Toinen steppi mielekkäämpään työhön

2. Muokkaa nykyistä työtä


Alkuun on hyvä miettiä onko tämän hetkisessä työssä asioita, jotka menevät yksyhteen ensimmäisen stepin kanssa. Mikäli on, kannattaa miettiä voisiko niiden osuutta omassa työnkuvassa kasvattaa. Erilaisia työnorganisointiin liittyviä muutoksia on helppo tuoda itse työpäivään (tauot, to do -listat, töiden porrastus, jne.)  Jos ei meinaa löytyä mitään, musiikin kuuntelu voi joskus olla yllättävän tehokas piristysruiske tai vaikkapa työskentelypaikan muutos (kahvila, sohva, rutiinista poikkeava työpiste). Ja aina voi sopia kahvitauon samaan aikaan hauskan työkaverin kanssa. Vartin verran "naurujoogaa" saa aikaan ihmeitä.


Uskalla ottaa tilanne puheeksi niin esimiehen kuin muun tiimin kesken

Jos ei itse pysty tekemään työn muokkaamisesta päätöstä, suosittelen lämpimästi ottamaan asian puheeksi työnantajan kanssa. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa työ, jossa ollaan yksin, mutta ajoittain otetaan asiakaspuheluita vastaan. Jos vapaa-ajalla nauttii kovasti olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, todennäköisesti nauttii myös noiden asiakkaiden kanssa toimimisesta.

Aina ennen isoja työratkaisuja kannattaa keskustella esimiehen ja tiimin kanssa. Tuossa aiemmin ollut esimerkki toimii myös tässä. Voihan olla, että kyseisen työn tekijä ei vapaa-ajalla nauti muiden ihmisten kanssa toimimisesta ja kokee vähäisetkin asiakaspuhelut ahdistavina ajatustyön keskeyttäjinä. Tällöin työn mielekkyyttä pystyisi parantamaan jättämällä nämä asiakaspuhelut niille, jotka niistä nauttivat. Eihän se tietenkään aina ole niin yksinkertaista jättää töitä muille, mutta kun asioista keskustelee, niihin saattaa löytyä ratkaisut. Esimerkin kaltaisessa tilanteessa ihanteellistahan olisi, mikäli työporukasta löytyy molempien kaltaiset henkilöt. Tällöin töitä voisi uudelleen järjestellä niin, että toinen ottaa toisenkin asiakaspuheluosuudet ja toinen taas hoitaa enemmän itsekseen hoidettavia tehtäviä. Kaikki voittavat. Eli siis tiivistettynä - jokaiselle omien vahvuuksien mukaisia työtehtäviä. Tämä on myös tärkeä asia muistaa, kun on esimiehenä tiimissä. Pienillä muutoksilla tiiminjäsenten motivaatio voidaan boostata ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Tässäkin korostuu vuorovaikutuksen tärkeys. Kukaan ei ole toisen ajatusten lukija, joten ne ajatukset täytyy itse tuoda ulos. Aina on mahdollista, että joku toinen lähellä oleva on miettinyt samaa ja saadaan aikaan hedelmällisiä ja monia hyödyttäviä ratkaisuja. Ja vaikkei olisikaan ajatellut, voi keskustelun avaus saada aikaan pohdintaa, jolla on monia positiivisia vaikutuksia. Pahinta mitä voi käydä, niin tiimi/esimies on todella muutosvastarintaisia ja sitä jää itse yksin omien ajatustensa kanssa. Eli ei kovin paha. Sitten voi todeta yrittäneensä ja miettiä uutta ratkaisua tilanteeseen.


Pohdi millaisissa työtehtävissä voisi päästä tekemään itselle tärkeitä asioita

Jos tämän hetkinen työ ei tarjoa sellaista tekemistä, jossa pääsisi hyödyntämään ensimmäisen stepin luonnollisesti tärkeitä asioita, on järkevää pysähtyä miettimään millaisissa työtehtävissä asia olisi toinen. Parhaimmassa tapauksessa ratkaisu löytyy samasta yrityksestä, jossa jo toimit. Monissa yrityksissä on mahdollista erilaiset työkierrot ja aina voi ilmaista halunsa siirtyä talon sisällä. Joskus tämä omia arvoja vastaavien työtehtävien pohdinta vie paljon aikaa ja siihen kannattaa panostaa. Se voi myös turhauttaa, varsinkin silloin, jos tajuaa muutoksen vaativan merkittävää lisäkouluttautumista. Kuitenkin ensimmäisen stepin tuoma luontaisesti tärkeiden asioiden kirkastuminen saa yleensä aikaan huiman motivaatioboostin, jolloin lisäkoulutus tuntuu vain hauskalta ja mielekkäältä - vähän jännittävältäkin.


Parhaimmillaan nykyisen työn tuunaaminen saa aikaan positiivisen kierteen ja jopa koko organisaation kulttuurin muutoksen parempaan. Ei siis kannata missään nimessä vähätellä sen voimaa vaan mahdollisuuksien mukaan ottaa itse se ensimmäinen askel sen toteutumiseen omalla työpaikalla.




Ensimmäinen steppi mielekkäämpään työhön

Me aikuiset vietetämme 1/3 päivästä yleensä töissä ja on ihan huippujuttu, jos siitä työstä oikeasti nauttii. Se pitäisi minusta olla jokaisen tavoitteena. Itselle olisi katastrofi, jos joutuisi kolmanneksen päivästä viettämään tehden jotain, joka ei voisi vähempää kiinnostaa.

Joskus tietysti on otettava vastaan se työ, jonka vaan saa, jotta on rahaa edes jonkinlaiseen elämiseen. Se on järkevää, mutta pidemmän päälle ajateltuna se kannattaa itse ajatella välivaiheena. Siitä nimittäin hyötyvät kaikki - sekä työntekijä, työnantaja että muut kanssaeläjät. Seuraavaksi kerron miksi.

Kun ajattelet vähemmän motivoivan työn välivaiheena, jaksat tehdä sitä paremmin. Sitä on yllättävän helppoa vaan alkaa pyöriä itsesäälissä ja ketutuksessa miettien, että tässä sitä nyt ollaan ja yritetään kestää. Kuitenkin jos tekee itselleen askelmat päästä itseä enemmän miellyttävään työhön, välivaiheen työ ei tunnu niin vastenmieliseltä. Kun jaksaa henkisesti tehdä työtä, työnjälki pysyy yleensä odotetunlaisena ja työnantaja sekä työyhteisö on tyytyväinen. Myös lähipiiri on yleensä tyytyväinen, kun heidän ei tarvitse kuunnella purnausta ikävästä työstä koko ajan. Ja jos se välivaihe tuntuu kestävän liian pitkään, aina voi kokeilla vaihtaa sitä väliaikaistyötä. Tärkeitä, että itse ymmärtää missä kohtaa omaa projektiaan menee.

Millaisilla stepeillä siihen itseä enemmän miellyttävään työhön voisi sitten päästä? Tässä ensimmäinen steppi, olkaa hyvät!

Kuva: abluecup/iStockphoto

1. Luontaisesti tärkeiden asioiden selvittäminen

Mieti missä olet hyvä

Olen varma, että meillä kaikilla on jokin sellainen uniikki ominaisuus tai ominaisuuksien rypäs, joka tekee meistä muita parempia jossakin asiassa. Mikä se asia sitten on, niin sen selvittäminen ei ole välttämättä yksinkertainen prosessi. Sitä on hyvä lähteä miettimään siltä kantilta, että missä on onnistunut elämässä. Mitkä asiat tuntuvat sujuvan kuin vettä vaan - luonnollisesti? Mitkä ovat olleet niitä wau-hetkiä? Tämän jälkeen voi pohtia, että mitkä asiat ja omat luonteenpiirteet saivat tämän wau-hetken aikaan. 

Mieti mitä teet mieluiten ja mitä arvostat

Tällä en tarkoita pelkästään työtä vaan myös vapaa-aikaa. Teetkö käsilläsi? Harrastatko intohimoisesti jotain? Vietätkö aikaa mökillä? Toimitko yhdistysaktiivina? Jotain muuta? Itse olen tykännyt asioiden organisoinnista myös vapaa-ajalla eri yhdistyksissä toimien ja näin ollen olen huomannut ,että minulle on mieleistä työ, jossa pääsen organisoimaan ja ratkaisemaan ongelmia - olemaan vastuussa jostakin. Arvostan ekologisuutta ja hiilijalanjäljen pienenemistä. Samoin arvostan ensiluokkaista asiakaskokemusta. Jos ei oikein keksi mitä arvostaa, voi miettiä tyypilliseen suomalaiseen tapaan negaation kautta. Minkä menetys, epäonnistuminen tai tuhoutuminen harmittaisi.

Mieti miksi pidät siitä tekemisestä mieluiten

Itse pidän tosiaan siitä, että olen vastuussa jostakin ja löydän ratkaisuja ongelmiin. Minusta on hienoa, jos pääsen näkemään "kätteni jäljen" käytännössä eli esimerkiksi ongelman ratkaisun jälkeisen vaiheen tai innostuneempia ihmisiä. Kaikki eivät halua suurta vastuuta. Osa haluaa vain tehdä sen mitä odotetaan - hoitaa sen oman sopivan kokoisen tontin. Osa tykkää siitä, että saa tehdä asioita yksin. Osa voimaantuu suuressa porukassa. Jotkut innostuvat nähdessään kättensä jäljen konkreettisesti ja toiset tykkäävät, kun näkevät oman tekemisensä isomman tekemisen osana. Kaikki aidot syyt ovat yhtä hyviä. Syitä on niin paljon kuin on ihmisiä. Mieti omat syysi.


Kun tietää itse omat luontaiset vahvuutensa, on helpompi muokata työstään mielekkäämpää!





Miten löytää aikaa omille harrastuksille

Olen kipuillut hyvin paljon arjen saamiseksi tasapainoon. Muuten olen onnistunut ihan hyvin, mutta omilla harrastuksille en ole löytänyt aikaa. Mielessäni olen kirjoittanut monta blogitekstiä ja juossut monta lenkkiä. Todellisuudessa en yhtäkään kumpaakaan.

Olen aika monta kertaa tuonut esille, että asumme maalla hiekkatien varrella ilman katuvaloja. Voi siis hyvin ymmärtää miksei tuonne pimeään huvita iltasella lähteä juoksemaan. Taajamassa asuessamme kävin monta kertaa viikossa juoksemassa - valaistut reitit lähtivät heti kotiovelta. Kaiken huipuksi, kun meillä tällä hetkellä minä haen lapset ja mies tulee vasta myöhään kotiin, en enää lasten nukkumaan mentyä jaksa hypätä crosstrainerin päälle. Ei mikään hyvä juttu tuo liikunnan vähentyminen, kun muut elämäntavat ovat ennallaan. En todellakaan halua alkaa muuttamaan elintapojani herkuttomampaan suuntaan. Kahvin kanssa on kiva ottaa joku suklaa tai hyvä pala kakkua, kun huvittaa eikä miettiä sitä sen enempää. Näin ollen minun piti miettiä jokin tapa ratkaista tuo liikuntahaaste.

Kaivattu valoilmiö

Työni on luonteeltaan sellaista, että voin tehdä sitä oikeastaan missä ja milloin vain. Välillä tulee iltaisin inspiraatio kirjata ylös erilaisia kehitystoimenpiteitä siivousasioihin (kuten eilen) tai pähkäillä jonkin teknisen asian parissa. Toisaalta välillä päivisin iskee totaalinen anti-inspiraatio ja tuntuu, ettei aivot toimi. Kerran voin vaikuttaa tekemisiini aika monipuolisesti, tajusin, että se kannattaa hyödyntää myös liikunta-asiassa. 

Esimerkiksi tänään olin koko päivän kotona töissä. Mulla oli eilen fiilis, että ei oikein jaksa lähteä toimistolle, että kotona on hyvä. Omia tuntemuksia kannattaa oppia tarkkailemaan ja tunnistamaan. Olen huomannut, että fiiliksen mukaan tehdyt valinnat vaikuttavat merkittävästi siihen miten asiat rullaavat siitä valinnasta edespäin. Vein lapset päiväkotiin ja palasin kotiin. Rauhallinen aamupala oman keittiönpöydän ääressä. Harvinaista herkkua pienten lasten äitinä. Samalla rustailin mieleen tulevia asioita paperille. Kone auki, sähköpostien läpikäynti ja kasa muita töitä. Sain nopeasti asioita tehdyksi ja lounaan jälkeen päätin tehdä vielä muutaman mieleentulleen asian ja jossain kahden tienoilla päätin lähteä lenkille. 

Ison tien varressa aurinkoa ihastelemassa


Lenkki alkoi hyvin, mutta verenmaku tuli vähän yllättäen suuhun ja meno tuntui nihkeältä. Otin sitten vähän rauhallisemmin ja fiilistelin sitä ihanaa aurinkoa, joka tuli ilahduttamaan meitä tänään! Bongasin jopa pajunkissoja tänään! Tammikuussa! Ei oo järkee!! Kotiin tultua tein pari lihaskuntoharjotusta vielä ja suihkun kautta koneen ääreen ja pari työhommaa vielä ennen lasten hakua. Olo oli kuin uudestisyntyneellä! Päivän liikunta-annos tuli napattua valosalla raikkaassa ulkoilmassa. ja ehdin tehdä kaikki suunnitellut duunit ja jopa jotain ekstraa. Mikä sen parempaa! Tuosta omasta ajasta saa ihan hurjan energiaboostin ja fiiliksen nousuun.

Pajunkissoja tammikuussa!

Tietotyössä on minusta hölmöä tuijottaa tunteja. Tietysti sen verran, ettei nyt ympäripyöreitä päiviä tee, mutta tarkoitan, että ennemmin kannattaisi kiinnittää huomiota tehtyyn työhön. Työpaikalle on helppo tulla istumaan 7,5h ajaksi "tekemään töitä". Tietotyö sisältää usein kehittämistä ja ongelmanratkaisua, joille molemmille on tyypillistä, että inspiraatio ei katso kellonaikaa. Joskus se ahaa-elämys tulee kymmeneltä sen jälkeen, kun lapset on unilla ja talo hiljainen. Ja monesti inspiraation iskiessä se työteho on huima - tulosta syntyy huomattavasti nopeammin kuin ilman inspiraatiota. Entäpä siis jos hyödyntäisitkin joustavan työn tuomat mahdollisuudet ja kävisit urheilemassa tai harrastamassa keskellä päivää, jos kuitenkin tiedät inspiraation valtaavan sinut iltasella?