uteliaasti tutkia löytyisikö sieltä se oma juttu.

Jos opiskelu tai kokoaikainen työ ei tule kysymykseen, niin olisiko osa-aikatyö ratkaisu? Työkokemus karttuu ja saa sen pienen "tauon" kotona olemiselle. Ollakseen piristävää, osa-aikatyön tulisi olla itseä kiinnostavaa, joten ihan mitä tahansa ei välttämättä kannata lähteä tekemään.

Hyödynnä opintovapaa

Jos olet ollut pidempään työelämässä, niin suosittelen lämmöllä opintovapaata. Kaikkiin opintoihin ei vapaata saa, mutta moneen kyllä. Kannattaa selvitellä olisiko jotain itseä kiinnostavaa koulutusta, johon vapaata ja tukea saisi. Opintovapaalla voi ehtojen täytyttyä saada aikuiskoulutustukea, joka on vain hieman alle normaalin palkan. Näin ollen edes talous ei välttämättä kärsi pahasti. Kannattaa tutustua ehtoihin Koulutusrahaston sivulla. Joku uusi laki on mahdollisesti tulossa, joka lyhentäisi vapaata ja vähentäisi rahamäärää, joten nyt on aika hyvä aika suunnitella oma vapaa. Vielä saisi rahoituksen vanhoilla ehdoilla.