lauantai 31. joulukuuta 2016

Kun aikataulutus ei riitä, eikä kaikki mene kuin Strömsössä

Oh dear, menipä se joulukuu haipakkaa. Ei ole kuulkaa aina tulevan yrittäjän puolisona helppoa, kun toinen puuhaa yritysoston paperityön parissa ja minä sitten pyöritän arkea ja yrityksen taloushallintoa. Vaikka kuinka aikatauluttaa, niin silti ne tunnit loppuu vuorokaudesta. Auts. Toivotaan, että kohta olemme voiton puolella :) 



Meillä joulu ei sujunut ihan kuin strömsössä. Tai aatto sujui, mutta siis noin muuten :D Vaikka kuinka aikataulutin ja suunnittelin! Itse painoin pitkät päivät töissä jouluviikolla, kun äitini oli täällä lapsien kanssa. Alunperin olin suunnitellut tekeväni töiden lisäksi jouluvalmisteluja, mutta nounou, eipä muuten tehty ei. Jäin 22.-23. päivä lasten kanssa kotiin, kun äitini lähti takaisin kotiin ja siinä sitten kuulkaa puuhattiin porkkanalaatikkoa, piparitaloa ja arvatkaa lähtikö ne joulukortit ajoissa? No ei. Ja osa ei edes saanut, kun olin kyllä aikatauluttanut korttiaskartelua ja tehnytkin, mutta en tarpeeksi. Silloin askarrellessani tämän tajusin, mutta ajattelin tekeväni vielä toistamiseen kortteja. No en tehnyt eikä niitä tullut kaupastakaan ostettua. Tiedättekö sen fiiliksen, kun isossa hypermarketissa olette kävelemässä sinne "vähempijonoiseen" päätyyn ja siinä puolessa välissä, kun olet jo useamman jonon poikki kävellyt, tajuat, että ne joulukortit on siellä tulosuunnassa peräseinällä. Sori kaverit, joille ei korttia tänä vuonna tullut. Mä kuitenkin ajattelin teitä <3 

Aarikan tontut on söpöjä!

Onneksi ymmärsin nuo aikataulun realiteetit ja en jaksanut ottaa stressiä. Mutta Note to self: jos aikataulutit joulusiivouksen pitkin joulukuun alkua, niin se lasten joululoman aloitus reippaasti ennen joulua ei välttämättä ole hyvä idea. Olin siis siivonnut kotia joulukuun alussa, kun päivähoidon aikaan koti pysyy aika kivassa kuosissa. Toista on silloin, kun koti on leikkiareena koko päivän ja monta päivää putkeen ;)

Olen suuri imelletyn perunalaatikon fani ja se eräällä tavalla tekee mulle joulun. Tänä jouluna jäin kuitenkin ilman sitä. Imeltymisen sijaan mun laatikko alkoi käymään. Siis käymään! Vaikka tein kaikkien taiteen sääntöjen mukaan - jauhoinen peruna, kuorineen keittäminen, kuuma massa... Olisi saattanut jopa ketuttaa, mutta täytyy rehellisesti myöntää, että pelkästään nauratti. Miten pystyikään mennä niin keturalleen. Yleensä olen tehnyt laatikot pakastimeen hyvissä ajoin ennen joulua, ettei sitten aattona tai aaton aattona tarvitse kuin paistaa. Tämän joulun poikkeus ehdottomasti vahvisti sen, että niin täytyy toimia jatkossakin. Note to self nr 2: Kun aikataulutat jotain jollekin päivälle, toteuta se. Muuten käy näin. Imelletyn perunalaatikon menetys unohtui onneksi, kun porkkanalaatikko ja savulohi onnistui paremmin kuin hyvin! Tein myös graavilohta, jota en itse syö enkä uskaltanut maistaa nytkään. Vaikka itse tein ja muut kehui. Uskallus. Se on välillä pienestä kiinni ;)


Ihania lahjoja sain. Kirjoista tulen todennäköisesti kertomaan enemmänkin. Toinen on itseni epämukavuusalueelle vievä "Tuhoa tämä kirja", jossa nimensä mukaisesti pitää joka sivu tuhota siinä kerrotulla tavalla. Kahvirenkuloita, hedelmien merkkitarrojen liimausta, sivujen repimistä, maassa tallomista. Minulle vähän hankalaa, kun en oikeasti ole tuhoamisen ystävä.. Toinen sitten on nimeltään Anna mennä - Saara Särmän ja Rosa Meriläisen opas hauskempaan elämään. Siinä on monia oivalluksia. Olen lukenut nyt reilu 50 sivua ja hihkunut (pääni sisällä) ilosta moneen otteeseen kaikkia niitä ajatuksia, joita kirja herättää.

Ote kirjasta "Anna Mennä" (kirj. Rosa Meriläinen ja Saara Särmä)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenteissa on valvonta päällä, joten ei hätää, ne tulevat kyllä näkyviin :) Pidän kaikenlaisesta asiallisesta kommentoinnista! Anna palaa!

I check all comments before publishing, so please don't worry, your comment will show later on :) I like all decent comments!