Muuttumattomuuden ajattelutapa – mindset, joka estää menestymästä

Muuttumattomuuden ajattelutapa – mindset, joka estää menestymästä

Valitse oikea ajattelutapa ja olet matkalla kohti mielekkäämpää elämää

Oletko koskaan miettinyt miksi joku toinen saavuttaa jotain, mutta sinä et?
Miksi muut onnistuvat ja sinä epäonnistut?
Miksi joku ihminen ei stressaa jostain asiasta yhtään ja sinä taas aivan kauheasti?
Miksi on vaikeaa mennä porukkaan, jossa ei osaa niin paljon kuin muut?
Miksi mikään ei tunnu elämässäsi muuttuvan, vaikka kehität itseäsi jatkuvasti?

Itselläni on ollut aivan samanlaisia ajatuksia aikaisemmin. Uuden opiskelu ei ole ollut minulle koskaan se vastenmielisin juttu. Tykkään lukea ja kuunnella mielenkiintoisia luentoja. Sen sijaan epämukavuusalueeni on aiemmin alkanut siitä, mistä mahdollisuus epäonnistua on alkanut. Eli siitä uusien asioiden toteutuksesta. Olen lukenut kasoittain itsensä kehittämisestä kertovia kirjoja, lukenut artikkeleita ja kuunnellut tunteja podcasteja. Olen ajatellut olevani tehokas ja kehittäväni itseäni. Todellisuudessa se mitä tein, ei suuresti kehittänyt minua, sillä luettuani toisen kirjan siirryin sujuvasti seuraavaan. Siitä jäi välistä se tärkein pointti eli opittujen asioiden vieminen käytäntöön.

Ja jos kävikin niin, että olin jo alkamassa toteuttaa jotain, innostukseni jälkeen olin inspiroitunut hetken aikaa, kunnes mieleeni tuli ajatus ”entä jos en onnistukaan”. Näin ollen vedin aiemmin johtopäätelmän, että se vasta olisikin noloa, jos muut huomaisi etten onnistunut. Sitten en tehnyt mitään uutta vaan jatkoin samalla vanhalla tyylillä.

Siinä asenteessa oli vialla moni asia, kuten a) mitä ihmeen väliä on sillä mitä joku toinen ajattelee, b) miksi ajatella mitä käy jos epäonnistuu, miksei ajattele mitä käy, jos onnistuu? ja c) jos toistaa koko ajan menneisyyttään, ei voi saavuttaa mitään uutta. Nykyään olen iloinen, että olen oppinut tunnistamaan tilanteet, joissa tuo ajattelutapa ottaa vallan ja tiedän miten taklata itselleni ja haluamalleni tulevaisuudelle epäedulliset ajatukset.

 

Miksi meille sitten tulee näitä ajatuksia? Vastaus on meidän aivojen tavassa toimia! 

Meille ihmisille on aikojen saatossa kehittynyt kolme aivoaluetta. Se kaikkein primitiivisin aivojen alue oli jo liskoilla, ja niitä kutsutaankin liskoaivoiksi. Tämän lisäksi on ”tunneaivot” eli alue, jonka avulla me tunnetaan mm. vastuuta. Jotkut nimittävät tätä osaa nisäkäsaivoiksi, sillä se alue löytyy kaikilta nisäkkäiltä. Se mahdollistaa mm. sen, että me ymmärrämme pitää huolta meidän jälkikasvusta. Sammakko vähät välittää, jos jotkut sen nuijapäistä tulee syödyksi. Kissa taasen haluaa pitää huolen poikasistaan ja yhden menettäminen ei ole samanlainen pala kakkua kuin sammakolla.

Sitten meillä ihmisillä on lisäksi aivokuori, joka on jaettu erilaisiin osa-alueisiin niiden ”vastuualueiden” mukaan. Meidän aivojen etuosassa on etuotsalohko, joka vastaa ylemmästä älyllisestä toiminnasta. Se on se, joka tekee meistä ihmisiä, jotka pystyvät ratkaisemaan ongelmia sekä suunnittelemaan ja ennakoimaan asioita. Se on myös se alue, jossa kaikki hyvät uudet ideat syntyvät, ajatukset mieleisestä tulevaisuudesta ja suunnitelmat näiden ideoiden toteuttamiselle.

 

Miksi muutos on vaikeaa?

Kun me saadaan superhyperhyvä idea, ja innostutaan siitä, se tapahtuu siinä etuotsalohkossa. Sitten meidän liskoaivot saa tiedon, ja siellä alkaa jumalaton vastustus. Meidän liskoaivot nimittäin haluavat välttää kipua, etsiä nautintoa ja olla tehokkaita. Ennen kaikkea, ne haluavat pitää meidät elossa. Ja niiden mielestä tehokkain tapa pitää meidät elossa, on toistaa sitä mitä olemme menneisyydessämmekin tehneet. Koska, noh, senhän on oltava meille hyväksi, koska olemme hengissä. Aivoillamme ei ole kokemusverrokkia tästä uudesta ideasta, joka takaisi, että hengissä voi säilyä. Primitiiviset aivomme aina etsivät mahdollista vaaraa ja havaittuaan tekevät kaikkensa välttääkseen sen. Se oli erittäin tärkeä taito tuhansia vuosia sitten, ja tietyssä määrin toki vielä tänä päivänäkin. Kuitenkin nykyään ne toimivat monessa tilanteessa meidän etujemme vastaisesti. Hienoa tässä on se, että määrätietoisesti toistamalla niitä meille uusia ja aivoille superpelottavia asioita, niistä tulee pikku hiljaa aivoille tuttua ja turvallista. Sitten sitä vastaan ei tarvitsekaan taistella. Siitä tulee uusi tapa ja rutiini.

Koska ihminen on laumaeläin, meille on myös tosi tärkeää kuulua joukkoon. Entisaikaan oman tien valinta ja laumasta erottautuminen tarkoitti automaattisesti kuolemaa, jota vastaan liskoaivosi taistelevat. Nykyään ei onneksi oman tien valinnasta kuole, vaan voi olla (yhä enenevässä määrin) reilusti sitä mitä haluaa. Täytyy vain todennäköisesti nähdä hieman töitä, että saa omat liskoaivonsa hiljaiseksi. Itsensä nolaaminen muiden edessä liittynee tähän samaan sarjaan, mutta mitä kauheaa siitä nolaamisesta voi seurata? Hetkellinen häpeän tunne, ja mahdollinen hyvä tarina kerrottavaksi illanviettoihin.

Nyt todennäköisesti ymmärrät, miksi muutos on usein meille ihmisille hankalaa.

Kun me ymmärretään mistä se vastustus johtuu, ja osataan suhtautua siihen lempeän määrätietoisesti hiljentäen vastarinta, me pystytään tekemään muutoksia. Minäkin olen pystynyt muuttamaan omia rutiinejani ja tapojani ajatella. Tuo viimeisin onkin se tärkein pointti. Oma tapa ajatella ja oma asenne, on erittäin merkittävässä roolissa, kun mennään kohti omia tavoitteita.

Muistaakseni Tony Robbins on joskus sanonut, että menestyksestä 80% on psykologiaa ja 20% on toteutustekniikoita. Kaikki lähtee siis omien ajatusten hallinnasta.

 

Vältetään toistamasta vanhaa muuttamalla meidän omaa ajattelutapaa – mindsettiä!

Opi erottamaan kasvun ja muuttumattomuuden ajattelutavat

Aivan loistava kirja, jota suosittelen luettavaksi, on Carolyn S. Dweckin kirja ”Mindset – menestymisen psykologia”. Kirjassaan hän kuvaa ihmisten jakautumista asenteidensa/ajattelutapojensa puolesta kahtia. Dweck on psykologian professori, jota pidetään yhtenä maailman johtavana sosiaali- ja kehityspsykologian tutkijana. Hänen teoriansa mukaan on olemassa kasvun ajattelutapa ja muuttumattomuuden ajattelutapa. Ne eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Tosin kaiken mennessä hyvin eroja ei helposti näe, mutta kaikki muuttuu takapakkien astuessa peliin.

Seuraava on mukailtuna suoraan Dweckin kirjassa olevasta Nigel Holmesin kaaviosta (s.435).

MUUTTUMATTOMUUDEN ASENNE/AJATTELUTAPA:

  • Ajattelee, että älykkyys pysyy aina samana, joka johtaa haluun vaikuttaa aina fiksulta, ja sen takia taipumukseen:
    • välttää haasteita.
    • puolustautua tai antaa helposti periksi.
    • pitää vaivannäköä kannattamattomana tai jonain vielä pahempana.
    • jättää hyödyllinen, kielteinen kritiikki huomiotta.
    • kokea muiden menestyminen uhkana.
  • Tämän seurauksena he saattavat pysähtyä kehityksessään varhain ja saavuttaa vähemmän kuin mihin he pystyisivät.

KASVUN ASENNE/AJATTELUTAPA:

  • Ajattelee, että älykkyyttä on mahdollista kehittää.
  • Johtaa haluun oppia ja sen takia taipumukseen:
    • ottaa haasteet avosylin vastaan.
    • olla antamatta periksi takaiskujen sattuessa.
    • pitää vaivan näkemistä tienä mestaruuteen.
    • ottaa opiksi saamastaan kritiikistä.
    • innostua ja ottaa opiksi toisten menestyksestä.

 

Primitiivistenaivojen huutelun kuuntelu ja totteleminen vie kohti muuttumattomuuden asennetta. Meillä on kaikilla näitä molempia ajattelutapoja. Mutta koska se muuttumattomuuden ajattelutapa ei ole hedelmällisin tavoitteiden toteuttamiselle, on sitä hyvä oppia hallitsemaan. On muuten huojentava tieto, että meillä kaikilla on molempia ajattelutapoja. Kun ymmärrämme tämän, osaamme ymmärtää myös kanssaihmisiämme paljon paremmin.

 

Tunnistan ja tunnustan, että itselläni on aiemmin ollut vahvasti muuttumattomuuden asenne.

Muistan vahvasti lapsuudesta, kuinka suostuin kisaamaan vain, kun tiesin minulla olevan mahdollisuus voittaa. Eli siis silloin, kun kanssakisailijat olivat itseäni nuorempia tai tiesin itseni kyvykkäämmäksi kisalajissa. Koulujen urheilukilpailut olivat erittäin vastenmielisiä korvieni välissä, samoin kaikki kokeet. Piti saada mahdollisimman hyvä arvosana, koska se oli itselleni osoitus älykkyydestä ja osaamisesta.

Kokeisiin en kuitenkaan oikein malttanut lukea, sillä mielestäni älykkäät lukivat vain tosi vähän. Tosin muistan, että koulussa oli aina ennen ja jälkeen kokeiden keskustelua ja jopa vertailua miten vähän on luettu. Ehkä siellä oli muitakin muuttumattomuuden asenteen omaavia. Mentaliteetti oli sellainen ”lahjattomat harjoittelee”. Oivalsin nopeasti, että olin omalla tasollani sellainen tasaisen pikkusen päälle kasin suorittaja – joitain ysejä, joitain seiskoja. Vedin johtopäätöksen, että en ole mikään joukon älykkäin, mutta en mikään tyhmä. Jos tuli alle kahdeksan arvosanaksi, olin erittäin pettynyt.

Oikeastaan halusin aina arvosanan alkavan ysillä tai jopa kympillä, mutta oma silloinen asenteeni esti sen. Äitini minulle huomauttikin yläasteella, että jos tekisin vähän töitä arvosanojen eteen, ne kokeet palautuisivat ysinä tai kymppinä. MUTTA ajattelin, että jos näkisin niiden eteen vaivaa, ja tulisikin silti 8, olisin epäonnistuja, enkä voisi edes selittää huonoa arvosanaa lukemattomuudella, joka oli perusselitykseni.

Pari kertaa luin tosissani kokeisiin, eikä silloin tullut menestystä molemmilla kerroilla, joten muuttumattomuuden asenteen omaavalle tyypilliseen tapaan ajattelin, että ei seuraavallakaan kerralla kannata lukea. Tai kannattaa lukea jopa vähemmän, koska vaivannäkö ei selkeästi kannata. Sen toisen kerran onnistumista en laittanut lukemisen syyksi – ”Olin osannut ilmankin”. Tämäkin on tälle asenteelle tyypillistä.

Tykkäsin myös vertailla omia numeroitani muiden numeroihin. Olin salaa iloinen, kun jollain oli minua huonompi arvosana. Olin siis vahvasti sitä mieltä, että älykkyyteni on mitä on,  eikä sitä tai muita ominaisuuksiani voi kehittää.

Töissä työkaverin saadessa paremmat myyntiprovikat kuin minä, olin sitä mieltä, että työkaveri käyttää kyseenalaisia myyntikikkoja (no ei käyttänyt). Samoin työkavereiden hyvät ideat joskus harmitti ja saatoin etsimällä etsiä niistä jotain huomautettavaa tai sitten sisäinen ääneni mollasi minua siitä miten minun olisi itse pitänyt se keksiä.

 

Muuttumattomasta asenteesta kasvun asenteeseen

Dweckin mukaan siirtyminen muuttumattomasta ajattelutavasta kasvun ajattelutapaan tarkoittaa siirtymistä ”tuomitse ja tule tuomituksi”-viitekehyksestä ”opi ja auta oppimaan” -viitekehykseen.

Valaistuminen kohti kasvun asennetta tuli jossain kohtaa henkilökohtaista kasvumatkaani, kun päätin kateuden olevan ihan vihoviimeinen tunne, jota haluan tuntea. Opettelin olemaan iloinen muiden menestyksestä ja iskostin päähäni, että muiden onni ei ole minulta pois. Jos joku saa miljoonan, ei se vaikuta minuun. Jos joku menettää miljoonan, sekään ei vaikuta minuun.  Aikaisemmin tunneskaalani olisi vaihdellut kateudesta vahingoniloon.

Nykyään voin käsi sydämellä sanoa iloitsevani muiden saavutuksista ja olevani pahoillani muiden epäonnistuessa jossain mitä yrittävät. Toki se välillä lyhyesti ärsyttää, jos joku saa tehtyä jotain, josta olen itsekin haaveillut. MUTTA se ärsytys johtuu nykyään siitä, että ärsyynnyn mahdollisista omista tekemättömyyksistäni, jonka vuoksi oma tavoitteen saavuttaminen ei ole edistynyt. En kuitenkaan pilaa toisen iloa tai omaa päivääni, vaan osaan katsoa tilannetta itseäkehittävien lasien läpi. Kateus on vaihtunut sellaiseen napakan armolliseen ”katsopa peiliin” -ajatukseen. Osaan siis käydä vuoropuhelua näiden kahden asenteen kesken. Kuulostaa nyt hieman erikoiselta, mutta sellaista se itsensä johtaminen välillä on.

Olen 100% sitä mieltä, että meistä jokainen voi tehdä itse asioita muuttaakseen omaa elämäänsä. Halutessani muutosta ajattelutapaani mietin, että mitä voin tehdä sen eteen, että voin itse saavuttaa haluamani asiat. Mitä minun pitää muuttaa tämän hetken tekemisessäni. Tein seuraavia asioita, joista osa on myös samoja kuin Dweckin kirjassa.

Hallitsemalla muuttumattomuuden asennetta, vahvistat itsessäsi olevaa kasvun asennetta.

  1. Hyväksy muuttumattomuuden asenne itsessäsi. Tämä ei ollut helppoa itselleni. ”Jep, mä en välillä osaa heti, enkä uskalla yrittää uusia asioita epäonnistumisen pelossa. Jätän mielummin sanomatta, etten vain nolaa itseäni, jos en vaikka tiedäkään oikeaa vastausta. Ehkä vaikutan typerältä juniorilta”.
  2. Opettele huomaamaan missä tilanteissa tuo asenne pyrkii ottamaan vallan ja miten. KIRJOITA tilanteet itsellesi ylös. Älä vain ajattele niitä, vaan kirjoita. Se on konkreettisempaa. Itselläni asenne iskee tilanteissa, joissa menen porukkaan, jossa on itseäni kokeneempia ihmisiä. Joudun pakottamaan itseni puhumaan heille silläkin uhalla, että paljastan kokemattomuuteni jossain aihealueessa. Se tulee myös tilanteissa, jos joku toinen tekee asian, jonka olen ajatellut tekeväni itsekin. Kuten tuossa aiemmin jo mainitsinkin. Se tulee myös silloin, jos yrityksestä huolimatta en onnistu. Yleensä se ilmenee epäedullisena äänenä ”Katso, et taaskaan onnistunut”. ”Hah, hän teki sen, jota sinä olet jahkaillut tekeväsi jo kaksi vuotta”, jne.
  3. Mieti tapoja, joilla voit päästä yli tuon asenteen iskiessä. Usein jo se, että tunnistat tilanteet, joissa asenne yleensä iskee, auttaa taklaamaan sitä. Osaat olla valmiina toteamaan itsellesi, että tuntemasi tunteet ja ajattelemasi ajatukset on ok, mutta ne ei palvele omaa kehittymistäsi. Itse pyrin ajatusten jälkeen hyväksymään tunteeni ja sen jälkeen mietin, mitä haluan oikeasti ajatella asiasta. Kun kaverini on saanut sen älyttömän hyväpalkkaisen työn ihan törkeän hyvillä työsuhde-eduilla, saattaa se pieni ärsytys taas nostaa päätä. Silloin totean, että ”ok, hienoa, että herättää tunteita. Varmasti kaveri on tehnyt paljon päästäkseen tuohon, tosi upeaa, että pääsee uralla eteenpäin” Dweckin kirjassa olevissa stepeissä tässä kohtaa olisi pitänyt antaa muuttumattomalle ajattelutavalleen nimi, mieluusti joku epämukava. Sitten tuon ajattelutavan/asenteen iskiessä voisi todeta tuolle ”tyypille”, että se voisi rajoittaa huuteluaan. Vähän sama kuin tuo oma tapani, mutta ei kuitenkaan aivan. Mikäli sinusta tuntuu, että haluat nimetä tuon muuttumattomuuden asenteesi, kokeile ihmeessä. Dweckillä oli kirjassaan monta hyvää esimerkkiä onnistumisista.
  4. Ota muuttumattomuuden asenne ilolla vastaan ja toimi, kuten olet päättänyt. Olet nyt tiedostanut, että tuo asenne iskee erilaisissa tilanteissa, joille hyvin tyypillinen yhdistävätekijä on uusi asia. Tiedät, että kehittääksesi elämääsi, sinun tulee tehdä uusia asioita, jotka poikkeavat vanhoista tavoistasi. Näin ollen voit olla varma, että kun lähdet kohti tavoitettasi, tuo asenne hyppää esiin. Älä pelkää sitä, koska sinulla on jo itse päättämäsi tapa käsitellä sitä. Kun se asenne tulee, tiedät, että olet tekemässä jotain uutta, joka vie sinut lähemmäs tavoitettasi. Uskallat mennä rohkeasti sitä kohti.

 

Jotta pystyt palaamaan näihin askeleihin myös myöhemmin, pinnaa ihmeessä artikkeli omaan pinterestiisi!

Muuttumattomuuden ajattelutapa - mindset, joka estää menestymästä

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *