lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 - mitä jäi käteen?

Tammikuussa 2016 jäin taas lasten kanssa kotiin ja jatkoin graduani siinä sivussa. Mieheni oli ollut marras-joulukuussa muutaman viikon lasten kanssa, jolloin itse pystyin keskittymän graduun. Gradun tekeminen tökki, kun tutkimusryhmiä en meinannut löytää. Onneksi kuitenkin oli jo organisaatio varmistunut. Helmikuukin sujui samalla tyylillä, mutta sitten maaliskuusta eteenpäin pääsin tekemään tutkimusta.

Huhti- toukokuussa perustin tämän blogini, joitain vanhan blogin tekstejä siirsin tänne, mutta muuten halusin aloittaa uudelta pohjalta. Oli kiva fiilis siirtää blogi oman domainin alle. Haaveilin silloin ja haaveilen yhä siirtymisestä wordpressin puolelle, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi hommata webhotellia. Pienestä taas kiinni. Innoistuin entistä enemmän villiyrteistä ja ymmärrys omasta hyvinvoinnista ja sen osatekijöistä oli vahvasti pinnalla. Huomasin, ettei maito suuressa määrin sovi itselleni ja kokeilin valmistaa itse vegaanista jäätelöä. Samoin julkaisin granola-reseptin, johon on tullut palattua monesti myöhemmin. - On se vaan niin hyvää! Luonnonkosmetiikkaa olen käyttänyt jo pitkään ja toukokuussa tuli esiteltyä niin luonnollisempia aurinkosuojatuotteita kuin itsetehtyjä voidepaloja. Tuo voidepalojen postaus oli muuten kaikkien aikojen luetuin tekstini. Lyhyt empirinen tutkimukseni paljastaa myös, että mikäli postauksesi on englanniksi ja liittyy vegaaniuteen tai tee-se-itse-kosmetiikkaan, se saa hurjasti lukijoita :D Kirjoitin aluksi sekä suomeksi että englanniksi, mutta lopulta koin englanniksi kirjoittamisen liian työlääksi. Yksi vaihtoehto olisi kirjoittaa vain englanniksi, mutta uskon antavani enemmän kirjallisesti, kun kirjoitan suomeksi.

Kesäkuussa kärsin migreenistä ja nautin lasten kanssa mökkeilystä. Juhannuksena herkuttelimme astetta terveellisemmällä herkulla. Kävin alkukesästä ystäväni häissä, jossa tarjottiin ruokana lähes kaikille sopivia tapaksia, jotka minusta sopivat mitä parhaiten juhlaruuaksi. Kesäkuiseen blogiarkistoon päätyi myös hehkutukseni liikunnan iloista sekä parhaimmat tärppini kuusenkerkkien hyödyntämiseen.

Heinäkuun alkuun esittelin viisi vinkkiä parantaa työpaikan ilmapiiriä. Mikään ei ole mukavampaa kuin lähteä aamulla töihin, jossa on pääsääntöisesti mukava fiilis. Rakastan hunajamarinoitua kanaa ja pitihän sitä julkaista resepti, jolla saa maustamattomat kanapalat superherkullisiksi! Toinen superhyperluettu postaukseni oli tämä askartelumassan ohje, jossa massaa ei tarvitse keittää ollenkaan ja ainekset löytyvät helposti. Vaikka tämä helppo onkin, tykkään ehkä itse kuitenkin vähän enemmän soodataikinasta, joka jää valkoiseksi tämän kuivuessa norsunluun väriseksi. En muista koska aiemmin olisin heinäkuussa aloittanut jo sienikauden, mutta niin vain hilluin yömyöhään sienimetsässä. Sieniä on vieläkin pakastimet pullollaan. Niitä on kiva kerätä, mutta mä olen vasta opettelemassa syömään niitä ja sen vuoksi ne ei ihan helposti löydä tietään pakastimesta ruokapöytään. Pitäisi skarpata.

Elokuussa mentiin itsensä arvostamisella, positiivisella arkifiiliksellä ja työhyvinvoinnilla. Esittelin myös tapoja miten harrastuksien kautta voi kehittää itseään ammatillisesti. Todellinen lukijamagneetti oli kirjoitukseni "Irtisanoutuminen", joka kertoo juurikin siitä mistä otsikko. Sanoin itseni irti perhe- ja opintovapaiden päättyessä. Työni oli Pasilassa ja itse olen Lappeenrannassa. Siinä yhtälöä kerrakseen.

Syyskuun alussa julkaisin graduni ja tuli silloin kirjoitettua omia ajatuksiani opiskelun ja kotiäitiyden yhdistämisestä. Lisäksi aiheena olivat tunteet ja kuinka ne ohjaavat toimintaa. Koska oli syyskuu, jaksoin tietysti edelleen ravata siellä metsässä niiden sienien perässä. Niitä tuli säilöttyä ja kerroin kuivaamisesta säilöntämuotona.

Lokakuu ja marraskuu olivat hiljaisia blogini osalta. Tätä selittää meidän erittäin hektinen arki, jossa mies oli pitkiä päiviä firmaa hoitamassa ja sen vetovastuun ottamista opettelemassa. Omat päivät täyttyivät saman firman talousasioista ja sitten ihan lasten kanssa olemisesta. On välillä aika rankkaa olla molemmat aikuiset ja ottaa vastaan se kolmen lapsen kiukku, joka kumpuaa toisen vanhemmän näkemättömyydestä. Plus että lapset olivat vuorotellen kipeitä. Lokakuussa tuli sentäs kerrottua tärpit kiireen selätykseen kalenterin avulla. Marraskuussa löysin itselleni sopivan tavan siivota. En nimittäin ole koskaan tykännyt imuroinnista sen metelin vuoksi. Lisäksi esittelin omat suosikkini luonnonkosmetiikan saralta.

Joulukuussa hektinen arki jatkui, mutta joulukorttiaskartelut sekä isoäitini piparkakkuresepti pääsivät lukijoiden iloksi blogiin. Kerroin myös omia suosikkejani suomalaisista vaate- ja asustevalmistajista. Lopuksi tietysti pieni katsaus jouluun, joka ei välttämättä mennyt kuin Strömsössä, mutta mukava joulu kaikesta huolimatta :)

Oikein oli mukava vuosi 2016. Odotan innolla tulevaa vuotta. Meillä on niin paljon suunnitelmia yrityksen suhteen ja siinä pääsee haastamaan itsensä todenteolla!!

Kun aikataulutus ei riitä, eikä kaikki mene kuin Strömsössä

Oh dear, menipä se joulukuu haipakkaa. Ei ole kuulkaa aina tulevan yrittäjän puolisona helppoa, kun toinen puuhaa yritysoston paperityön parissa ja minä sitten pyöritän arkea ja yrityksen taloushallintoa. Vaikka kuinka aikatauluttaa, niin silti ne tunnit loppuu vuorokaudesta. Auts. Toivotaan, että kohta olemme voiton puolella :) 



Meillä joulu ei sujunut ihan kuin strömsössä. Tai aatto sujui, mutta siis noin muuten :D Vaikka kuinka aikataulutin ja suunnittelin! Itse painoin pitkät päivät töissä jouluviikolla, kun äitini oli täällä lapsien kanssa. Alunperin olin suunnitellut tekeväni töiden lisäksi jouluvalmisteluja, mutta nounou, eipä muuten tehty ei. Jäin 22.-23. päivä lasten kanssa kotiin, kun äitini lähti takaisin kotiin ja siinä sitten kuulkaa puuhattiin porkkanalaatikkoa, piparitaloa ja arvatkaa lähtikö ne joulukortit ajoissa? No ei. Ja osa ei edes saanut, kun olin kyllä aikatauluttanut korttiaskartelua ja tehnytkin, mutta en tarpeeksi. Silloin askarrellessani tämän tajusin, mutta ajattelin tekeväni vielä toistamiseen kortteja. No en tehnyt eikä niitä tullut kaupastakaan ostettua. Tiedättekö sen fiiliksen, kun isossa hypermarketissa olette kävelemässä sinne "vähempijonoiseen" päätyyn ja siinä puolessa välissä, kun olet jo useamman jonon poikki kävellyt, tajuat, että ne joulukortit on siellä tulosuunnassa peräseinällä. Sori kaverit, joille ei korttia tänä vuonna tullut. Mä kuitenkin ajattelin teitä <3 

Aarikan tontut on söpöjä!

Onneksi ymmärsin nuo aikataulun realiteetit ja en jaksanut ottaa stressiä. Mutta Note to self: jos aikataulutit joulusiivouksen pitkin joulukuun alkua, niin se lasten joululoman aloitus reippaasti ennen joulua ei välttämättä ole hyvä idea. Olin siis siivonnut kotia joulukuun alussa, kun päivähoidon aikaan koti pysyy aika kivassa kuosissa. Toista on silloin, kun koti on leikkiareena koko päivän ja monta päivää putkeen ;)

Olen suuri imelletyn perunalaatikon fani ja se eräällä tavalla tekee mulle joulun. Tänä jouluna jäin kuitenkin ilman sitä. Imeltymisen sijaan mun laatikko alkoi käymään. Siis käymään! Vaikka tein kaikkien taiteen sääntöjen mukaan - jauhoinen peruna, kuorineen keittäminen, kuuma massa... Olisi saattanut jopa ketuttaa, mutta täytyy rehellisesti myöntää, että pelkästään nauratti. Miten pystyikään mennä niin keturalleen. Yleensä olen tehnyt laatikot pakastimeen hyvissä ajoin ennen joulua, ettei sitten aattona tai aaton aattona tarvitse kuin paistaa. Tämän joulun poikkeus ehdottomasti vahvisti sen, että niin täytyy toimia jatkossakin. Note to self nr 2: Kun aikataulutat jotain jollekin päivälle, toteuta se. Muuten käy näin. Imelletyn perunalaatikon menetys unohtui onneksi, kun porkkanalaatikko ja savulohi onnistui paremmin kuin hyvin! Tein myös graavilohta, jota en itse syö enkä uskaltanut maistaa nytkään. Vaikka itse tein ja muut kehui. Uskallus. Se on välillä pienestä kiinni ;)


Ihania lahjoja sain. Kirjoista tulen todennäköisesti kertomaan enemmänkin. Toinen on itseni epämukavuusalueelle vievä "Tuhoa tämä kirja", jossa nimensä mukaisesti pitää joka sivu tuhota siinä kerrotulla tavalla. Kahvirenkuloita, hedelmien merkkitarrojen liimausta, sivujen repimistä, maassa tallomista. Minulle vähän hankalaa, kun en oikeasti ole tuhoamisen ystävä.. Toinen sitten on nimeltään Anna mennä - Saara Särmän ja Rosa Meriläisen opas hauskempaan elämään. Siinä on monia oivalluksia. Olen lukenut nyt reilu 50 sivua ja hihkunut (pääni sisällä) ilosta moneen otteeseen kaikkia niitä ajatuksia, joita kirja herättää.

Ote kirjasta "Anna Mennä" (kirj. Rosa Meriläinen ja Saara Särmä)

perjantai 16. joulukuuta 2016

Suositaan suomalaista

Olen aika pihi kuluttaja ja punnitsen joskus hyvinkin tarkkaan mitä ostan. Monesti käy niin, että kasaan itselleni tavaraa kärryyn tai koriin ja sitten sen tuotekiertelyn aikana käyn päässäni debattia että ostaako vai ei ja hyvin usein perustelut kääntyvät kielteiselle kannalle ja palautan tuotteen takaisin paikalleen. 

Nyt kolmenkympin jälkeen (meinasin ensin kirjoittaa, että aikuisiällä, mutta se olisi ollut vale) olen alkanut enemmän kiinnittää huomiota arvojeni mukaisiin hankintoihin. Itselleni se tarkoittaa kotimaisuuden ja eettisyyden suosimista. Haluan omalla kulutuksellani tukea suomalaista työtä. 

Minulle se tarkoittaa esimerkiksi, että valitsen talvellakin suomalaiset tomaatit ja kurkut, vaikka niiden hiilijalanjälki todennäköisesti on sama tai jopa suurempi kuin espanjalaisilla kollegoilla. Suomalaisia tuotteita ostan aina, kun vain mahdollista ja hinta ei ole järkyttävä.

Lisäksi haluan tukea suomalaista designia ja suomalaisia yrityksiä. Ymmärrettävästi monet Suomessa suunnitellut tuotteet valmistetaan ulkomailla, mutta mikäli suunnittelijat ovat Suomessa, ostan tuotteita mielelläni. Meillä on kaapeissa Arabian Teemaa sekä Iittalan Kartiota, vaatekaapistani löytyy mm. Nansoa, Marimekkoa ja jopa yksi Katri Niskasen suunnittelema vaate ja lempparikoruni on Kalevalakorulta. Tuen mielelläni suomalaisia yrityksiä, koska ne maksavat veronsa Suomeen ja sen myötä hyödyttävät meitä kaikkia. Kirppareilta ostan edelleen sitä kivaa mitä sattuu löytymään, mutta uusia vaatteita tms. ostaessa pyrin suosimaan suomalaista ja panostamaan määrän sijasta laatuun. Toki totuuden nimissä täytyy sanoa, että kyllä omasta ja lasteni kaapista löytyy myös halpojen ketjujen vaatteita. Lapsilla sen vuoksi, että ei sitten harmita ne pinttyneet tahrat niin paljoa ja itsellä  mm. siksi, kun kotiäitivuosien jälkeen piti saada kerralla ostettua useampi ns. työvaate.



Uusin löytöni Suomi-designin puolella on Utuan laukut. Ostin itselleni Haave-laukun valmistujaislahjaksi syksyllä ja olen niin iloinen hankinnastani. Itselleni laukuissa merkitsee sen tilavuuden lisäksi merkin huomaamattomuus - logoa kirkuvat laukut ei ole minun juttuni. Tuossa logo on nätisti painettuna, muttei hyppää silmille. Utuan laukut valmistetaan Kreikassa, mutta suunnittelu on Suomessa. Laukut ovat nahkaa ja käsintehtyjä. Laadun huomaa, kun laukun saa käsiinsä. Sisäpuolen mokka on niin pehmeää!! Lisäksi Utuan laukkujen valmistuksessa on kiinnitetty huomiota valmistuksen mahdollisimman pieneen ympäristökuormitukseen. Eihän noista laukuista voi kuin tykätä :) Koska minulle on työhyvinvointi erittäin sydäntä lähellä oleva aihe, on myös tarina näiden laukkujen takana erittäin mieltä lämmittävä sen surullisesta vivahteesta huolimatta. Laukkujen suunnittelija Piia Vähäsalo on sairautensa vuoksi osittain työkykyinen ja monen työnantajan mielestä varmasti riski, mutta niin hän vain on saanut annettua työpanoksen näin hienoihin laukkuihin. Tässä näkee kuinka tärkeää on etsiä keinot käyttää sitä omaa osaamista, vaikka siihen ei enää 100% kykenisikään. Kaikki voittaa :) Nyt odotan, että Utua julkaisisi viikonloppulaukun mallistoonsa. Sellainen on ollut hankintalistalla jo pitkään, mutta sopivaa ei ole tullut eteen. Saas nähdä josko Utuan malli miellyttäisi silmää.

Olen listaillut joitain kivoja arvojeni mukaisia kauppoja, joista meinasin itse shoppailla, kunhan tulee ajankohtaiseksi päivittää vaatekaappia tai asusteita :) Vaikka nuo hinnat ovat monien kohdalla melko korkeat, ajattelen tulevan ostokseni eräänlaisena sijoituksena tai panostuksena. Luotan nimittäin siihen, että hyvin ja laadukkaasti tehty vaate/asuste kestää aikaa. Ja mikäli joku nyt pohtii, että viitsiikö klikata linkkejä, että hyödynkö minä niistä teidän klikkauksista, niin noups, en hyödy. Nämä eivät siis ole affiliate-linkkejä.

Aarni-wood - puiset rannekellot. Itseäni miellyttää visakoivu ja sitten musta eeben. Tuolta löytyy myös puisilla kehyksillä silmä- ja aurinkolaseja. Aarnin tuotteet valmistetaan sertifioidusta puusta ja itseäni yllätti, että kotimaisten puiden alkuperä tiedetään paikkakunnan tarkkuulla.

Alpa - villaisia ihanan lämpöisen oloisia neuleita! Alpan tuotteet suunnitellaan Suomessa ja tuotetaan Euroopassa vastuullisissa tuotantolaitoksissa. Nimestäkin voi päätellä, että materiaalina on alpakan villa, joka on lämpöisempää, sileämpää ja ennen kaikkea kestävämpää kuin lampaanvilla. Tämä Twilight - neuletakki on yksi mun suosikkeja. Samoin tämä Symppis-villatakki on sellainen, jonka kovin haluaisin. Tulee vaan valinnan vaikeus noiden värien suhteen!

Nudge - " Suomessa suunniteltuja ja eettisesti valmistettuja vaatteita, koruja ja lahjatavaraa itsenäisiltä suomalaisilta pienvalmistajilta" Aivan ihania vaatteita, koruja ja printtejä! Tuonne on todella kattavasti koottu myyntiin suomalaista designia parhaimmillaan ja näistä osa on ihan Suomessa valmistettukin. Kuitenkin tuolla on myös muualla suunniteltua ja tuotettua, joten mikäli suomalaista työtä haluaa tukea, klikkaile kohdasta "finnish design" :)

Tietysti Neulomo ansaitsee myös maininnan. Ja näitä hei saa ihan Prismastakin! Neulomon kanssa yhteistyötä tekee Tauko design, jonka yhtä mekkoa olen katsellut jo tovin sillä silmällä. Neulomon tuotteet valmistetaan Nokialla ja heidän tarkoituksena on osoittaa, että vaatteiden valmistus voi kannattaa myös Suomessa. Lisämaininnan ansaitsee myös nettisivuilla käytetyt mallit - he ovat monen eri kokoisia. Vaatteita on siis koosta XS kokoon 5XL. Nuo vaatteet (esim. tämä tunika) ei ole hinnakkaita ollenkaan, jos vertailee yleisesti suomalaisten vaatteiden hintoihin. Ja Prismasta saa vielä bonaritkin päälle ;D


Suosin suomalaista, suosithan sinäkin? :) - Laura

tiistai 13. joulukuuta 2016

Joulupiparkakkuja suvun reseptillä

Menneinä vuosina olen tehnyt piparkakkutaikinan sillä melko perinteisellä ohjeella, jossa rasvaan sekoitetaan siirappi ja mausteet, johon sitten seoksen viilettyä sekoitetaan kananmuna ja jauhot. Nyt tänä vuonna halusin ottaa käyttöön edesmenneen mammani joulupiparkakkureseptin, joka ei englanniksi taipuisikaan "ginger bread", koska tämä taikina ei sisällä inkivääriä sitten ollenkaan.



Meillä oli lapsuudessa tapana leipoa piparkakkuja aina itsenäisyyspäivänä ja itse olen sitä perinnettä halunnut siirtää myös lapsilleni. Tänä vuonna tosin leipominen meni itsenäisyyspäivän yli, sillä varsinaisena päivänä oli kaikenlaista aikatauluhaastetta :) Mutta edes siinä itsenäisyyspäivän nurkilla ;) Tänään illalla otin oman hetken ja koristelin muutaman. Todennäköisesti loput tulevat olemaan lasten koristelemia ja itse seuraan sitä puuhaa statistin roolissa.

Nämä piparkakut ovat mureita ja rapsakoita. Älyhyviä. Sellasia lempeän makuisia. Kaulitessa joutuu jauhottamaan jonkun verran pohjaa, ettei tartu kiinni. Tämä ohje on myös loistava, mikäli kaapissa on vain pieni tippa siirappia, sitä tulee nimittäin vain pari ruokalusikallista!


Mamman joulupiparkakut


150g voita
150g sokeria
1 muna
1 tl kanelia
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl hienonnettua kardemummaa (jauhoin rouhetta pienemmäksi kahden lusikan välissä, kun en omista morttelia)
1/2 tl soodaa
5 dl vehnäjauhoja
2 rkl siirappia

Ennakkoon ota rasva huoneenlämpöön
1. Sekoita keskenään kuivat aineet
2. Vaahdota toisessa astiassa rasva ja sokeri
3. Lisää muna rasva-sokerivaahtoon
4. Lisää kuivat aineet ja siirappi
5. Sekoita hyvin. Käsillä voi lisäksi puristella taikinan hyvin sekaisin.
6. Anna tekeytyä viileässä mielellään yön yli. Tai tee taikina aamulla ja leivo illalla.
7. Kauli ja painele söpöjä piparkakkuja.
8. Laita taikina välillä jääkaappiin, jos alkaa tarttumaan kaulimeen/pöytään. Hyvä vinkki on myös pitää kulho viileässä ja ottaa pöydälle vain sen verran taikinaa kuin on tarvis.

P.S. Tee taikina tuplana, niin jää jotain leivottavaakin ;)

Herkullisia leipomishetkiä! - Laura


tiistai 6. joulukuuta 2016

Joulukorttiaskartelua yksin ja lasten kanssa


Tosi usein iltaisin, kun lapset menee nukkumaan, kaivan tietokoneen nenän eteen ja alan pyörittää ruudulla jotain työjuttua. Ihan vapaaehtoisesti ja se on kivaakin. Tutkimuksenkin valossa palautuminen ei epäonnistu, vaikka tekisi kotona töitä, mikäli se tekeminen on itsestä oikeasti kivaa.


 
Kuitenkin tuossa joku ilta? viikko? takaperin havahduin siihen, että olisi kiva tehdä jotain muutakin kuin niitä työjuttuja, joita saa kyllä ihan riittämiin tehdä töissä. TOSIN mulla se tuotteliain aika iskee juuri silloin, kun pitäisi lähteä lapsia hakemaan. Olen tuotteliaimmillani klo 15-19. Ei ihan mene yksyhteen suomalaisen työkulttuurin kanssa;)

Päätin, että nyt ihan systemaattisesti alan tekemään iltaisin välillä jotain muuta kivaa juttua töiden lisäksi. Ja tähän ei myöskään lasketa esimerkiksi pyykkien viikkausta. Ne minun iltoja yhdessä vaiheessa rytmitti. Työn kehittäminen ja viikkaus.



Eilisiltana iski joulukortti inspiraatio, kun olin löytänyt pitsiteippiä kaupasta. Oli ihanaa päästä toteuttamaan itsestä sitä luovaa puolta. Täytyy sanoa, että välillä sitä toivoi, että olisi voinut jollain parilla klikkauksella säätää paperien ym. tykötarpeiden värisävyjä, tussikin levisi ja käsi tärisi, mutta päätin pyristellä irti tästä olkapäällä huutelevasta pilkunnus... perfektionistista ja mennä niillä mitä oli saatavilla. 




Tänään sitten jatkettiin lasten kanssa korttiaskartelua. Varsinkin vanhin tyttäreni rakastaa askartelua ja hän olikin erityisen tuottelias. Annoin hänelle vapaat kädet suunnittelun ja värimaailman osalta. Oli mielenkiintoista nähdä mitä alkaa syntymään. Joulukortissa voi ihan hyvin olla sydänlettinen tyttö banaani kädessä. Meidän 3,5-vuotias leikkasi ja liimasi itselleen kuusikortin samaan tyyliin kuin isosisko teki. Tosi upeita tekivät molemmat neitoset. Meidän juniori keskittyi istumaan keittiön pöydällä ja tekemään inventaariota askartelulaatikon sisällöstä.



Tänä jouluna (no eikö se jo vähän niinkuin ala olla?) olen lähempänä itse tehtyä jouluistutusta kuin aiempina vuosina koskaan. Tästä täytyy kiittää miestäni, sillä hän kävi ostamassa aivan täydellisen pienen sypressin ja tulilatvan. Nyt täytyisi vain ottaa itseä niskasta ja hakea aitasta joku kiva istutusastia. Havut ja mustikanvarvutkin on jo haettu. Käsillä tekeminen on niin ihanaa vastapainoa koneella naputteluun, että se menee jopa jonkinlaisesta terapiasta. Ja onhan se eräänlaista mindfulnessia, kun koko ajan keskittyy siihen millainen siitä tekeleestä tulee. Tuo mindfulness-kohta pätee vain silloin, kun askartelee ilman leikki-ikäisiä. Leikki-ikäisten kanssa mukava fiilis tulee muusta :)


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tärppini Natural Goods Companyn ysmyn viimeiseen päivään

Natural Goods Companylla on vielä nyt sunnuntaina ystävämyynnit käynnissä ja ajattelin antaa pari omaa tärppiä, kun kerran tuli sinne kymppi jos toinenkin tuhlattua :)

Itselläni on tapana alkaa tsekkailemaan tarjontaa aina sieltä isoimmista 60% alennusryhmästä ja siitä sitten edetä niihin pienempiin. Toinen ihan jopa järkevämpi vaihtoehto olisi miettiä ensin mitä tarvitsee ja katsoa sitten niistä kategorioista josko sieltä löytyisi tämä tarpeellinen juttu alesta. Mutta mä olin tällä kertaa vähemmän järkevä ja hyvä niin, mukaan nimittäin tarttui pari joululahjaa tarpeellisuuksien lisäksi.

Santen kynsilakan poistoaine toimii ihan oikeasti hyvin ja myös ei-luonnollisiin-kynsilakkoihin. Tuolta saa myös Logonan luonnollisia kynsilakkoja, jotka olivat markkinoiden ekat sertifikaatin saaneet kynsilakat :) Minulla on käytössä kiva tumman punainen.

Mossan lakka päivävoide, jota hehkutin edellisessä postauksessa, vahva suositus.

Samaisessa postauksessa hehkutin myös ihoöljyjä, joista löytyisi sekä arganöljy että risiiniöljy alennuksesta. Oli siellä muitakin. Minulle lähti koriin arganin lisäksi jojoba, risiiniä kun on lähes täysi pullo kaapissa.

Madaran AHA-kuorintavoide on alennettuna ja samoin merkin pihlajavoide. Ostin tuota pihlajaa, sillä sitä voi käyttää meidän muksutkin. Mikäli kaapistasi puuttuu vielä misellivesi, niin kannattaa tsekata olisiko Madaran versio mieluinen. Itse olen tykännyt siitä, mutta koska se ei ole suomalainen, meinasin seuraavaksi antaa mahdollisuuden Ekopharman vastaavalle. 

Tällaisia vinkkejä tähän viimeiseen ysmypäivään :) Ja linkit eivät muuten ole affiliatelinkkejä, katsotaan josko ensi kerralla ;)