Opiskelun ja kotiäitiyden yhdistäminen

Koska juuri julkaisin graduni, voinee sanoa kaiken olevan paketissa ja minun onnistuneen tavoitteessani. Kauppatieteiden maisteriopinnot ovat olleen haaveeni lukioiästä lähtien, joten fiilis on aika huikea!

Minulta usein kysytään miten olen onnistunut yhdistämään täysipäiväisen opiskelun ja kotiäitiyden.  Ajattelin nyt kirjoitella siitä vähän. Helppoa se ei ole ollut. Tehtävissä kyllä. Kyse on priorisoinnista. 

(Teille, jotka ette tienneet, opiskelin kauppatieteiden maisteriohjelmassa tietojohtamista, sivuaineeni oli tuotantotalous)

Lapsien kanssa kotona ollessa ei pysty tekemään koulun eteen mitään. Tai pystyy, mutta se ei ole kenenkään edun mukaista. Kokeilin. Päädyin huutamaan naama punaisena lapselle (silloin heitä oli kaksi ja toinen nukkui päikkäreitä), että katso nyt hetki sitä Titi-nallea, niin minä kirjoitan muutaman rivin tätä tehtävää. Lapselle tuli pahamieli ja minulle tuli pahamieli. Eikä siinä dvd:n aikana ehdi kovin paljoa ajatuksia kokoamaan, jotta saisi jotain merkittävää ruudulle naputeltua. Tämä oli silloin, kun olin vasta aloittanut opinnot. En siis vielä oikein osannut tehdä tätä kodin ja koulun yhdistämistä järkevästi.


Tuo täysipäiväinen opiskelu omalla kohdallani poikkeaa merkittävästi totutusta. Minulla oli opiskelijakortti ja kaikki eli minut laskettiin täysipäiväiseksi opiskelijaksi, mutta luennot minulla oli aina perjantaisin ja lauantaisin (niinä viikkoina kun oli). Luentoja oli yhtenä tai kahtena viikkona. Joskus oli molemmat päivät ja joskus vain toinen. Koulutusohjelmani oli laadittu niin, että se on mahdollista suorittaa työn ohessa. Lapsien kanssa kotona oleminen oli se minun työ.

Luentopäivinä minulla oli suurena apuna lasten isovanhemmat, joiden luona lapset vuoroon olivat. Lauantaisin mieheni oli kotona, joten luonnollisesti hän oli silloin lasten kanssa. Ymmärrettävästi koulun käyminen vaatii muutakin kuin luennoilla istumista (kun sekään ei ole pakollista), joten kotitehtäville piti löytää aikaa. Suoritin koulun täyspäiväisen opiskelun tahdissa eli 60 opintopistettä/lukuvuosi. Sanomattakin selvää, että välillä käytiin äärirajoilla, sillä toisin kuin normaali päivätyö, lastenhoito ei pääty iltapäivällä vaan jatkuu aamu seitsemästä aina sinne ilta kahdeksaan/yhdeksään. Sitten on aikaa tehdä niitä kouluhommia, jos jaksaa. Välillä ei jaksanut. Sen huomaaminen on tärkeää, muuten palaa loppuun. 

Meillä kouluhommat oli pääasiassa ryhmätöitä, joka on minusta hyvä juttu. Sieltä tuli ryhmän puolelta sellaista pientä positiivista painetta onnistua ja toisaalta itse pystyi luottamaan, että tekemällä oman osuutensa hyvin, arvosanat ovat mieleisiä. Meillä aikuisopiskelijoilla oli monella se periaate, että tehdään niin hyvin kuin pystytään. Kerran tehdään, niin miksi suotta tehdä sinne päin, kun samalla vaivalla saa tehtyä lähes priimaa. Hyvä ryhmä ja kaikinpuolin mahtavat vuosikurssilaiset olivat merkittävässä asemassa opintojen sujumisessa. Toki tärkein oli aito oma kiinnostus opiskeltavaan alaan (tietojohtaminen, johtaminen ja tuotantotalous), mutta ei sitä huonossa porukassa olisi jaksanut vääntää :)

Koulutöille löytyi aikaa, kun istuimme miehen kanssa alas, merkkasimme päivät, jolloin tehdään juttuja perheenä, jolloin minä teen hänen työpäivän jälkeen koulutehtäviä ja jolloin hän tekee työpäivän jälkeen omia juttuja. Ja saatoin minä itsekin joskus harvoin tehdä jotain muutakin kuin opiskelua omalla ajallani, piti välillä päästä juoksemaan tai luontoon muuten liikkumaan. Meillä on perhekalenteri puhelimissa, joka helpottaa arjen organisointia ihan älyttömästi! Itse halusin, että opinnoistani ei olisi kovin suurta haittaa lapsille. Toki se oli heille jossain määrin kova paikka, kun äiti ei ollutkaan päivittäin heidän kanssaan ja välillä iltaisin sulkeutui työhuoneeseen. Varsinkin esikoinen reagoi vahvasti, kun silloin alussa yritin vähän liian innokkaasti löytää niitä hetkiä opiskella. Siitä hänkin tasaantui, kun minä ensin ymmärsin koska kannattaa opiskella ja koska ei.


Pystyin opiskelemaan myös silloin, kun olin viimeisilläni raskaana kolmannen muksun kohdalla. Sovin ryhmäläisten kanssa niin, että teen joko heti ryhmätyön alkuun liittyviä osuuksia tai ryhmätyön loppuun liittyviä osuuksia, koska synnytys tapahtuisi täysin varmasti ryhmätyön aikana. Tällä tavoin onnistuin rauhoittamaan itselleni sellaisen pari-kolme viikkoa, ettei minun tarvinut edistää koulutehtäviä yhtään. Luennoilla en käynyt vauvan kanssa, mutta kävin minä meidän ryhmätöitä esittelemässä. Kerran poika oli äitini kanssa aulassa varttumassa (hän oli silloin tosi tosi pieni) ja toisella kerralla hän taisi olla kotona päiväunilla isänsä kanssa :)

Omat vinkkini opiskelun ja kotiäitiyden yhdistämiseen:


1. Etsi opiskelupaikka, jossa ei ole läsnäolopakkoa
2. Kerää itsellesi sopiva verkosto, joka hoitaa lapsia ollessasi koulussa. Älä kuormita yhtä ihmistä liikaa. Ei voi olettaa, että joku viettäisi kaikki vapaapäivänsä lapsia hoitaen.
3. Priorisoi. Karsi päivistä turhat asiat pois, niin saat aikaa opiskelulle. Itse jätin television katselun. En edes muista koska olisin viimeksi seurannut jotain sarjaa. En koe jääneeni mistään paitsi.
4. Löydä samanhenkiset ryhmäläiset, joiden kanssa pystyy sumplimaan aikatauluja ja joilla on samanlaiset arvosanatavoitteet.
5. Ole valmis tekemään paljon töitä.
6. Muista välillä tehdä myös muuta kuin opiskella tai olla lasten kanssa. Käy lenkillä, näe kavereita, istu metsässä kivellä. Mitä tahansa, joka auttaa nollaamaan päätä. Alkoholia en suosittele, sillä vaikka se saattaa nollata päätä, seuraavana päivänä olo ei välttämättä ole kovin tuottelias tai rauhallinen.

Ei kommentteja

Kommenteissa on valvonta päällä, joten ei hätää, ne tulevat kyllä näkyviin :) Pidän kaikenlaisesta asiallisesta kommentoinnista! Anna palaa!

I check all comments before publishing, so please don't worry, your comment will show later on :) I like all decent comments!