maanantai 15. toukokuuta 2017

Pihahommia

Toukokuu on ollut aika mielenkiintoinen säiden osalta. Ainakin meillä Lappeenrannassa on päästy nauttimaan niin hurjista tuulista, räntäsateesta, lumikuurosta kuin lämpöisestä kevätauringostakin! Saas nähdä tuleeko nyt alkavalla viikolla niitä hellelukemia, joita ovat lupailleet. Lämpö olisi erittäin tervetullutta, jotta kasvit alkaisivat kasvaa innokkaammin.



Mitään en ole varsinaisesti vielä kylvänyt mihinkään pihalle. Ajattelin tänään käydä katsomassa josko jostain löytyisi vielä siemenperunaa. Yleensähän ollaan omista edellisvuoden sadoista napattu siemenet, mutta viime vuoden sato meni pentele vihertymään kellarissa jo puolessa välissä talvea, niin ei niistä ole siemeniksi. Jos ei siemenperunoita löydy, niin ei se katastrofi ole. Tuleepahan pellolle sitten kunnon lepo perunan osalta ja täytyy iskeä se sitten täyteen kauraa ja hernettä. Kaura ja herne parantavat pellon ravinnepitoisuutta, joka edesauttaa perunan parempaa satoa seuraavina vuosina.




Pihahommat on aika vaiheessa tällä hetkellä. Ruoho vihertää lehtikasojen välistä ja kukkapenkit ovat vielä lähes täysin talven jäljiltä. Suutarin lapsella ei ole kenkiä - nimittäin meidän työn puolesta ylläpitämissä kiinteistöissä kaikki lehdet ja hiekat on jo saatu pois. Yhtä kotipihan kukkapenkkiä perkailin ja uudistin viikonloppuna. Poistin pintamaata ja vastaantulleita juuria, kun se oli loppukesästä aikamoinen ruohopusikko. Säästin penkin liljat, malvan ja kitukasvuisen ruusun. Täytyy tuon ruusun sielunelämään paneutua vielä ja katsoa josko sen saisi elinvoimaiseksi. Lisäksi siirsin yhdestä toisesta ruohopuskasta kukkapenkistä kurjenpolvea ja pientä särkynyttä sydäntä. Siirtovaiheessa mulla oli totaalinen blackout tuon kurjenpolven osalta, mutta kai se tuli ihan ok sijoitettua. Yritin asetella niitä kukkia siten, että korkeimmat olisivat takimmaisena, jne. ja koska en muistanut siinä kohdassa tuon kasvin nimeä saati korkeutta, laitoin sitä keskikohtaan samaan kohtaan liljojen kanssa. Odotan innolla miten nuo tuossa kasvavat. Kukat ovat sävyiltään pinkkiä, liilaa ja valkoista, joiden voisi kuvitella sointuvan kivasti yhteen. Jonkunlaisen reunuksen tuohon penkkiin haluaisin laittaa. Luonnonkivet houkuttelevat, mutta niitä ei ihan tarpeeksi taida tällä hetkellä olla pihapiirissä. Täytynee ottaa lapio kauniiseen käteen ja lähteä pellolle niitä kaivelemaan :D

Taivas oli komeena iltalenkillä

perjantai 5. toukokuuta 2017

Hyvinvointikahvilassa aamupalalla

Kävin pari viikkoa takaperin täällä Lappeenrannassa aivan ihanassa kahvilassa Kafe Silmussa. Varsinaisesti missään ei puhuta hyvinvointikahvilasta, mutta minusta se sopii tuon paikan määritelmäksi - siellä kun tarjolla on raakaherkkuja, kehoa boostaavia mehuja ja monia erityylisiä kahveja. Olin kuullut siitä paljon hyvää ja päätin itse käydä kokeilemassa paikan herkkuja. Suuntasin sinne eräänä aamuna lasten hoitoon viemisen jälkeen, ennen töiden aloitusta, Paikka on kuuluisa raaka-kakuistaan sekä koko päivän kestävästä aamiaisesta. Testasin tietysti molempia!




Tuohon aamiaiseen kuului tuoremehua, joka oli itse tehty sitruunasta, selleristä ja omenasta. Aivan älyttömän hyvää. Sopivan sitruksista eikä selleri puskenut ollenkaan pahasti läpi, omena toi sellaisen lempeyden ja tasapainon. Vähän nimittäin jännitti. Toki sellerin mausta tykkään, mutta mehumuoto jotenkin aiheutti jännitysmomenttia. Olen tottunut syömään sellerini sopassa. Lisäksi pääsin nauttimaan tuorepuurosta, maapähkinävoi-banaani riisikakuista sekä paikallisen kahvipaahtimo Lehmus Roasteryn kahvista. Nuo Lehmus Roasteryn kahvit on törkeen hyviä. Ostan niitä ajoittain itselleni kiireettömiin hetkiin tai arjen nopeaan pysähtymiseen. Kahvi maksaa paljon, mutta sitä ei tule kaadettua yhtään pois, toisin kuin halpoja pikkuserkkuja. 



Jälkkäriksi oli pakko maistaa maapähkinä-kookosraakakakkua, kun kerran santsikuppi kahvia kuului palveluun. Ihan superhyvää ja täyteläistä! Pala oli samaa kokoluokkaa kuin missä tahansa kahvilassa juustokakut, mutta tuo pala ei loppunut kesken. Kun kakku loppui, oli hyvä fiilis - ei olisi yhtään enempää tarvinutkaan. Se palanen oli juuri passelin kokoinen! Ihan huippua oli, kun sain kahviin kauramaitoa, toisin kuin muissa paikallisissa kahviloissa. Siitä ekstrapointsit! :)



Menen ehdottomasti toistekin ja vien varmasti kavereita Kafe Silmuun myös! 
Paikka saa minun vahvan suositukseni!

torstai 4. toukokuuta 2017

Suunnistus - oiva tapa nollata pää

Terkut metsästä! Aloitin toukokuun alussa suunnistuskoulun ja ai että mä tykkään! Vielä tosin en ole yksin metsään päässyt, mutta parin viikon päästä olisi tarkoitus kaverin kanssa mennä kahdestaan, ilman kokenutta "joukkuekaveria". Aika jänskää :)

Mun uudet kaverit - kartta ja kompassi


Tuo suunnistus on kyllä mainio laji ihmiselle, joka joutuu ajattelemaan ihan liikaa päivän aikana. Voin kertoa, että kartan ja kompassin kanssa metsässä liikkuessa päässä on vain se, mitä kohtaa kartasta etsitään. Onko se sitten rasti tai jokin maamerkki matkalla rastille, ei väliä. Lenkkeillessä on se "huono puoli", että saattaa väkisin alkaa miettimään työjuttuja tai kotijuttuja, sen sijaan että "aivot nollaantuisi". Tosin täytyy sanoa, että joskus ne työ- tai kotijuttujen päähän pälkähtäminen on hyvästä, sillä lenkillä olen usein saanut ne parhaimmat idikseni. Mutta pään nollaamiseen tuo suunnistus on todella bueno!

Näistä merkeistä saadaan lisätietoa rastin sijainnista.


Ensi viikolla meillä olisi vielä yhteissuunnistusta, mutta itse taidan olla puhtausalan messuilla toisella puolella Suomea, joten en pääse paikalle. Tuo suunnistuskoulu oli fiksu tapa aloittaa, sillä siellä on todella kärsivällisesti ohjaajat jaksaneet selittää kompassin sielunelämää ja mennä sinne minne meidän kompassit osoittaa. Välillä Usein meidän suunnat on alussa ihan nappiin, mutta sitten jossain kohtaa huomaamme olevamme rastiin nähden liian vasemmalla tai oikealla. Sinänsä tuo ei haittaa, jos vain löytää itsensä kartalta, mutta toki siinä kuluu ylimääräisiä minuutteja, jos kilpailee aikaa vastaan. Me ei (jostain kumman syystä) kilpailtu aikaa vastaan, vaan tavoitteena oli olla eksymättä ja löytää rastit. Ei tullut pahoja pummeja, ja kaikki rastit löytyi - vielä oikeassa järjestyksessä!


Näin pitkä matka mentiin tänään. Hurjat 3,5km ja aikaa kului 1h 53min, haittaakse :D

Suosittelen suunnistusta lämpimästi kaikille, jotka tykkäävät luonnossa kulkemisesta ja aarteen etsinnästä. On nimittäin ihan huikea fiilis, kun ne rastit alkavat ihan oikeasti löytymään sieltä mistä niiden kuvittelikin löytyvän :)