tiistai 18. huhtikuuta 2017

Riittämättömyys positiivisuuden myrkyttäjänä

Kurki lensi soitimelle mökkilaiturin edestä

Oma jaksaminen on meinannut olla nyt kortilla. Jostain syystä on ollut aika uuvuttava kevät ja on joutunut katsomaan peiliin miettiessään syitä olotilaansa. Myöhään valvominen, mitä sattuu syöminen, olematon liikunta, päävastuu arjen pyörimisestä, onhan noita. Mies tekee yrittäjänä ympäripyöreitä päiviä, joten jos ei osa-aikatyö sido niin sitten perheenpyöritys. Positiivisia asioita on saanut välillä hakemalla hakea. Tragikoomisin niitti oli tässä menneellä viikolla, että en ole enää osa-aikatyöni lisäksi oikeutettu soviteltuun työttömyysetuuteen. Syy tähän on se, että mieheni omistaa nykyisin yrityksen, jossa olen sitä osa-aikatyötä tehnyt eli olen TE-keskuksen mukaan yrittäjä. Mitään en firmasta omista eikä mulla ole mitään päätäntävaltaa. Mutta yrittäjä olen siis. Valittaahan päätöksestä ei voi, joten tällä nyt sitten mennään. Asiahan ratkeaisi, jos ottaisi avioeron tai jotain muuta yhtä kevyttä, mutta se ei nyt sovi (ylläri) tähän kuvioon. Jos sinä tai puolisosi suunnittelee yrittäjyyttä kolmen alle kouluikäisen lapsen kuuluessa perheeseen, miettikää huolella. Meillä minä olen kipuillut asiaa jonkin verran, koska perhettä perustaessa oli hieman tasaisempi työnjako kotitöiden ja lastenhoidon osalta ajatuksissa. Säännöllistä yksinoloa tarvitsevalle tämä tilanne ei ole ollenkaan ideaali.

Mindfulnessia parhaimmillaan - keskellä metsää kuuntelemassa puron solinaa


Oma aika on todella vähissä. Minä vien lapset aamulla päiväkotiin, koska miehen pitää olla aikaisin aamulla töiden jaossa. Minä haen lapset iltapäivällä, koska miehellä on seuraavanpäivän töihin ja yritykseen liittyviä hoidettavia asioita. Minä vien lapset harrastuksiin, käyn kaupassa, teen ruuat. Eli teen kaiken mitä vanhempainvapaalla ja sitten lasten ollessa päiväkodissa käyn töissä. Kotityötkin pitää tehdä jossain välissä. Mies tulee usein 19-21 välillä kotiin. En tarkoita tällä, että mieheni lusmuilisi ja etteikö hänellä olisi paljon tekemistä yrityksen parissa. On tietysti. Yrittäjätaival on alussa, joten tekemistä riittää. Mutta se tasapaino! Olen kateellinen ja katkera. Mäkin haluaisin antaa työlleni joskus enemmän panosta, koska tykkään siitä mitä teen. Sitä kun tietää potentiaalinsa saada enemmän aikaiseksi. Ärsyttää kun ei pysty, kun ei voi itse vaikuttaa siihen milloin työnsä aloittaa ja milloin lopettaa. Katkeransuloista on myös tosiasia, että olen tehokkaimmillani klo 14-19. En kuitenkaan halua, että lapset joutuisivat maksumiehen rooliin. Voisin toki herättää heidät kuudelta ja viedä ennen seiskaa päiväkotiin. Sitten saisin aloitettua aikaisemmin työt, mutta kun oikeastaan pitäisi saada työpäivää myöhäistettyä. Haluan antaa lapsille mahdollisuuden heräillä itsekseen ja sitten vien heidät päiväkotiin aamupalalle. Mukavampi startti päivään. Tosin silti aamut on välillä ihan kaaosta. Kaaosta ei olisi, jos ei olisi mentävä aamupalalle, mutta tiedättekö, kun itse tietää maksavansa niistä aamupaloista niin ei tunnu mielekkäältä jättää niitä käyttämättä. Päiväkodissa on myös se oma rytmi, joten ihan miten vaan sinne ei ole lapsen kannalta järkevää viedä. On tämä hankalaa! 

Mielenkiintoisia kuvioita puun pinnalla


Ongelmaa ei olisi, jos olisi elämäänsä tyytyväinen ollessaan lasten kanssa kotona, sellanen perinteinen kotiäiti. Mä en ole sitä tyyppiä. Kaipaan sitä, että saan kehittää jotain, suunnitella ja nähdä miten suunnitelma toteutuu käytännössä sekä mennä töihin, olla töissä ja lähteä töistä niin kuin omaan fiilikseen sopii. Tällä hetkellä mulle vähän niinkuin sanattomasti sanellaan, kun firman pyöritys kysyy mieheni aikaa niin paljon. Ei tuo Miekkonen kiusallaan tätä tilannetta aiheuta, kyllä hän tätä kipuiluani ymmärtää. Tai ainakin parhaansa yrittää. Mun pitäisi varmaan yrittää nähdä oma osuuteni sellaisena eräänlaisena palvelevana johtamisena, jossa tehdään työskentely-ympäristö sellaiseksi, että työn tekeminen on mahdollisimman jouhevaa. Pystyisiköhän tällä ajattelumallilla saada omaa kipuilua kuriin?!? 

Riittämättömyyden tunne on ihan valtava, kun ei tunne antavansa kaikkeaan töissä ja eikä kaikkeaan äitinä. Laurasta nyt puhumattakaan. Mulla on taas hurjat suunnitelmat saada oma elämä mielekkäämmäksi. Pakko löytää ne koloset liikunnalle ja yksinololle. Maalla asumisen huonoja puolia, kun sali ei ole vieressä, että voisi illalla nopeasti siellä pyörähtää. Pimeä metsä ei ole mun pala kakkua. Päivällä voisi kotona työskennellessä käydä lenkillä, mutta kun ensin ajaa lapset päiväkotiin kaupunkiin, on helpompaa ajaa työpaikalle, joka on kaupungissa kuin takaisin kotiin. Netistä bongasin, että meillä on kaupungissa edullinen sali (parikymppiä kuussa). Meinasin käydä ostamassa kortin sinne. Suunnittelin, että siellä voisi käydä aamulla ennen työpaikalle menoa, jolloin päivän liikunnat olisi tehty heti aamusta eikä illalla ole enää ärsytystä liikkumattomuudesta. Tämä nykyinen elämäntyyli alkaa näkyä nimittäin vähän liikaa paitsi pääkopassa myös kropassa. Pitäisi saada jalkojen lihaksistoa kehitettyä, josko sillä saisi polvet ja alaselän myös paremmaksi. Raskaudet ovat olleet tosi rankkoja mun alakropan lihaksille ja istumatyössä alaselän kunto korostuu. Vuoden äiti pisteet tietysti kasvaa superisti, kun lapset olisivat päiväkodissa ja itse olisin salilla. Kuitenkin pitää ajatella kokonaisuutta, jossa tuo oma aikani vaikuttaa suoraan parantavasti rennompaan koti-ilmapiiriin ja tietysti parempaan työkuntoon. Sitä on itse nykyään kotona usein kuin viritetty viulunkieli eikä se ole kenestäkään mukavaa.

Kuin auringon paiste harmauden keskellä


Mutta hei, jotain positiivista tässäkin. Olen tiedostanut tilanteeni. Se on ensimmäinen steppi, jos haluaa johonkin asiaan muutosta. Kuitenkin perheellä on yhteinen intressi saada tuo firma kukoistamaan ja kehittymään kestävästi. Ala on mielenkiintoinen, sopivan haastava ja kehitysideoita riittää. Ihan mukavat lähtökohdat :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenteissa on valvonta päällä, joten ei hätää, ne tulevat kyllä näkyviin :) Pidän kaikenlaisesta asiallisesta kommentoinnista! Anna palaa!

I check all comments before publishing, so please don't worry, your comment will show later on :) I like all decent comments!