maanantai 15. toukokuuta 2017

Pihahommia

Toukokuu on ollut aika mielenkiintoinen säiden osalta. Ainakin meillä Lappeenrannassa on päästy nauttimaan niin hurjista tuulista, räntäsateesta, lumikuurosta kuin lämpöisestä kevätauringostakin! Saas nähdä tuleeko nyt alkavalla viikolla niitä hellelukemia, joita ovat lupailleet. Lämpö olisi erittäin tervetullutta, jotta kasvit alkaisivat kasvaa innokkaammin.



Mitään en ole varsinaisesti vielä kylvänyt mihinkään pihalle. Ajattelin tänään käydä katsomassa josko jostain löytyisi vielä siemenperunaa. Yleensähän ollaan omista edellisvuoden sadoista napattu siemenet, mutta viime vuoden sato meni pentele vihertymään kellarissa jo puolessa välissä talvea, niin ei niistä ole siemeniksi. Jos ei siemenperunoita löydy, niin ei se katastrofi ole. Tuleepahan pellolle sitten kunnon lepo perunan osalta ja täytyy iskeä se sitten täyteen kauraa ja hernettä. Kaura ja herne parantavat pellon ravinnepitoisuutta, joka edesauttaa perunan parempaa satoa seuraavina vuosina.




Pihahommat on aika vaiheessa tällä hetkellä. Ruoho vihertää lehtikasojen välistä ja kukkapenkit ovat vielä lähes täysin talven jäljiltä. Suutarin lapsella ei ole kenkiä - nimittäin meidän työn puolesta ylläpitämissä kiinteistöissä kaikki lehdet ja hiekat on jo saatu pois. Yhtä kotipihan kukkapenkkiä perkailin ja uudistin viikonloppuna. Poistin pintamaata ja vastaantulleita juuria, kun se oli loppukesästä aikamoinen ruohopusikko. Säästin penkin liljat, malvan ja kitukasvuisen ruusun. Täytyy tuon ruusun sielunelämään paneutua vielä ja katsoa josko sen saisi elinvoimaiseksi. Lisäksi siirsin yhdestä toisesta ruohopuskasta kukkapenkistä kurjenpolvea ja pientä särkynyttä sydäntä. Siirtovaiheessa mulla oli totaalinen blackout tuon kurjenpolven osalta, mutta kai se tuli ihan ok sijoitettua. Yritin asetella niitä kukkia siten, että korkeimmat olisivat takimmaisena, jne. ja koska en muistanut siinä kohdassa tuon kasvin nimeä saati korkeutta, laitoin sitä keskikohtaan samaan kohtaan liljojen kanssa. Odotan innolla miten nuo tuossa kasvavat. Kukat ovat sävyiltään pinkkiä, liilaa ja valkoista, joiden voisi kuvitella sointuvan kivasti yhteen. Jonkunlaisen reunuksen tuohon penkkiin haluaisin laittaa. Luonnonkivet houkuttelevat, mutta niitä ei ihan tarpeeksi taida tällä hetkellä olla pihapiirissä. Täytynee ottaa lapio kauniiseen käteen ja lähteä pellolle niitä kaivelemaan :D

Taivas oli komeena iltalenkillä

perjantai 5. toukokuuta 2017

Hyvinvointikahvilassa aamupalalla

Kävin pari viikkoa takaperin täällä Lappeenrannassa aivan ihanassa kahvilassa Kafe Silmussa. Varsinaisesti missään ei puhuta hyvinvointikahvilasta, mutta minusta se sopii tuon paikan määritelmäksi - siellä kun tarjolla on raakaherkkuja, kehoa boostaavia mehuja ja monia erityylisiä kahveja. Olin kuullut siitä paljon hyvää ja päätin itse käydä kokeilemassa paikan herkkuja. Suuntasin sinne eräänä aamuna lasten hoitoon viemisen jälkeen, ennen töiden aloitusta, Paikka on kuuluisa raaka-kakuistaan sekä koko päivän kestävästä aamiaisesta. Testasin tietysti molempia!




Tuohon aamiaiseen kuului tuoremehua, joka oli itse tehty sitruunasta, selleristä ja omenasta. Aivan älyttömän hyvää. Sopivan sitruksista eikä selleri puskenut ollenkaan pahasti läpi, omena toi sellaisen lempeyden ja tasapainon. Vähän nimittäin jännitti. Toki sellerin mausta tykkään, mutta mehumuoto jotenkin aiheutti jännitysmomenttia. Olen tottunut syömään sellerini sopassa. Lisäksi pääsin nauttimaan tuorepuurosta, maapähkinävoi-banaani riisikakuista sekä paikallisen kahvipaahtimo Lehmus Roasteryn kahvista. Nuo Lehmus Roasteryn kahvit on törkeen hyviä. Ostan niitä ajoittain itselleni kiireettömiin hetkiin tai arjen nopeaan pysähtymiseen. Kahvi maksaa paljon, mutta sitä ei tule kaadettua yhtään pois, toisin kuin halpoja pikkuserkkuja. 



Jälkkäriksi oli pakko maistaa maapähkinä-kookosraakakakkua, kun kerran santsikuppi kahvia kuului palveluun. Ihan superhyvää ja täyteläistä! Pala oli samaa kokoluokkaa kuin missä tahansa kahvilassa juustokakut, mutta tuo pala ei loppunut kesken. Kun kakku loppui, oli hyvä fiilis - ei olisi yhtään enempää tarvinutkaan. Se palanen oli juuri passelin kokoinen! Ihan huippua oli, kun sain kahviin kauramaitoa, toisin kuin muissa paikallisissa kahviloissa. Siitä ekstrapointsit! :)



Menen ehdottomasti toistekin ja vien varmasti kavereita Kafe Silmuun myös! 
Paikka saa minun vahvan suositukseni!

torstai 4. toukokuuta 2017

Suunnistus - oiva tapa nollata pää

Terkut metsästä! Aloitin toukokuun alussa suunnistuskoulun ja ai että mä tykkään! Vielä tosin en ole yksin metsään päässyt, mutta parin viikon päästä olisi tarkoitus kaverin kanssa mennä kahdestaan, ilman kokenutta "joukkuekaveria". Aika jänskää :)

Mun uudet kaverit - kartta ja kompassi


Tuo suunnistus on kyllä mainio laji ihmiselle, joka joutuu ajattelemaan ihan liikaa päivän aikana. Voin kertoa, että kartan ja kompassin kanssa metsässä liikkuessa päässä on vain se, mitä kohtaa kartasta etsitään. Onko se sitten rasti tai jokin maamerkki matkalla rastille, ei väliä. Lenkkeillessä on se "huono puoli", että saattaa väkisin alkaa miettimään työjuttuja tai kotijuttuja, sen sijaan että "aivot nollaantuisi". Tosin täytyy sanoa, että joskus ne työ- tai kotijuttujen päähän pälkähtäminen on hyvästä, sillä lenkillä olen usein saanut ne parhaimmat idikseni. Mutta pään nollaamiseen tuo suunnistus on todella bueno!

Näistä merkeistä saadaan lisätietoa rastin sijainnista.


Ensi viikolla meillä olisi vielä yhteissuunnistusta, mutta itse taidan olla puhtausalan messuilla toisella puolella Suomea, joten en pääse paikalle. Tuo suunnistuskoulu oli fiksu tapa aloittaa, sillä siellä on todella kärsivällisesti ohjaajat jaksaneet selittää kompassin sielunelämää ja mennä sinne minne meidän kompassit osoittaa. Välillä Usein meidän suunnat on alussa ihan nappiin, mutta sitten jossain kohtaa huomaamme olevamme rastiin nähden liian vasemmalla tai oikealla. Sinänsä tuo ei haittaa, jos vain löytää itsensä kartalta, mutta toki siinä kuluu ylimääräisiä minuutteja, jos kilpailee aikaa vastaan. Me ei (jostain kumman syystä) kilpailtu aikaa vastaan, vaan tavoitteena oli olla eksymättä ja löytää rastit. Ei tullut pahoja pummeja, ja kaikki rastit löytyi - vielä oikeassa järjestyksessä!


Näin pitkä matka mentiin tänään. Hurjat 3,5km ja aikaa kului 1h 53min, haittaakse :D

Suosittelen suunnistusta lämpimästi kaikille, jotka tykkäävät luonnossa kulkemisesta ja aarteen etsinnästä. On nimittäin ihan huikea fiilis, kun ne rastit alkavat ihan oikeasti löytymään sieltä mistä niiden kuvittelikin löytyvän :)

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Riittämättömyys positiivisuuden myrkyttäjänä

Kurki lensi soitimelle mökkilaiturin edestä

Oma jaksaminen on meinannut olla nyt kortilla. Jostain syystä on ollut aika uuvuttava kevät ja on joutunut katsomaan peiliin miettiessään syitä olotilaansa. Myöhään valvominen, mitä sattuu syöminen, olematon liikunta, päävastuu arjen pyörimisestä, onhan noita. Mies tekee yrittäjänä ympäripyöreitä päiviä, joten jos ei osa-aikatyö sido niin sitten perheenpyöritys. Positiivisia asioita on saanut välillä hakemalla hakea. Tragikoomisin niitti oli tässä menneellä viikolla, että en ole enää osa-aikatyöni lisäksi oikeutettu soviteltuun työttömyysetuuteen. Syy tähän on se, että mieheni omistaa nykyisin yrityksen, jossa olen sitä osa-aikatyötä tehnyt eli olen TE-keskuksen mukaan yrittäjä. Mitään en firmasta omista eikä mulla ole mitään päätäntävaltaa. Mutta yrittäjä olen siis. Valittaahan päätöksestä ei voi, joten tällä nyt sitten mennään. Asiahan ratkeaisi, jos ottaisi avioeron tai jotain muuta yhtä kevyttä, mutta se ei nyt sovi (ylläri) tähän kuvioon. Jos sinä tai puolisosi suunnittelee yrittäjyyttä kolmen alle kouluikäisen lapsen kuuluessa perheeseen, miettikää huolella. Meillä minä olen kipuillut asiaa jonkin verran, koska perhettä perustaessa oli hieman tasaisempi työnjako kotitöiden ja lastenhoidon osalta ajatuksissa. Säännöllistä yksinoloa tarvitsevalle tämä tilanne ei ole ollenkaan ideaali.

Mindfulnessia parhaimmillaan - keskellä metsää kuuntelemassa puron solinaa


Oma aika on todella vähissä. Minä vien lapset aamulla päiväkotiin, koska miehen pitää olla aikaisin aamulla töiden jaossa. Minä haen lapset iltapäivällä, koska miehellä on seuraavanpäivän töihin ja yritykseen liittyviä hoidettavia asioita. Minä vien lapset harrastuksiin, käyn kaupassa, teen ruuat. Eli teen kaiken mitä vanhempainvapaalla ja sitten lasten ollessa päiväkodissa käyn töissä. Kotityötkin pitää tehdä jossain välissä. Mies tulee usein 19-21 välillä kotiin. En tarkoita tällä, että mieheni lusmuilisi ja etteikö hänellä olisi paljon tekemistä yrityksen parissa. On tietysti. Yrittäjätaival on alussa, joten tekemistä riittää. Mutta se tasapaino! Olen kateellinen ja katkera. Mäkin haluaisin antaa työlleni joskus enemmän panosta, koska tykkään siitä mitä teen. Sitä kun tietää potentiaalinsa saada enemmän aikaiseksi. Ärsyttää kun ei pysty, kun ei voi itse vaikuttaa siihen milloin työnsä aloittaa ja milloin lopettaa. Katkeransuloista on myös tosiasia, että olen tehokkaimmillani klo 14-19. En kuitenkaan halua, että lapset joutuisivat maksumiehen rooliin. Voisin toki herättää heidät kuudelta ja viedä ennen seiskaa päiväkotiin. Sitten saisin aloitettua aikaisemmin työt, mutta kun oikeastaan pitäisi saada työpäivää myöhäistettyä. Haluan antaa lapsille mahdollisuuden heräillä itsekseen ja sitten vien heidät päiväkotiin aamupalalle. Mukavampi startti päivään. Tosin silti aamut on välillä ihan kaaosta. Kaaosta ei olisi, jos ei olisi mentävä aamupalalle, mutta tiedättekö, kun itse tietää maksavansa niistä aamupaloista niin ei tunnu mielekkäältä jättää niitä käyttämättä. Päiväkodissa on myös se oma rytmi, joten ihan miten vaan sinne ei ole lapsen kannalta järkevää viedä. On tämä hankalaa! 

Mielenkiintoisia kuvioita puun pinnalla


Ongelmaa ei olisi, jos olisi elämäänsä tyytyväinen ollessaan lasten kanssa kotona, sellanen perinteinen kotiäiti. Mä en ole sitä tyyppiä. Kaipaan sitä, että saan kehittää jotain, suunnitella ja nähdä miten suunnitelma toteutuu käytännössä sekä mennä töihin, olla töissä ja lähteä töistä niin kuin omaan fiilikseen sopii. Tällä hetkellä mulle vähän niinkuin sanattomasti sanellaan, kun firman pyöritys kysyy mieheni aikaa niin paljon. Ei tuo Miekkonen kiusallaan tätä tilannetta aiheuta, kyllä hän tätä kipuiluani ymmärtää. Tai ainakin parhaansa yrittää. Mun pitäisi varmaan yrittää nähdä oma osuuteni sellaisena eräänlaisena palvelevana johtamisena, jossa tehdään työskentely-ympäristö sellaiseksi, että työn tekeminen on mahdollisimman jouhevaa. Pystyisiköhän tällä ajattelumallilla saada omaa kipuilua kuriin?!? 

Riittämättömyyden tunne on ihan valtava, kun ei tunne antavansa kaikkeaan töissä ja eikä kaikkeaan äitinä. Laurasta nyt puhumattakaan. Mulla on taas hurjat suunnitelmat saada oma elämä mielekkäämmäksi. Pakko löytää ne koloset liikunnalle ja yksinololle. Maalla asumisen huonoja puolia, kun sali ei ole vieressä, että voisi illalla nopeasti siellä pyörähtää. Pimeä metsä ei ole mun pala kakkua. Päivällä voisi kotona työskennellessä käydä lenkillä, mutta kun ensin ajaa lapset päiväkotiin kaupunkiin, on helpompaa ajaa työpaikalle, joka on kaupungissa kuin takaisin kotiin. Netistä bongasin, että meillä on kaupungissa edullinen sali (parikymppiä kuussa). Meinasin käydä ostamassa kortin sinne. Suunnittelin, että siellä voisi käydä aamulla ennen työpaikalle menoa, jolloin päivän liikunnat olisi tehty heti aamusta eikä illalla ole enää ärsytystä liikkumattomuudesta. Tämä nykyinen elämäntyyli alkaa näkyä nimittäin vähän liikaa paitsi pääkopassa myös kropassa. Pitäisi saada jalkojen lihaksistoa kehitettyä, josko sillä saisi polvet ja alaselän myös paremmaksi. Raskaudet ovat olleet tosi rankkoja mun alakropan lihaksille ja istumatyössä alaselän kunto korostuu. Vuoden äiti pisteet tietysti kasvaa superisti, kun lapset olisivat päiväkodissa ja itse olisin salilla. Kuitenkin pitää ajatella kokonaisuutta, jossa tuo oma aikani vaikuttaa suoraan parantavasti rennompaan koti-ilmapiiriin ja tietysti parempaan työkuntoon. Sitä on itse nykyään kotona usein kuin viritetty viulunkieli eikä se ole kenestäkään mukavaa.

Kuin auringon paiste harmauden keskellä


Mutta hei, jotain positiivista tässäkin. Olen tiedostanut tilanteeni. Se on ensimmäinen steppi, jos haluaa johonkin asiaan muutosta. Kuitenkin perheellä on yhteinen intressi saada tuo firma kukoistamaan ja kehittymään kestävästi. Ala on mielenkiintoinen, sopivan haastava ja kehitysideoita riittää. Ihan mukavat lähtökohdat :)

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kodin pikasiivous ennen yllärivieraita

Töiden jälkeen tulossa vieraita ja koti ei näytä ihan niin edustuskelpoiselta kuin toivoisi? Mulle äiti opetti, että kun pitää keittiön ja vessan puhtaana, niin se pelastaa monta kertaa. Kuitenkin itse olen hieman tuunannut tätä ohjetta ja seuraavaksi kerronkin teille muutaman kohdan listan siitä miten saa nopeasti aikaan puhtaamman lookin kotiin. Aikaa tähän menee puolisen tuntia, jos sitäkään (riippuu siitä lähtötasosta), joten ihan samalla ovenavauksella itsensä kanssa ei kannata niitä kavereita pyytää ;)



1. Tyhjennä ja täytä tiskikone
Äitin oppi on ihan fiksu. Likaisia astioita pursuava tiskipöytä ei ole kovin kiva ilmestys, varsinkin jos sitä saa sitten ihastella kahvipöydässä. Välttämättä vieraita ei edes haittaa, mutta mikäli olet yhtään kuin minä, sinua haittaa. Jos sinulla ei ole tiskikonetta ja astiat ovat vallanneet tiskipöydän, varmista, että kaapissa on kahvia varten astiat. Sitten loput astiat muovilaatikkoon (vaikka pyykkikoriin) ja sellaiseen huoneeseen, jonne vieraiden ei tarvitse mennä (vaatehuone, työhuone, makuuhuone, tms.)

2. Imuroi tai lakaise lattia
Mua ei itseäni niinkään häiritse sekaisin lattialla olevat tavarat. Tai ei ainakaan niin paljoa kuin likaisuus. Itse pyrin siihen, että ne tilat, joissa vieraiden kanssa tullaan oleskelemaan olisi suht puhtaat lattiapinnoilta. Käytännössä siis katson keittiön lattian ja eteisen, jossa. Muut tilat yleensä ovat sopivassa kuosissa ihan normaalin viikkosiivouksen jäljiltä.

3. Siivoa vessa ja vaihda pyyhkeet
Pese wc-pönttö ja lavuaari. Kiinnitä huomio myös wc-renkaan alle, mikäli vierailulle on saapumassa kaksilahkeisia. Jos oikein haluaa säväyttää puhtaalla lookilla, kiilloita myös hana. Pese se ensin saippualla ja harjalla ja kuivaa tämän jälkeen kuivalla mikrokuituliinalla. Tai kuivaa käsipyyhkeen lenkkireunalla (yleensä se puhtain kohta) ennen kuin laitat puhtaat tilalle. Puhtaat pyyhkeet nimittäin on aika must-juttu. On aika ällöä, jos joutuu kuivaamaan kätensä märkään tai mielenkiintoisen violetinruskeankukertavan väriseen pyyhkeeseen. Meillä kolmen pienen lapsen perheessä saa vaihdella pyyhettä muutenkin usein, kun välillä siihen pyyhkeeseen kuivataan suu, joka oli unohdettu ensin pestä :P Froteepyyhe on muutenkin siivouksessa näppärä. Sitä kun kostuttaa vain hieman yhdestä kohtaa, voi sillä kostealla kohdalla pyyhkiä tahraiset peilit ja kuivalla osalla kuivata - ei jää tahroja tai raitoja. 

4. Olohuone viihtyisäksi
Meillä lasten lelut valtaavat päivittäin olohuonetta ja sohvatyynyt lentävät lattialle. Kun meille on tulossa porukkaa käymään, haluan olohuoneen olevan vähän vähemmän lasten valtakuntaa (lastenhuone on erikseen). Jos on käytössä joku tyylikäs säilytyskaluste, niin hitsin hyvä! Jos on kuin minä, ei ole ja ne lelut laitetaan ikean säkkiin ja viedään lastenhuoneeseen. Tai makkariin. Tätä neuvoa voi soveltaa monessa kohtaa. Jos joku kohta on liian sekava eikä aikaa ole just nyt laittaa sitä kuntoon, ei muuta kuin tavarat pussiin ja pois silmistä. Tietysti sitten vieraiden lähdettyä voisi olla ihan jees käydä se säkki läpi ;)

5. Rentoudu
Tuskin kukaan tulee tupatarkastusta pitämään. Yleensä kyläilemään tullaan tapaamaan kavereita ja kuulemaan kuulumisia. Siivous on lähinnä itseä varten. Itse ainakin ärsyynnyn omassa kodissani noista epäkohdista, mutta en minä niihin muualla kiinnitä huomiota. Tunnelmavalaistus käyttöön, niin ei itseäkään häiritse pölyhiukkaset tai tahraiset peilit :) Ja mikäli kyläilemään tuleva kaveri on lähellekään samassa elämäntilanteessa kuin sinä itse, he kyllä ymmärtävät syyt miksei kämppä ole kuin suoraan avotakasta ;)

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!!


torstai 19. tammikuuta 2017

Miten löytää aikaa omille harrastuksille

Olen kipuillut hyvin paljon arjen saamiseksi tasapainoon. Muuten olen onnistunut ihan hyvin, mutta omilla harrastuksille en ole löytänyt aikaa. Mielessäni olen kirjoittanut monta blogitekstiä ja juossut monta lenkkiä. Todellisuudessa en yhtäkään kumpaakaan.

Olen aika monta kertaa tuonut esille, että asumme maalla hiekkatien varrella ilman katuvaloja. Voi siis hyvin ymmärtää miksei tuonne pimeään huvita iltasella lähteä juoksemaan. Taajamassa asuessamme kävin monta kertaa viikossa juoksemassa - valaistut reitit lähtivät heti kotiovelta. Kaiken huipuksi, kun meillä tällä hetkellä minä haen lapset ja mies tulee vasta myöhään kotiin, en enää lasten nukkumaan mentyä jaksa hypätä crosstrainerin päälle. Ei mikään hyvä juttu tuo liikunnan vähentyminen, kun muut elämäntavat ovat ennallaan. En todellakaan halua alkaa muuttamaan elintapojani herkuttomampaan suuntaan. Kahvin kanssa on kiva ottaa joku suklaa tai hyvä pala kakkua, kun huvittaa eikä miettiä sitä sen enempää. Näin ollen minun piti miettiä jokin tapa ratkaista tuo liikuntahaaste.

Kaivattu valoilmiö

Työni on luonteeltaan sellaista, että voin tehdä sitä oikeastaan missä ja milloin vain. Välillä tulee iltaisin inspiraatio kirjata ylös erilaisia kehitystoimenpiteitä siivousasioihin (kuten eilen) tai pähkäillä jonkin teknisen asian parissa. Toisaalta välillä päivisin iskee totaalinen anti-inspiraatio ja tuntuu, ettei aivot toimi. Kerran voin vaikuttaa tekemisiini aika monipuolisesti, tajusin, että se kannattaa hyödyntää myös liikunta-asiassa. 

Esimerkiksi tänään olin koko päivän kotona töissä. Mulla oli eilen fiilis, että ei oikein jaksa lähteä toimistolle, että kotona on hyvä. Omia tuntemuksia kannattaa oppia tarkkailemaan ja tunnistamaan. Olen huomannut, että fiiliksen mukaan tehdyt valinnat vaikuttavat merkittävästi siihen miten asiat rullaavat siitä valinnasta edespäin. Vein lapset päiväkotiin ja palasin kotiin. Rauhallinen aamupala oman keittiönpöydän ääressä. Harvinaista herkkua pienten lasten äitinä. Samalla rustailin mieleen tulevia asioita paperille. Kone auki, sähköpostien läpikäynti ja kasa muita töitä. Sain nopeasti asioita tehdyksi ja lounaan jälkeen päätin tehdä vielä muutaman mieleentulleen asian ja jossain kahden tienoilla päätin lähteä lenkille. 

Ison tien varressa aurinkoa ihastelemassa


Lenkki alkoi hyvin, mutta verenmaku tuli vähän yllättäen suuhun ja meno tuntui nihkeältä. Otin sitten vähän rauhallisemmin ja fiilistelin sitä ihanaa aurinkoa, joka tuli ilahduttamaan meitä tänään! Bongasin jopa pajunkissoja tänään! Tammikuussa! Ei oo järkee!! Kotiin tultua tein pari lihaskuntoharjotusta vielä ja suihkun kautta koneen ääreen ja pari työhommaa vielä ennen lasten hakua. Olo oli kuin uudestisyntyneellä! Päivän liikunta-annos tuli napattua valosalla raikkaassa ulkoilmassa. ja ehdin tehdä kaikki suunnitellut duunit ja jopa jotain ekstraa. Mikä sen parempaa! Tuosta omasta ajasta saa ihan hurjan energiaboostin ja fiiliksen nousuun.

Pajunkissoja tammikuussa!

Tietotyössä on minusta hölmöä tuijottaa tunteja. Tietysti sen verran, ettei nyt ympäripyöreitä päiviä tee, mutta tarkoitan, että ennemmin kannattaisi kiinnittää huomiota tehtyyn työhön. Työpaikalle on helppo tulla istumaan 7,5h ajaksi "tekemään töitä". Tietotyö sisältää usein kehittämistä ja ongelmanratkaisua, joille molemmille on tyypillistä, että inspiraatio ei katso kellonaikaa. Joskus se ahaa-elämys tulee kymmeneltä sen jälkeen, kun lapset on unilla ja talo hiljainen. Ja monesti inspiraation iskiessä se työteho on huima - tulosta syntyy huomattavasti nopeammin kuin ilman inspiraatiota. Entäpä siis jos hyödyntäisitkin joustavan työn tuomat mahdollisuudet ja kävisit urheilemassa tai harrastamassa keskellä päivää, jos kuitenkin tiedät inspiraation valtaavan sinut iltasella?