tiistai 6. joulukuuta 2016

Joulukorttiaskartelua yksin ja lasten kanssa


Tosi usein iltaisin, kun lapset menee nukkumaan, kaivan tietokoneen nenän eteen ja alan pyörittää ruudulla jotain työjuttua. Ihan vapaaehtoisesti ja se on kivaakin. Tutkimuksenkin valossa palautuminen ei epäonnistu, vaikka tekisi kotona töitä, mikäli se tekeminen on itsestä oikeasti kivaa.


 
Kuitenkin tuossa joku ilta? viikko? takaperin havahduin siihen, että olisi kiva tehdä jotain muutakin kuin niitä työjuttuja, joita saa kyllä ihan riittämiin tehdä töissä. TOSIN mulla se tuotteliain aika iskee juuri silloin, kun pitäisi lähteä lapsia hakemaan. Olen tuotteliaimmillani klo 15-19. Ei ihan mene yksyhteen suomalaisen työkulttuurin kanssa;)

Päätin, että nyt ihan systemaattisesti alan tekemään iltaisin välillä jotain muuta kivaa juttua töiden lisäksi. Ja tähän ei myöskään lasketa esimerkiksi pyykkien viikkausta. Ne minun iltoja yhdessä vaiheessa rytmitti. Työn kehittäminen ja viikkaus.



Eilisiltana iski joulukortti inspiraatio, kun olin löytänyt pitsiteippiä kaupasta. Oli ihanaa päästä toteuttamaan itsestä sitä luovaa puolta. Täytyy sanoa, että välillä sitä toivoi, että olisi voinut jollain parilla klikkauksella säätää paperien ym. tykötarpeiden värisävyjä, tussikin levisi ja käsi tärisi, mutta päätin pyristellä irti tästä olkapäällä huutelevasta pilkunnus... perfektionistista ja mennä niillä mitä oli saatavilla. 




Tänään sitten jatkettiin lasten kanssa korttiaskartelua. Varsinkin vanhin tyttäreni rakastaa askartelua ja hän olikin erityisen tuottelias. Annoin hänelle vapaat kädet suunnittelun ja värimaailman osalta. Oli mielenkiintoista nähdä mitä alkaa syntymään. Joulukortissa voi ihan hyvin olla sydänlettinen tyttö banaani kädessä. Meidän 3,5-vuotias leikkasi ja liimasi itselleen kuusikortin samaan tyyliin kuin isosisko teki. Tosi upeita tekivät molemmat neitoset. Meidän juniori keskittyi istumaan keittiön pöydällä ja tekemään inventaariota askartelulaatikon sisällöstä.



Tänä jouluna (no eikö se jo vähän niinkuin ala olla?) olen lähempänä itse tehtyä jouluistutusta kuin aiempina vuosina koskaan. Tästä täytyy kiittää miestäni, sillä hän kävi ostamassa aivan täydellisen pienen sypressin ja tulilatvan. Nyt täytyisi vain ottaa itseä niskasta ja hakea aitasta joku kiva istutusastia. Havut ja mustikanvarvutkin on jo haettu. Käsillä tekeminen on niin ihanaa vastapainoa koneella naputteluun, että se menee jopa jonkinlaisesta terapiasta. Ja onhan se eräänlaista mindfulnessia, kun koko ajan keskittyy siihen millainen siitä tekeleestä tulee. Tuo mindfulness-kohta pätee vain silloin, kun askartelee ilman leikki-ikäisiä. Leikki-ikäisten kanssa mukava fiilis tulee muusta :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenteissa on valvonta päällä, joten ei hätää, ne tulevat kyllä näkyviin :) Pidän kaikenlaisesta asiallisesta kommentoinnista! Anna palaa!

I check all comments before publishing, so please don't worry, your comment will show later on :) I like all decent comments!