Miten löytää aikaa omille harrastuksille

Olen kipuillut hyvin paljon arjen saamiseksi tasapainoon. Muuten olen onnistunut ihan hyvin, mutta omilla harrastuksille en ole löytänyt aikaa. Mielessäni olen kirjoittanut monta blogitekstiä ja juossut monta lenkkiä. Todellisuudessa en yhtäkään kumpaakaan.

Olen aika monta kertaa tuonut esille, että asumme maalla hiekkatien varrella ilman katuvaloja. Voi siis hyvin ymmärtää miksei tuonne pimeään huvita iltasella lähteä juoksemaan. Taajamassa asuessamme kävin monta kertaa viikossa juoksemassa - valaistut reitit lähtivät heti kotiovelta. Kaiken huipuksi, kun meillä tällä hetkellä minä haen lapset ja mies tulee vasta myöhään kotiin, en enää lasten nukkumaan mentyä jaksa hypätä crosstrainerin päälle. Ei mikään hyvä juttu tuo liikunnan vähentyminen, kun muut elämäntavat ovat ennallaan. En todellakaan halua alkaa muuttamaan elintapojani herkuttomampaan suuntaan. Kahvin kanssa on kiva ottaa joku suklaa tai hyvä pala kakkua, kun huvittaa eikä miettiä sitä sen enempää. Näin ollen minun piti miettiä jokin tapa ratkaista tuo liikuntahaaste.

Kaivattu valoilmiö

Työni on luonteeltaan sellaista, että voin tehdä sitä oikeastaan missä ja milloin vain. Välillä tulee iltaisin inspiraatio kirjata ylös erilaisia kehitystoimenpiteitä siivousasioihin (kuten eilen) tai pähkäillä jonkin teknisen asian parissa. Toisaalta välillä päivisin iskee totaalinen anti-inspiraatio ja tuntuu, ettei aivot toimi. Kerran voin vaikuttaa tekemisiini aika monipuolisesti, tajusin, että se kannattaa hyödyntää myös liikunta-asiassa. 

Esimerkiksi tänään olin koko päivän kotona töissä. Mulla oli eilen fiilis, että ei oikein jaksa lähteä toimistolle, että kotona on hyvä. Omia tuntemuksia kannattaa oppia tarkkailemaan ja tunnistamaan. Olen huomannut, että fiiliksen mukaan tehdyt valinnat vaikuttavat merkittävästi siihen miten asiat rullaavat siitä valinnasta edespäin. Vein lapset päiväkotiin ja palasin kotiin. Rauhallinen aamupala oman keittiönpöydän ääressä. Harvinaista herkkua pienten lasten äitinä. Samalla rustailin mieleen tulevia asioita paperille. Kone auki, sähköpostien läpikäynti ja kasa muita töitä. Sain nopeasti asioita tehdyksi ja lounaan jälkeen päätin tehdä vielä muutaman mieleentulleen asian ja jossain kahden tienoilla päätin lähteä lenkille. 

Ison tien varressa aurinkoa ihastelemassa


Lenkki alkoi hyvin, mutta verenmaku tuli vähän yllättäen suuhun ja meno tuntui nihkeältä. Otin sitten vähän rauhallisemmin ja fiilistelin sitä ihanaa aurinkoa, joka tuli ilahduttamaan meitä tänään! Bongasin jopa pajunkissoja tänään! Tammikuussa! Ei oo järkee!! Kotiin tultua tein pari lihaskuntoharjotusta vielä ja suihkun kautta koneen ääreen ja pari työhommaa vielä ennen lasten hakua. Olo oli kuin uudestisyntyneellä! Päivän liikunta-annos tuli napattua valosalla raikkaassa ulkoilmassa. ja ehdin tehdä kaikki suunnitellut duunit ja jopa jotain ekstraa. Mikä sen parempaa! Tuosta omasta ajasta saa ihan hurjan energiaboostin ja fiiliksen nousuun.

Pajunkissoja tammikuussa!

Tietotyössä on minusta hölmöä tuijottaa tunteja. Tietysti sen verran, ettei nyt ympäripyöreitä päiviä tee, mutta tarkoitan, että ennemmin kannattaisi kiinnittää huomiota tehtyyn työhön. Työpaikalle on helppo tulla istumaan 7,5h ajaksi "tekemään töitä". Tietotyö sisältää usein kehittämistä ja ongelmanratkaisua, joille molemmille on tyypillistä, että inspiraatio ei katso kellonaikaa. Joskus se ahaa-elämys tulee kymmeneltä sen jälkeen, kun lapset on unilla ja talo hiljainen. Ja monesti inspiraation iskiessä se työteho on huima - tulosta syntyy huomattavasti nopeammin kuin ilman inspiraatiota. Entäpä siis jos hyödyntäisitkin joustavan työn tuomat mahdollisuudet ja kävisit urheilemassa tai harrastamassa keskellä päivää, jos kuitenkin tiedät inspiraation valtaavan sinut iltasella?

Ei kommentteja

Kommenteissa on valvonta päällä, joten ei hätää, ne tulevat kyllä näkyviin :) Pidän kaikenlaisesta asiallisesta kommentoinnista! Anna palaa!

I check all comments before publishing, so please don't worry, your comment will show later on :) I like all decent comments!